Tervehdys taas kaikaa!

Pahoittelen jo etukateen jos nyt tulee tyhmis-blogi mutta nettiaika juoksee kovaa kohti nollaa ja pikaisesti pitaa kirjottaa menneet tapahtumat ja tulevat ajatukset. Plus mulla ei ole mitaan hajua mita Eeva viimeks tanne kirjoitti niin toistoa voinee olla luvassa. Alkakaamme:

Olemme Ayrissa. Olemme toissa. ja viimeiseksi, olemme elossa. Townsvillessa vietettiin monta rattoisaa paivaa hienossa kelissa ja rentouduttiin urakalla. Meille monet reppureissaajat jutteli ettei Townsvillessa ole mitaan tekemista ja vaan Magnetic Islandilla kannattaa kayda jos Townsvilleen asti paasee. No, me ei edes kayty MAgneticilla ja silti saatiin 5 paivaa kulumaan kauniisti. Valihuomautuksena sanottakoon etta Townsville on pohjois- Queenslandin paakaupunki ja suomalaisissa kartoissa on nimetty, ei Townsvilleksi vaan Villen kylaksi :)

Tosiaan. Paatavoite Townsvillessa oli paasta Billabong Sanctuary - elainpuistoon. Taa zoo oli meidan reissulla jo mun laskujen mukaan 5 elainpuisto ja luvattiin toisillemme ettei enempiin menna. Periaatteessa kaikki naa elainpuistot on samanlaisia, pienia vivahteita lukuunottamatta. Billabongin vivahde oli mainoksien mukaan krokotiilit jotka itseasiassa oli paljon savayttavampia kuin siskojen kanssa kaydyssa Australia Zoossa. Billabongissa paasi tosi lahelle niita petoja ja sai oikean kuvan kuinka pirun isoja ja pelottavia ne oikeesti on! No oikeesti meidan vivahde tassa puistossa oli vompatti. Nyt on jo 8 kk ihasteltu sita isoa marsua ja tahan puistoon oli paastava koska siella vompattia saa pitaa sylissa ja otattaa kuvia minka kerkiaa. ja mehan otettiin, tai mina otin, Eeva piti sita karvakasaa hyvanaan ja hymyili kovin leveasti. Tavoite siis saavutettu silta osin. Paatokseen saatiin Aussien elaintutkimus, nyt on kaikki tarpeellinen nahty ja ruusinosaa paijattu ja syotettykin. Hyvahyva.

Billabongin jalkeen kaytiin kiipeamassa Castle Hill- kukkulalle. Townsvillen keskella on senmoinen hirmuiso kallion palanen ja meidan oli muiden mukana angettava sinne ihastelemaan taas yhta korkeaa maisemaa. Olihan se korkea jamaisemat sen mukaiset, ainoo huono puoli oli se etta Townsville ei todellakaan ole ihanteellinen maisema katseltavaksi ylhaalta. Keskustassa on 6 yli viis kerroksista taloa ja siinapa se. Muilla ilman suunnilla on lahio, lahio, lahio ja meri. Mut ei siina, retken parasta antia oli varmaan se itse nousu jyrkkia makia pitkin huipulle. Tuli sellainen itsensa voittanut fiilis kun oli kolme paivaa vaan ollut ja istunu leirintaalueella.

Townsville jai sitten pikapuoliin taakse kun Holden suuntasi Ayriin ja toiden hakuun. Kaks paivaa puhelin kavi kuumana, siis Eevan puhelin. (Syysta etta mun puhelimessa ei ole puheaikaa) Ja tuntui ettei kukaan halua meita toihin, yks nainen jopa loi luurin Eevan korvaan. Oli ilmeisesti saanu paiva annoksen tayteen tyota tiedustelevista backpackereista. Se ei ollu kiva juttu. No asetuttiin kuitenkin ihan torkyhalvalle leirintaalueelle jossa yosta pulittaa vain 12 dollarin, verraten etta halvin tahan asti nukuttu yo on ollu 20 dollaria! Talla parkkiksella tavattiin suomalainen pariskunta jotka on toissa tassa lahistolla kesakurpitsa farmilla ja niilla on siella tosi hyva ja leppoisa duuni. Ei nyt mitaan paukalon pyorittamista mutta suht helppo juttu kuitenkin. MEita tallainen onni ei suosinut vaan me jouduttiin turvautumaan tallaiseen hostelliin joka jarjestaa toita asukkailleen. Kaytiin sitten kysymassa sankypaikkaa ja saatiinkin jaettavaksi tuommoinen ihana 100 senttinen punkka jolla ollaan nyt viikko nukuttu, ja ei , ei se ole ahdas, sovitaan ihan hyvin :) Isanta silloin varoitteli etta voi menna viikko tai pari ennenkun ne loytaa meille toita mut aamuna jona me saavuttiin, kesti tasan viis minuuttia ja mulle ilmoitettiin etta mulla on sina kyseisena aamuna jo toita! Sit akkia vartissa kamat kasaan ja mut tyonnettiin minibussiin joka vei farmille, poimimaan, kappas vaan, kesakurpitsoja. Eeva oli kans samana aamuna lahteny vahan mun jalkeen toiselle farmille toihin joten sen suhteen kavi hyva munkki. Meidan tyot ei vaan ole ihan niin helpot kun sen suomalaispariskunnan. Siina missa Heli ja Joni viettaa aamupaivan pellolla kerten vihanneksia ja siirtyy sit latoon pakkaamaan niita, me molemmat painetaan niska, otsa, selka ja nivuset hiessa koko paiva siella pellolla. Se kesakurpitsojen poimintakaan ei ole mitaan kevytta hommaa, kyykyssa ollaan koko ajan ja selkaa taivutellaan joka suuntaan. Pari ekaa paivaa meni tosiaan vaan voivotellessa kipuja mut nyt viikon jalkeen alkaa kroppa tottua menoon. Sattuu toki edelleen, mutta palautuminen tyopaivasta on tosi helppoa. Ollaan yritetty tota isantaa hankkimaan mullekin toita sielta Eevan farmilta (niilla on mun farmiin nahden enemman ja pidemmat tauot ja ne keraa zucchiinit (-kesakurpitsat a.k.a sukkiinit) ampareihin jotka roikkuu vyossa selkapuolella, mun farmilla sukkiinit kerataan vasemman kasivarren paalle) mutta ei se ainakaan viela ole mitaan saanu aikaiseks. Toivotaan etta paastais samaan paikkaan toihin, ois vahan helpompaa kun on toinen jolle purkaa sita kuinka inhoaa tata tyota eika poimi enaa yhtaan sukkiinia :) jep. Kesakurpitsa kausi pitais jatkua nyt 4-5 viikkoa etta sinne asti on varmaan duunia tiedossa, mutta sitten pitaa vahan pohtia mika siirto tehdaan seuraavaksi. Periaatteessa mango kausi alkaa hiljalleen pyorahtaa kayntiin mutta oikeasti niilla farmeilla tarvitaan tekijoita vasta marraskuussa, mika taas on liian myohaan meille. Katsellaan nyt, ainakin meilla on hyvat suhteet tohon isantapariskuntaan niin ne vois hyvinkin saada meille jotain duunia.

Tallaista, nyt on taas alkanut vaihe kun ollaan aloillaan ja vaan toissa eli blogit on varmaan suht tylsia. Kirjoitellaan silti aina kun pomo paastaa ruoskan alta tauolle ja pakarat suostuvat istumaan. Niin ja se pitaa viela sanoa etta mun bussi lahtee farmille 5.40 aamulla joten heratykset on sen mukaisia, Ee lahtee puolituntia mun jalkeen. Ei sillakaan ole helppoa...

Toivokaamme parasta, mutta pelkaamaan ei aleta.

Tamankin tarinan teille tarjosi Wilho-veikko ja kutisevat nilkat. Terkkuja kaikille kaikilta.

ps. eeva lupas etta saan ostaa mini-tietokoneen kun on tarpeeksi rahaa saastossa niin sit vois jo saada uusia kuviakin teille ihmettelyyn. muun muassa se Eevan aitin toivoma 'tukka ja parta'- kuva :)