Heipä hei!

Viime kerrasta on taas vähän vierähtänyt aikaa. Ollaan edelleen Ayrissa eli täälä samassa pikkukylässä. Töitä tehdään edelleen mutta ei enää samoissa paikoissa kun viimeksi. Molemmat ollaan jätetty kesäkurpitsat taaksemme ja siirrytty uusiin kasviksiin. Ville on maissifarmilla töissä mutta ne ei poimi niitä maisseja vaan ne vaan trimmailee niitä että ne pölyttyis oikein. Tai jotain sellasta tosi tärkeetä ja fiksua hommaa. Villestä tehtiin heti ensimmäisenä päivänä kuski joten se aina vaan ajelee sitä niitten peltokonetta jos se vaan suostuu toimimaan. (On ollu meinaan aika monta kertaa rikki.) Mä taas olen poimimassa makeita chilejä. Mun uudella farmilla kasvatetaan myös tulisia chilejä ja munakoisoja mut niitä en ole tehny ollenkaan. Chilit ja maissit on paljo helpompaa hommaa kun kesäkurpitsat. Ei oo selkäkipuja eikä muitakaan ongelmia. Ville meitä taas elättää kun niilläon paljo enemmän tunteja kun meillä. Me tehdään vaan 6,5 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa paitsi tällä viikolla tehtiin vaan neljä päivää kun oltiin liian tehokkaita ja pakkaajat ei pysyny perässä. J Ihan lomailuahan tämä uus työ on vanhaan verrattuna. Mä kuitenkin viihdyin paremmin sielä vanhalla farmilla kun sielä oli enemmän ihmisiä töissä yhtäaikaa ja muutenkin tosi kiva porukka. Uudessa paikassa tuppaa vähän tulemaan tylsää kun ei ole kukaan kertomassa hyviä juttuja. Täälä alkaa ilmatkin pikkuhiljaa lämmetä kun mennään kesää kohti eli se tarkottaa meille tuskasia päiviä pellolla yli 30 asteen helteessä. Onneks on hatut tiukasti päässä ja iso vesipullo kainalossa.

Meidän tulevaisuus täälä on vielä aika hämärän peitossa. Villen työt kestää enää viikon tai kaksi maksimissaan ja sit ei tiedä saako se muita töitä. Jos saa niin hyvä ja sit ollaan molemmat edelleen töissä ja voidaan jäädä tänne, mutta jos ei mitään löydy niin tarvii alkaa ettiin uusia vaihtoehtoja muista kaupungeista. Täältä lähti viime viikonloppuna paljon porukkaa poimiin banaaneita niin voi olla että me seurataan niitä jos täälä työt loppuu.

Meillä oli sielä meidän vanhalla farmilla sellanen tapa että kun joku lopetti niin se heitettiin sellaseen pieneen jokeen joka oli siinä pellon reunalla. Välikommenttina että se vesi oli aikas kylmää ja likasta. Viimesenä päivänä me päätettiin sitten että hypätään kaikki sinne porukalla viimesen päivän kunniaks. Ja sit oltiin kaikki aivan litimärkiä ja haistiin pahalle kun päästiin kotiin. J Mä laitan muutaman kuvan tosta vikasta päivästä.

Sitten me päätettiin tossa pari päivää sitten että nyt vihdoinkin ostetaan se tietokone. Mä lupasin jo villelle että kun se on tienannu meidät täälä omillemme niin sitten voidaan ostaa kone. J Ja tässä mä nyt näpyttelen tätä tekstiä omalla koneella. (huomasitteko että löytyy ä ja ö) Me ei ostettu mitään nettiä tähän koska täälä on jokaisessa mäkkärissä ilmanen langaton nettiyhteys ja meillä on tässä koneessa sisäänrakennettu nettikortti tai joku sellanen. Aina siis kun halutaan nettiin niin sit paukitaan tonne mäkkäriin kahville tai jätskille tai joskus ihan burgerillekin ja istutaan netissä niin kauan ku akku kestää. Sielä ei meinaan ole sähköpistokkeita ollenkaan. Tää on nyt tosi kätevää kun saatiin kaikki kuvatkin tänne koneelle niin ei tarvi tossa kamerassa pitää aina 500 kuvaa kerralla ja ny päästään tänne blogiinkin laittaan niitä kuvia ilman että tarvii pelätä isoja viiruksia tai kuvien menetystä.

Me ollaan saatu paljon kivoja kavereita täältä hostellista. Harmi vaan että suurin osa niistä lähti pois tällä viikolla. Onneks ollaan vaihdettu yhteystietoja niin voi myöhemmin sit kysellä että mitä niille kuuluu. Saksalaisilla on edelleen huima ylivoima täälä hostellissa. Meidänkin huoneesta yli puolet on saksalaisia ja ville hauskuuttaa itteensä täälä aina haukkumalla niitä. J Tää ei ole mikään ihan hirveä partyhostelli, mutta lauantai-illat voi yltyä vähän kosteiksi ja äänekkäiksi. Viime lauantain jälkeen tää omistaja pariskunta otti tiukan linjan ja sanoi että jos seuraavana päivänä on töitä ja sut löydetään alkoholijuoman kanssa niin se tarkottaa potkuja samantien. No kukaan ei vielä ainakaan ole saanu potkuja. J Ja tästä eteenpäin voi olla vähän rauhallisempaa kun viime viikonloppuna oli niin isot bileet koska meidän farmi lopetti työt ja kaikki 20 ihmistä tietysti juhlisti sitä koska seuraavana päivänä ei kenenkään tarvinnu mennä töihin. Meillä on ollu hauskoja lentopallopelejäkin aina joka päivä töitten jälkeen. Nyt vaan meidän hyvä pelipallo on lähteny road tripille darwiniin omistajansa kanssa, joten enää ei voi pelata lenttistäkään. No suurin osa meidän pelikavereistakin on poistunu joten pitää keksiä uus peli ja löytää uudet kaverit pelaan sitä. Niin ja meidän suomalainen kaveri pariskuntakin, Heli ja Joni, on lähdössä pois tänä viikonloppuna, mutta niitten kanssa ihan varmasti pidetään yhteyttä myöhemminkin.

Eipä mulla paljon mitään muuta kerrottavaa täältä nyt ole. Tällai samanlailla tää elämä rullaa eteenpäin päivä päivältä. Täytyy kirjotella sit taas lisää kun jotain dramaattisia tai ei niin dramaattisia muutoksia tapahtuu. Terveisiä kaikille tutuille! Niin ja kiitos vielä meidän molempien puolesta kaikista synttärionnitteluista mitä satoi tänne ja facebookiin ja puhelimiin.

Eeva