Maltoimme viimein (kahden kuukauden jälkeen) lähteä Tasmaniasta ja suunnata takaisin Australian mantereelle. Varasimme lennot Melbourneen, jossa olemme olleet nyt neljä päivää. Löysimme majapaikan Elwoodista aivan St Kildan kupeesta erään CouchSurfing-pariskunnan luota. Huomenna muutamme toiselle puolen kaupunkia Prestoniin toiseen CouchSurfing-paikkaan.

Palautimme vuokra-automme maanantaina Launcestoniin, jossa tapasimme Timin, Michellen ja Julian, vaelluksella tapaamamme perheen. He olivat luvanneet majoittaa meidät, ennen kuin lentäisimme tiistaina Melbourneen. Vaihdoimme kuulumiset, katselimme toistemme valokuvia ja hyppelimme trampoliinilla Julian kanssa. Tim valmisti kaikille maittavan illallisen jälkiruokineen. Saimme nukkua alakerran vierashuoneessa. Olin ollut koko päivän oudon väsynyt ja nukkumaan mennessäni kauhistuin nähdessäni käsivarteni, joka oli yhtäkkiä aivan täynnä outoja näppyjä. Jokin oli pahasti vialla. Jostain syystä aloin kuvitella, että minulla on keliakia.

Aamulla herätessäni näpyt olivat vieläkin kädessä. Ruokahalua ei ollut, joten söin vain pari hedelmää. Ennen lentokentälle menoa kävimme postissa lähettämässä ylimääräiset tavarat ja postikortit Suomeen. Sitten Tim heitti meidät kentälle. Minulla oli ennen lentoa ja lennon lähtiessä valtavan kaihoisa olo. Olin tykästynyt Tasmaniaan hirmuisesti ja nyt se jäisi taakse.

Melbournen kentällä oli valtavasti ruuhkaa, sillä formulakansaa virtasi kaupunkiin yhtenä solkena. Oli pilvinen päivä ja minulla oli heikohko olo. Pariskunta, jonka luokse olimme menossa, oli antanut meille kulkuohjeet lentokentältä heidän asunnolleen. Meidän oli tarkoitus seikkailla ensin bussilla pois lentokentältä, vaihtaa sitten ratikkaan ja vielä junaan. Me emme kuitenkaan löytäneet oikeaa bussia. Edes infopisteessä ei tiedetty, mistä moinen bussi lähtisi. Niinpä otimme hiukan kalliimman lentokenttäbussin, joka vei meidät suoraan St Kildaan. Olin niin väsynyt, että minulla ei ollut energiaa seikkailla pitkin kaupunkia ja etsiä oikeita kulkuvälineitä. St Kildasta Elwoodiin saimme Carlolta autokyydin suoraan majapaikkaamme.

Carlo ja Yvonne olivat molemmat mukavia tyyppejä. Carlo oli alun perin Kanadasta, Yvonne Saksasta. Pariskunta oli asettunut Melbourneen joksikin aikaa vain säästääkseen rahaa tulevaisuuden pitkän linjan matkustelua varten. Muiden töiden lisäksi Carlo oli freelancekirjoittaja ja lupasi haastatella minuakin erääseen Suomea koskevaan juttuunsa. Kävimme vielä kaupassa ennen nukkumaanmenoa. Saimme oman huoneen, jossa oli iloksemme nettiyhteys.

Olemme ottaneet viimeiset päivät aika rennosti lepäillen majapaikassamme, sillä olen ollut edelleen huonovointinen. Kävin torstaina lääkärissä outojen näppyjen takia. Lääkäri epäili jotakin tulehdusta, mutta ohjasi minut varmuuden vuoksi verikokeisiin muutamiin testeihin. Tänään sain kaikki muut tulokset, mutta keliakiaa joudun vielä odottelemaan ensi viikkoon. Tulehdusarvot olivat korkealla ja samalla todettiin raudan ja B12-vitamiinin puutostilat. Ehkä tämä valtaisa väsymys johtuu niistä.

Olemme ehtineet kierrellä myös vähän St Kildassa ja ympäristössä. Kaupunginosa on eloisa ja tunnelmallinen, ja kadut ovat täynnä pieniä putiikkeja, pubeja ja ravintoloita. Yhtenä päivänä kävimme kävelyllä Elwood Beachilla katselemassa aalloilla kiitäviä tuulisurffaajia. Tänä iltana kävimme Yvonnen ja Carlon kanssa St Kilda Beachilla viettämässä iltaa jossain ravintolassa, sillä molemmat ovat olleet töissä lähes koko ajan. Huomenna vaihdamme CouchSurfing-paikkaa ja menemme erään keski-ikäisen naisen luokse pariksi yöksi. Viikonloppu Melbournessa tulee olemaan ruuhkainen, sillä formulakisat sekoittavat hetkeksi koko kaupungin.