Kolme yötä Cooktownissa on kulunut kuin siivillä ja pian on aika lähteä ajamaan kohti etelää. Olin pari ensimmäistä päivää vähän sairaana, mutta en onneksi pahasti. Keskiviikkona, kun kävimme lounaalla paikallisessa leipomossa, törmäsimme siellä suomalaiseen. Hassu sattuma, sillä emme ole tavanneet Australiassa kovin montaa suomalaista koko vuoden aikana. Siinä vääntäessämme naamaamme maailman luultavasti pahinta pizzaa ikinä, tuli pöytäämme kuitenkin keski-ikäinen nainen kysyen, että "olettekos te Suomesta?". Juttelimme naisen kanssa hetkisen ja hän sanoi asuneensa Mareebassa nuoruudestaan saakka ja käyvänsä silloin tällöin Cooktownissa. Naisen lähdettyä yritimme miettiä, mitä olimme aiemmin puhuneet. Suomi on kuitenkin maailmalla sellainen salakieli, jota ei usein ymmärretä. Sen takia puhummekin usein huolettomasti aiheesta kuin aiheesta.

Leipomosta suuntasimme Cooktownin pieneen satamaan ja sieltä edelleen kasvitieteellisen puutarhaan, joka oli pieni ja rauhallinen. Siellä ei ollut kovin paljon nähtävää verrattuna Cairnsin kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta kengurut tuntuivat nauttivan alueen rauhasta. Näimme puskien suojassa jopa pienen vauvakengurun, joka chillasi äitinsä pussissa. Pian äitikenguru kuitenkin säikähti meitä ja pomppi nopeasti matkoihinsa. Me lähdimme kävelemään pienelle polulle, joka vei meidät Finch-lahdelle. Lahti oli pieni ja lähes autio, mutta sen rannassa oli pala sileää kalliota, jonka päällä oli hyvä istua ja nauttia päivästä. Vesi ja kuuma päivä houkuttelivat uimaan, mutta krokotiilien takia se oli mahdotonta. Niinpä tyydyimme vain istuskelemaan rantakalliolla pitkään. Myöhemmin kävimme Cooktownin ainoassa marketissa ostamassa illan ruokavärkit, joista Jaakko kokkasi meille ja Gernotille maittavan illallisen. Tähän väliin voisin muuten mainita, että myös Gernot oli lähes täysin kasvissyöjä. Hän sanoi, ettei kokkaa itse koskaan liharuokia.

Eilen vietimme lähes koko päivän Gernotin kanssa. Lähdimme heti aamulla kohti huikaisevan kaunista Trevethan-vesiputousta, joka sijaitsee noin 30 kilometrin matkan päässä Cooktownista. Vuokra-autollamme emme olisi paikkaan päässeet, mutta Gernotilla oli onneksi sopiva auto. Silläkään emme ihan putoukselle asti ajaneet, vaan kävelimme viimeiset viisi kilometriä pusikon ja metsän läpi. Gernotilla oli todella hyvä kunto 72-vuotiaaksi ja hän sanoikin kävelevänsä aina, kun vain mahdollista.

Kun pääsimme vihdoin Trevethan-putoukselle, pulahdimme kaikki uimaan virkistävän kylmään veteen. Oli mielettömän hienoa mennä vesiputouksen alle seisomaan ja nauttia niskahieronnasta sekä luonnon omasta suihkusta. Vietimme putouksen äärellä pitkän tovin, ennen kuin lähdimme vaeltamaan takaisin autolle. Paikka oli todellinen helmi, sillä sijaintinsa ansiosta turistit pysyivät sieltä kaukana ja saimme nauttia luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta kaikessa rauhassa.

Kun pääsimme takaisin autolle, Gernot vei meidät lähellä olevalle lammelle. Lampi oli täynnä lumpeita ja istahdimme hetkiseksi sen rannalle, ennen kuin jatkoimme matkaamme merenrannalla sijaitsevalle Archer Pointille. Archer Point oli niin tuulinen paikka, että jopa rannassa kukkulan päällä sijaitseva majakka oli lentänyt jo aikoja sitten taivaan tuuliin. Paikalle aiottiin rakentaa lähitulevaisuudessa tuulipuisto, mistä Gernot ei ollut kovin mielissään, sillä kaunis paikka menisi pilalle. Archer Pointia ympäröivä meri kimalsi turkoosina, ja riutta näkyi vain kivenheiton päässä. Rannan kukkulat ja kasvusto saivat paikan näyttämään todella uljaalta.

Archer Pointilta ajelimme takaisin Cooktowniin Gernotin luokse. Minä ja Jaakko kävimme vielä ihailemassa auringonlaskua ylhäällä Grassy-kukkulalla, josta oli hienot näkymät Cooktownin ja Endeavour-joen yli. Kun tulimme takaisin, söimme illallista yhdessä Gernotin ja hänen luokseen kyläilemään tulleen kreikkalais-saksalaisen pariskunnan kanssa. Gernot oli kokannut illallisen yhdessä kreikkalaisen tytön kanssa. Tytöstä jäi mieleen lähinnä se, että hän lisäsi ruokaansa ja jopa salaattiinsa aivan järjettömät määrät suolaa. Ilta meni taas juttelun merkeissä.

Tänään lähdimme Jaakon kanssa heti aamusta retkelle Kirsikkapuulahdelle, jonne pääsee ainoastaan veneellä tai kävellen ylittämällä lahtea ympäröivän kukkulan. Haimme ensin kaupasta hedelmiä piknikhetkeä varten ja ajoimme sitten autolla kasvitieteelliseen puutarhaan, josta lähti polku Kirsikkapuulahdelle. Kävely lahdelle kesti noin 45 minuuttia ja heti alkumatkasta alkoi sataa vettä. Trooppisen lämmin sade ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä halusimme käydä lahdella. Sinne päästyämme etsimme rannan päädystä suojaisan paikan, jossa söimme makeat hedelmät. Kirsikkapuulahti oli kaunis eikä siellä ollut ketään. Takaisin tullessamme bongasimme kasvitieteellisen puutarhan vieressä olevalta kentältä kokonaisen kenguruperheen.

Nyt olemme takaisin Gernotin luona, mutta lähdemme pian ajelemaan kohti Atherton Tablelandsia ja siellä sijaitsevaa Herbertonia. Aiomme nimittäin ehtiä yöksi Craigin ja Phan luokse, jossa vietimme ensimmäisen Australian viikkomme. Edessä on siis monen tunnin ajo. Cooktown jää mieleen todella positiivisena matkakohteena, jonne voisin tulla toistekin.