Jaahas, täällä taas! Viimeistä iltaa istuskelen kotisohvalla hyvin levollisin mielin. On toisen suuren matkani aika. Oppia on otettu edellisestä kerrasta, ja esim. maiden määrää on leikattu huomattavasti. Tällä kerralla oikein keskitytään siihen kuuluisaan laatuun, eikä määrään. Tyylini uskollisena olen paneutunut asioihin aika huolella. Olen etsinyt parhaat ravintolat Pittsburgista. Tarkastellut mexicolaisia bussifirmoja. Tutkinut, mitä Air New Zealand tarjoaa mannerten välisillä lennoillaan. Ja kaikkea siltä väliltä. Parhaimmillaan ja kiivaimmillaan heinäkuussa kävin vain töissä ja suunnittelin reittejä. Lentohakuja olen näppäillyt satoja ja satoja. Outoa kyllä, syyskuussa ajattelin matkaa varmasti kaikista vähiten. Siis tottakai se tuolla takaraivossa poltteli, mutta annoin tämän päivän lähestyä omalla painollaan. Poltteesta maailmalle kuitenkin viestitti aamuiset hetket, kun suuntasin katseeni kirkkaalle syystaivaalle. Katselin lähteviä lintuauroja ja totesin niille tulevani pian perässä.

Matkani alkaa Saksasta, toisesta kotikaupungistani Münchenistä. Olin viime vuonna ensikertalaisena October Festeillä. Silloin vannoin, ettei niitä bileitä pidetä enää ilman minua. Nahkahousuja minulla ei vielä tänä vuonna ole pukea päälle, mutta säädyllinen ruutupaita sen sijaan on. Viime vuonna olin festien avajaisissa, tänä vuonna ollaan mukana päättäjäisseremonioissa.

Ensi maanantaina siirryymme Steffenin kanssa suuren meren toiselle puolelle. Jenkit on näytteli suurta roolia meille molemmille aikuistumisen kynnyksellä, kun olimme molemmat Moses Laken pikku pitäjässä vaihtareina. Meille Yhdysvallat on ruuan luvattu maa. Mitään super kulinarististahan siellä ei ole keksitty. Mutta burgereita siellä on aina osattu tehdä. Ja isosti. 24/7 drive in. Ja muutenkin se isous on yksi kiehtova tekijä siellä Suomesta ponnistavalle miehenalulle. Suuret odotukset kohdistuvat erityisesti paluuseen Moses Lakeen. Neljä vuotta on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Mitä sinne kuuluu?

Jenkki-turnee koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen on yllämainittu kaksi viikkoa Steffenin kanssa itä-rannikolla ja Moses Lakessa. Toinen etappi länsi-rannikon kierros Saarijärven Cosmopoliitti Ollin kanssa. Kohteina muunmuassa San Fransisco, Yosemite park, Las Vegas, Grand Canyon ja Los Angeles. Marraskuun alussa siirrymme Ollin kanssa Meksikoon, jossa tarkoitus on tutustua Tyynenmeren kuohuihin ja sisämaassa kulttuuriin. Yritän myöskin löytää jälleen rennon moodin, jolloin voin vain istua lepolassessa kirjan kanssa ja tuijotella merta.

Joulukuun alussa alkaa itsenäinen matkaosuus. Muutama viikko on tarkoitus seikkailla Uudessa-Seelannissa. Muunmuassa Queenstownin luonto on jo puhutellut minua aikalailla jo kuvien kautta. Jos sitä vaikka vähän patikois ja kävis kalassa :) Ja lupasin viime keväänä Amazing Racen 22. tuotantokauden alkaessa, että tämän vuoden puolella matkustan johonkin kyseisen kauden kilpailupaikkoihin. Christchurchin alueella myös minä vierailen juontaja Phil Keoghanin kotiseuduilla.

Joulu ja uusivuosi sujuu Australiassa. Mahtava aussipariskunta Justin ja Dom ovat valmistelleet mahtavaa ohjelmaa pyhien ajaksi. Tiedossa mukava yhdistelmä suurkaupunkeja ja luontoa. Rentoutumista ja biletystä. Olen aina pitänyt Australiaa yliarvostettuna. Toivon, että maa todistaa luuloni vääriksi.

Uudenvuoden aloitan matkani Eurooppaan päin. Pidän lyhyen stopin Singaporessa matkalla Pariisiin. Sen jälkeen onkin vielä loppu matkan suunnitelmat auki. Niihin palataan sitten lähempänä

Kyllä tässä ollaan into pinkeenä lähdössä, eiköhän sitä huomenna tajua mihin on ryhtymässä, kun istahtaa koneeseen. Sunnuntaina vasta tajusin, että hetkinen, minullahan on vapaata huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, sitä seuraavalla viikolla, ensi kuussa, joulukuussa...

Niin, minulla on vapaata, ei lomaa. En ole lähdössä lomalle vaan matkalle.

Suurelle matkalle.