Kirjoitellapas taas hieman muisteloita! Viime viikko oli vierailijoiden viikko! Tiistaina Mark saapui kaupunkiin, joka oli päätynyt nauttimaan Prahan kulttuuria suunniteltua pitempään. Manhattanin pojallekin on tuttua monimuotoinen ruokakulttuuri, joten päätettiin testata kaupungin paras intialainen. Keskustelu soljui vilkkaasti aiheesta toiseen, käsiteltiin Markin bisneksiä, sivuttiin presidentinvaalien jälkimaininkeja ja katsastettiin tulevaan. Siinä tuli sitten jossain vaiheessa puheeksi Wienissä avatut joulumarkkinat, ja selvisi että Markille nämä olisivat jotain uutta. Eli sinne siis. Aurinko lämmitti mukavasti glühweinin lisäksi iltapäivää. Aurinko painui maille ja meikä palasi koululle viimeistelemään ryhmätyötä Vivianin kanssa. Illalla vedettiin kylän parasta keittoa. Kuten olen aiemmin maininnut, Pho Saigonin nuudelisoppa on parasta liemiruokaa.

Keskiviikkona kerrattiin torstain kokeeseen, joka tähän yhteyteen mainittakoon, että oli astetta haastavampi kuin oletin. Suomessa ei nyt ikinä ole monivalintakysymykset lähteneet lentoon koeskenessä, mutta täällä kanukkimaikat sen osaavat. Ja todella haastavalla tavalla. Löytyy vaihtoehdot A-E, joista kolme ensimmäistä ovat eri vaihtoehtoja, 4. vaihtoehto kertoo, että kaksi ylläolevista on oikein ja E-vaihtoehto väittää, että kaikki yllä olevat ovat totta. Sitten, kun vähän pelaillaan englanninkielen sanavalinnoilla, niin sormiin saa tikkuja raapiessaan päätä. Läpi mentiin reippaasti, ja suunnattiin katseita viikonlopun rientoihin.

Keskiviikkona pidimme muiden suomalaisten kanssa pientä infopistettä, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut opiskelusta muun muassa Vantaalla ja Tampereella. Kyllä meidän tarjoavat salmiakit tekivät kauppansa (koska kerrottiin niiden olevan hyviä :D), mutta jostain syystä paikalliset pörräsivät Australian aurinkorantoja hypettävän ja ranskalaisia herkkuja tarjoilevien pöytien ympärillä. Torstaina pidettiin jengille lyhyet powerpoint-sulkeiset, mitä sitten olisi asua Suomessa ja sen verran hyvin se meni, että eiköhän sinne joku eksy.

Torstain huippuhetki oli kuitenkin painella suoraan koululta ratikalla samoilla leveyksillä sijaitsevaan yksityisasuntoon. Sieltä löytyi seitsemän suomalaista, joiden saapumista olin odottanut kovasti. Kalle, Lassi, Milla, Satu, Sini, Senna ja Veikko olivat löytäneet loistavan lukaalin pitää majaa viikonlopun ajan. Sieltä löytyi kahdeksan vuodetta, joten meikäläinenkin pääsi reissuun täksi viikonlopuksi, kun muutin 15.:stä kaupunginosasta 17.: ään. Schnitzeliä napsui aika monen suu heti kättelyssä, joten sellaista sitten lyötiin illalle. Illasta muodostui ikimuistoinen, eikä varmasti kaikille niin positiivisissa mielin. Ei enää ikinä, kuului muutaman suussa illan päätteeksi. Olin varannut ruokapaikaksi XL-ravintolan, jonne siis kaikki otetaan sisään kokoon katsomatta, mutta mahalaukun olisi syytä olla kokoa extralarge, jotta lautasen saisi tyhjäksi. Jotkut tilasivat perus Schnitzelien (olivat pizzan kokoiset), sijaan Gordon Bleut, ketään nimeltä mainitsematta, ja tämän todellisen ravitsemusliikkeen näkemykseen kuului täytteen lisäksi iskeä tuhti pekonipeti ja juustokuorrutus frittileikkeen päälle. Ja kun pannussa ei riitä reunat pitämään apetta sisällään, niin eihän sitä viimeistele itse erkkikään. Joitakin nauratti ja toisia ei. Rasvan yliannostuksesta kärsiviä ei. Tuossa on tulossa muutaman nälkäinen kaveri kylään ennen joulua. Ottaako joku haasteen vastaan?

Siitäkin selvittiin, perjantaina muiden toipuessa aikaerorasituksesta ;), kävin koululla aloittamassa viimeisen uuden kurssin ja sitten lounaalle suunnattiin kauppakadulle. Hamekansa innostui Mustan perjantain tarjouksista ja säntäili hillitysti ympäriinsä, kun herrat istuivat kaffeella. Tai pubissa. Vastuu velvoitti meikäläistä käydä koululla vielä perjantai-illasta esittämässä vähän tase- ja tuloslaskelma-analyyseja. Äkkiähän sitä sitten viikonloppufiilis saatiin lentoon hyvässä seurassa ja lähdettiin kiertueelle. Käytiin Julion aika tupaten täynnä olevissa kemuissa, jossa sai tosissaan luovia huoneesta toiseen tervehtiäkseen kaikkia. Aika nopeasti siitä jatkettiin väljemmille vesille lannetta keikuttamaan.

Lauantain teemana oli Sennan synttärit ja niitä ''kahviteltiin'' monessa mestassa. Aamulla oli brunssia, ja vihdoinkin kun päästiin liikkeelle niin Kallen sanoin herkullista mummon mehua nautittiin Schönbrunnin pihassa. Joulutori kaikkine erimakuisine mehupannuineen on vaan niin hyvää. Täälläkin hämärä osaa iltapäivästä yllättää äkkiseltään ja menimme sitten illallistamaan lempipihvipaikkaani. Tässä ravintolassa kyökin puolella tiedetään milloin liha on just eikä melkein. Pieni pubikierros ja alettiin olla kebabkioskia vaille valmista kauraa. Väitän, että vuonna 1995 Mertarannan puhuessa kebabkioskista, niin tämä kebab on parempaa kuin Suomen 3-0 johto.

Täällä markkinoita riittää, joten käytiin vielä sunnuntaina yksillä ennen lähtölounasta. Hyvää matkaa, kunnes jälleen ja meikä paineli kotiluolaan lepäilemään. Rento viikko tässä aluillaan, ei kauheasti kouluvelvoitteita, joten naatitaan. Ei parane kieltää, että horisontissa siintää jo Uusivuosi ja uudet kujeet, kun viimeinen kuu starttaa. Mutta himmaamaan tässä ei aleta! Viikonloppuna saapuu Iida kylään ja lähdetään käymään katsomassa olisiko sitä orastavaa Joulumeininkiä Belgradissa. Siitä siis tuonnempana!