Kengänpohjat oli täynnä lasinsiruja. Ajattelin, että lähden kotiin uuden lempibiisini paikallisen Hulapalu:n (suosittelen) aikana, mutta seuraavaksi ämyreistä iski Alma. Ylpeänä laitoin pientä pyörimään. En malttaisi vielä mennä, aamulla luento 8:30, mutta jos nuoremmatkin niin miksen minäkin. Ahaa, heillä ei olekkaan huomenna koulua. No jonkun pidettävä pienemmistä huolta. Ja joskus se blogikin on kirjoitettava.

Hyvin menee, erittäin hyvin oikeastaan. Oli oikein aurinkoinen viikonloppu tunnelman kuin sään puolesta, kun äiti ja Ismo vierailivat. Iskin pitkälti kaiken uudesta kotikaupungista oppimani tiskiin, maisteltiin parhaita makuja, ihasteltiin uniikkia arkkitehtuurin antia ja ennen kaikkea vietettiin laatuaikaa. Oli ilo antaa osviittaa Oktoberfestistä viemällä heidät paikalliseen juhlahumuun, merileijonat viihdyttivät meitä eniten eläintarhassa kun pandaemo kaksosineen oli vielä hoidossa suojassa katseiltamme, ja äiti totesi, että olisi aika pestä pyyhettä joka roikkuu jotenkin niin tutunoloisesti kaapin ovessa.

Maanantain ja tiistain olin vapaalla. Ihan rehellisesti ajateltuna ei niistä päivistä löydy kovinkaan täytettä tähän blogiin. Käytiin salilla, täytettiin jääkappia ja illasta käytiin ulkona toteamassa, että edelleen sortseissa tarkenee. Keskiviikoksi olin kirjoittanut pienen esseen saksan tunnille ja illalla sain kehuja kielitaidostani. Oltiin paikallisissa illanistujaisissa ja päätin testata miten siipeni kantavat. Rohkeasti vain, kyllä kohta lennetään korkealla. Tämän päivän kohokohtia oli ruokamessut, jossa koin valinnanvaikeutta eri kojujen välillä. Ahmasin alkupalaksi hummerirullan ja selittelin muille pastramileivän olevan pääruoka. Hyvää ruokaa seurasi parempi ilta. Huomenna aamusta niputetaan kasaan ryhmätyö.

On syyskuun viimeinen päivä. Saavuin ensimmäisenä. Yksi ikimuistoisimmista. Siis kuukausista. Tarmoa täynnä kuun vaihteeseen. Huomenna illasta München kutsuu. Taas? Niin ne täälläkin kysyvät. Ai miten minä jaksan? No oikein hyvin. Ei jätetä hommia puolitiehen. Sen minkä aloittaa, niin se saatetaan loppuun. Nahkahousut puetaan viimeisen kerran maanantaina tänä vuonna, kun Saksojen yhdistymisestä tulee 26 vuotta. Ja Robbie Williams laulaa.