Leppoisa keskiviikkoaamu meneillään, laitoin tuossa aamupalaa ja päivitin itseni ajantasalle tasokkaiden Suomi-realitysarjojen kanssa. Aijai paksusti paahtoleivälle gurken extraa, lauantaimakkaran tyylistä leikkelettä, jonne on sisään leivottu suolakurkkua. Asun nykyään siis kerrosta alempana, meillä on hyvä kommuuni Codyn kanssa, ja saimme vielä loppuviikosta vahvistukseksi Matthewn Amerikan Georgiasta. Suurin osa tavaroistani on jo kaapissa ja tämä tuntuu oikealta kodilta, johon on kiva tulla. Siivoja kävi tuossa juuri imuroimassa huoneeni, pyykit saan/pitää pestä itse.

Sain korjattua puhelimen heti seuraavana päivänä paikallisessa liikkeessä. Viime tiistaina alkoi myös oikea koulunkäynti. Meillä on kokeneen Aussiproffan kanssa opetusta kansainvälistymisestä. Osittain minulle tuttu kurssi viime keväältä, joten sopivasti uutta ja vanhaa. Kurssijärjestelmä on täällä erilainen, minulla saattaa olla jotkut kurssit käytynä muutamassa viikossa ja jotkut sitten kestävät jouluun asti. Hyvä, että Saksan kurssi on sellainen. Pärjään mielestäni hyvin B1.1+ ryhmässä ja syytä onkin pärjätä, jos on kieltä opiskellut aina alakoulusta asti. Ja tarkennetaan sen verran, että B tarkoittaa kansainvälistä kieliasteikkoa, eikä yläasteella alkavaa B-kieltä. B-ryhmässä on meikäläisen lisäksi muutama ranu ja hollantilaisia. Suurin osa vaihtareista opiskelee alkeita A-ryhmissä. Keskiviikkoillasta käytiin schnitzelillä, itse en fanatisoi tätä paikallisherkkua, kuten jotkut muut vaihtarit, jotka syövät leivitettyä porsaanleikettä melkein joka toinen päivä. Itse olen alkanut päivä päivältä keskittyä myös kotikokkailuun. Yhdistelen luovasti eri keittiötä ja bravuurini on jonkinlainen fuusio Itävallan ja Italian kyökkien välillä. Makkaraa + pastaa = makkarapasta?

Torstaina lähdimme Codyn kanssa ihan extemporee Tutorien järjestämällä retkelle koulun jälkeen. Suuntasimme Kahlenbergiin, vehreälle ulkoilualueelle Wienin pohjoispuolelle, josta löytyy vähän korkeuserojakin. Metsään on rakennettu aktiviteettipuisto, jossa riittää puuhasteltavaa moneksi tunniksi. Olimme yhtä hymyä Codyn kanssa tuon iltapäivän, kun aurinko paistoi jopa kuumasti ja vapautimme sisäiset tarzanimme. Radat piti sisällään kiipeilyä, tasapainottelua, köysiratoja jne.

Ah, Perjantai, ja koitti viikonloppu jota oli vuoden päivät jälleen odotettu. Koulussa kävin näyttäytymässä yhdellä tunnilla, että opettaja tietäisi minun olevan kurssilla, mutta pian suuntasin jo kohti lentokenttää. Wienin ja Münchenin ilmasilta on lyhyehkö, juuri kun sain juoman käteen niin merkkivalo syttyi ja pyydettiin laskuvalmiuteen. MUC airport oli sitten viime kerran rakentunut todella päheän satelliittiterminaalin. Olisin mielelläni jäänyt ihastelemaan sitä pitemmäksi aika, mutta kiirehdin eteenpäin jotta en myöhästyisi Steffenin kanssa sopimista tälleistä raatihuoneella. Mielestäni se on valtavan hieno hetki aina nähdä Steffen pitkän tauon jälkeen. Olemme olleet ystäviä jo reilut kahdeksan vuotta, näemme keskimäärin 1-3 vuodessa, mutta se ei läheskään tunnu siltä. Pidämme toki yhteyttä muuten aktiivisesti, joten ehkä siksi aika tuntuu liitävän niin nopeasti. Lähdimme katsomaan Münchenin kakkosjengin peliä tuopposelle (meistä kumpikaan ei voi sietää Bayern Müncheniä) ja vaihtamaan kuulumisia. Söimme iltapalaa paikallisessa deluxe burger ketjussa, jonka sisustukseen kuuluu aina reilusti koivuja ja Caravaggio-valaisimia. Tapasimme kotona Nanen, Steffenin tyttöystävän ja jatkoimme rattoisaa iltaa etelä-baijerilaisen oluen merkeissä.

Kevyesti kuitenkin. Vähän niin kuin alkulämmöt urheilutermein. Nimittäin Octoberfesteillä kisakunto on syytä olla huipussaan. Jos ei nyt aivan ennätyskunnossa niin ainakin kaudenparhaassa. Kysehän ei ole mistään kaljanjuontikilpailusta, mutta jos aiot etiketin mukaan mennä, niin ihan helppoa ei ole tuo 12-22:30 oluttelttailu. Paikalla on aina teltassa 5000 ihmisen lisäksi myös bändi, joka aina tasaisin väliajoin soittaa paikallisen kippislaulun, jolloin otetaan hörpyt. Huhu liikkuu, että jotkut alaikäisetkin lukevat tarinoita, joten sanottakoon vaan että jo viidettä vuotta paikalla olleena liikun tuossa ympäristössä aika pehmein liikkein. Niin pöydällä tanssiessa kuin ajoittaessa vessassa käynnit. Vessaan on syytä lähteä kun hätä ensimmisen kerran itsestään ilmoittaa. Vessareissu jonotuksesta riippuen voi kestää helposti 30 minuuttia. Rakastan siellä soitettavaa musiikkia ja tarjoiltavaa ruokaa. Puolikas kana nyt on legendaarinen, mutta omaksi suosikiksi on noussut vuosien mittaan käsespätzle eli paikallista munamakaronia tuhdilla juustopedillä. Karppaajan unelma, vatsassa on illanpäätteeksi sopivan tuhtiolo. Olimme tänä vuonna kahdessa eri teltassa kahdessa eri kattauksessa. Eka oli Nanen perheen parissa ja toinen sitten kaveriporukalla. Mitä pidemmälle ilta eteni, niin kuulemma saksankielen taitoni parani. Olen huomannut, että vuosi vuodelta illat noudattavat samaa kaavaa; aluksi keskustellaan sivistyneesti ja maistellaan tätä tapahtumaa varten pantua mallasta ja sitten illasta huudetaan äänemme käheiksi ja jorataan paikat kipeäksi. En ole koskaan ollut mikään Robin Williams fani, mutta Octoberfesteillä se aina säväyttää. Angels on aina illan viimeinen biisi ja tuo yhteislaulu teltassa on jo itsessään kokemus. Huvittavaa oli tällä kertaa ohjeistaa jotakin saksalaista, joka kertoi odottavansa vielä kovasti encorea, että eipä tule tapahtumaan.

Satoi muuten koko viikonlopun. Vasta kun palasin Wieniin maanantai iltapäivästä, niin sade taukosi. Kuulemma Münchenissäkin oli ollut sortsikelit ennen saapumistani :D Sunnuntaina kävimme Nanen kanssa katsomassa Steffenin jalkapallopelin, jonka suoritusta ihailin muistellessa hänen menoaan edellisillalta. Iltasella suunnitellimme Steffenin vierailua Itävallassa ja tilasimme ruokaa. Heitimme maanantaiaamuna rennot hyvästit, koska eihän tämä nyt yhteen päivään jää. Siitä lisää tuonnempana.

Koulu jatkoi eilen kahdella luennolla ja tänään oli yksi. Eilisenmoisia päiviä kaivataan kalenteriin lisään. Aamulla luento, päivälevolle kotiin, pihvi ja salaattia lounaaksi, iltaluennolle ja kun sieltä takaisin niin tiukka salitreeni Codyn kanssa.

Näillä eväin eteenpäin! Saan ensimmäiset vieraat tänne viikonlopuksi, mahtavaa!