Täällä kerkisi jo säät viiletä, ja meikäläinen kävi kaupoilla jo varautumassa hanskoista lähtien talven tuloon. Räntää satoi nimittäin toissa lauantaina ja viime viikko oli kolea. Ja nyt tienpäältä palatessa Wienissä hönkii leuto tuuli ja elohopea lepäilee viidessätoista asteessa. Jouluvalot on sytytetty Itävallan kaupunkeihin ja Joulutorit avattu. Glögiä on tarjolla, ai ihanaa!

Codyn kanssa tosiaan aamukahvit kourassa noustiin toissa lauantaina Prahan junaan. Kyyti oli tasaista, peltomaisemat tylsiä sateenpiiskaamina ja oltiin päädytty perhevaunuun. Prahassa heitettiin kamat hostellille ja suunnattiin lounaalle muiden kanssa, jotka heräilivät pikkuhiljaa lauantaihin. Noin 15 vaitsukkia oli saapunut Prahaan jo perjantai-iltapäivästä. Lauantaista kehkeytyi aika villi ilta, kun osallistuttiin kaupungin kuuluisalle pubikierrokselle, joka päättyi Keski-Euroopan isoimmalle klubille. Praha ei ole pelkkää halpaa hiivaa, se tuli todettua sunnuntaina. Kaupunki on todella sopiva tutkia kävellen; kaunista nähtävää riittää ympärillä yllinkyllin ja kaikki aika kompaktisti saavutettavissa. Ehdottomasti pitää mennä vielä ainakin kolmannen kerran käymään, ekalla kerralla sitä jäi ihan kokonaan kaupunki näkemättä, tällä kertaa nähtiin paljon, mutta paljon jäi vielä kokematta. Suhteellisen kovaa älämölöä pitänyt ''luokkaretkiseurue'' rauhottui kummasti sunnuntaina bussin kurvatessa pimeälle maantielle ja kohti Wieniä.

Maanantaina alkoi taas uusi kurssi, myynnin hallintaa tällä kertaa. Kokenut kanadalaisluennoitsija, hyvä tatsi aiheeseen ja mielenkiintoisia opetustuokioita. Outoa oli, kun hän yllättyi kun tiesin Wayne Gretzkyn, petyin, kun hän ei tiennyt Jari Kurria. Tämäkin on intensiivi kurssi, viime viikolla vedettiin joka päivä reilu kolme tuntia ja tulevan viikon lopulla on jo koe. Muuten aika perusviikko, parina iltana tiukat opiskelut, yhtenä iltana vanhempainiltakaffet ja yhtenä iltana oltiin ydinjengin kanssa syömässä thaikkua. Joka viikko oon yrittänyt löytää Wienin noin 3300 listatusta ravintoloista helmiä, ja jokainen kokemani on ollut tasoa että pakko päästä toistekkin makustelemaan. Kiirettä tulee pitämään jatkossakin. Esim. tämä thaimaalaisravintola tarjoili parasta ikinä maistaamani panang curryä, jossa makeus ja tulisuus tanssahtelivat taidokkaasti yhdessä. Torstaina käytiin siemailemassa ekat hehkuviinit, kuten paikallinen termi suoraan käännetään kotimaiselle. Torit on täynnä kaikkea kaunista, mutta ei niinkään mitään sopivaa minun luukkuuni. Minulla hyllyä somistaa paikallinen tölkkikokoelma, ei sinne joulupalloja mahdu.

Sitten koitti kovasti odotettu viikonloppu. Ja siitä muodostui yksi parhaista toistaiseksi! Huolella suunniteltu kolmen päivän Road Trip ja kolme mielenkiintoista kohdetta. Saatiin allemme vajaan 4000 kilometrin verran maanteitä nähnyt Mersu, jota kelpasi kengittää pitkin autobahnia. Ymmärrän paremmin Tenhoa, Mertsiä, Anteroa ja kumppaneita, on se nautinto niellä kilometrejä tuollaisella kiesillä. Ensimmäinen kohteemme Claren ja Stephanien kanssa oli Slovenian pääkaupunki Ljubljana. Päivä oli pilvinen, iltapäivästä sateinen kun olimme ylittäneet etelässä rajan ja syöneet lounasta Mariborista, joka tunnetaan muunmuassa naisten alppihiihdon tekniikkalajien järjestäjänä. Pilvet tuntuivat laahaavan laiskasti, eikä vuorten huippuja näkynyt. Seuruessamme oli kuitenkin henki päällä, kovasti tuntui kaikkia laulattavan. Ljubljana yllätti positiivisesti, söimme illalla vanhaa jugohenkeä kunnioittaen bosnian keittiön antimia ja bongasimme päänähtävyydet tihkusateessa. Menimme nukkumaan toiveissa, että sateen jälkeen olisi poutaa. Niin, olisihan aamukohteenamme Bled, jopa ehkä yksi Euroopan kauneimmista kohteista, kun katsoo internetin kuvatulvaa paikasta. Ja sitten keli oli luokkaa hyvä että eteensä näkee. Sapetti niin vietävästi. Vähän käyskenneltiin järven rannassa ja juuri nähtiin saarelle, vuoret saimme kuvitella taustalle. Sadetta pitävä takkini ei ainakaan pitänyt näin paljoa sateesta, olisin jopa voinut pitää kumisaappaita niin ei olisi tarvinnut loppumatkaa pitää jalkapuhallinta niin kovalla sukkia kuivatessa. No näitäkin nähtävästi sattuu matkaan välillä. Tsempattiin toisiamme eteenpäin ja pikku hiljaa alkoi taas ärräpäät vaihtua hymynkareisiin ja sitten alkoi taas laulu raikaa. Edessä oli reilu parin tunnin siirtyminen Itävallan halki Salzburgiin. Odotin myöskin tätä ajopätkää vesikielellä, mutta vettä tuli reilusti enemmän tuulilasiin kuin kielenpäähän. Vasta Flachaun (myös naisten pujottelupyhättö) kohalla alkoi hieman seljetä ja näkyä lumihuippuja ja saatiin muutama wau. Olin suunnitellut lounaan Schladmingiin, tytöt ihmetteli, että mistä minä oikein tiedän näitä paikkoja. Kysyin Aussilikoilta, että ettekö Palanderin Kallea tunne, kaksinkertainen Schladmingin iltapujottelun voittaja! Tunnenhan minäkin esim. Ian Thorpen ja Sally Pearsonin! Jos päivällä olisi ollut vielä enemmän pituutta, niin olisin vielä esitellyt muutaman kauniin menestystarinan matkan varrelle osuneista Ramsausta ja Bischofshofenista. Illasta Salzburgissa käytiin joulumarkkinoilla ja ihasteltiin kaupunkia iltavaloissa.

Oli molemmissa hostelleissa raskaita kuorsaajia huoneissamme. Siinä lauantain kehnon sään lisäksi viikonlopun miinukset. Heräsimme sunnuntaina aikaisin ja suuntasimme supersuositulle Sound Of Music-kierrokselle. En ihan uskonut, että olisin ollut näin innossani. Oppaamme David kertoi loistavia tarinoita kulissien takaa ja elokuvassa nähdyt paikat heräsivät eloon. Loistavasti toteutettu turistiaktiveetti, joka tempaisi täysin mukaansa. Aurinkokin tuli esiin, kun vierailtiin Mondseessä (faneille: kappeli, jossa häät kuvattiin) järven rannalla vuorten välissä. Siirtymien aikana David laulatti täyttä bussia ja mehän annettiin näytteemme. Ylärekisteri soi kirkkaasti. Kierros päättyi Mirabell puistoon, jossa muun muassa Do-Re-Mi huipentui. Kapusimme vielä keskenämme katsomaan luostarin portille, kun aurinko painui Alppien taakse. Salzburg olisi ollut myös loistava kohde vaihdolle. Saisi katsella horisontissa siintäviä vuoria ja välillä jopa käydä vähän aktiviteettejä harrastamassa. Suosittelen vierailua lämpimästi.

Pimeä oli maantie, kun taitoimme matkaa kohti kotia. Nautinnolliset 1080 kilometriä takana. Juttu luisti, nauru hersyi ja lauloimme vielä kerran. So Long Farewell.