Torilla tavataan! Se on ollut teemana tasaisesti. Vaikka torit ovat aika täynnä populaa, niin kyllä siinä kauneudessa saa Joulu fiiliksen päälle. Sitä on laajennettu hieman makupalettia, aina ei jaksa ihan perus glühweinia, niin voi ottaa melkein mitä vaan punchia aina tropikin hedelmistä sembramännyn makuiseen lämmikkeeseen. Kuppikuumaa sembramäntyä on hyvää, jos halajaa joulukuusen tuoksun lisäksi sen makua :D

Palataas edelliseen viikonloppuun, Iida saapui kylille lauantaina, tuotiin kamppeet kämpille ja illalla nokka oli jo kohti Serbiaa. Se oli reilun tunnin rykäisy vanhalla Jugoslovenski Aerotransportin (nykyään onnistuneen kasvojenkohotuksen jälkeen Air Serbia) ATR-potkurilla. Belgrad paljastui nopeasti kiehtovaksi sekoitukseksi itää ja länttä. Osa kaupungista on modernia ja toisaalta osa rakennuksista ei ole nähnyt minkäänlaista julkisivuremonttia. Kaupungista myös löytyy 90-luvulla pommitettuja taloja, joille ei ole tehny juuri mitään sitten sen koomin. Me olimme onnekkaita, taivas oli molemmat päivät pilvetön, joten päivällä auringon lämmön tunsi kiertäessä kaupunkia. Heti auringon laskettua olikin sitten pakkasta. Kaupunki on suht simppeli liikkua, julkistaliikenneverkostoa en tällä kertaa opetellut, koska Belgradin liikennelaitoksen nettisivut ovat kehnohkot. Eli kävellen tai sitten edullisella mittariautolla. Alkutaksa puoltoista euroa ja femmalla voi ajella pitkän tovin. Kulinaristeille kaupunki tarjoaa balkanin herkkuja ja sitten toki muita perinteisiä keittiöitä. Lounas balkanin tyyliin oli cevapcicia (mausteinen pitkulainen lihapullaa muistuttava tuotos) ja hartaasti haudutettua vuorilammasta paikallisten sienien kera. Toinen maininnan ansaitseva paikka oli Sava-joen rannassa oleva Etelä-Amerikkalaispöpöröä pienellä aasialaistwistillä kokkaava ravitsemusliike. Todella aistikas ceviche ja suussasulava beeftartar, johon mielenkiintoisen lisän toi hintsu granaattiomenaa.

Palattiin maanantai-illasta Wieniin, koulua oli viime viikolla tasaisesti kaikkina päivinä paitsi torstaina. Katolista kirkkokalenteria kun seurataan, niin Perisynnitön sikiäminen on yksi kirkon dogmeista ja vapaapäivä. Nykyään täällä ei olla niin uskonnollisia enää, joten päivästä on tullut enemmän joululahjojen ostopäivä. Me käytiin toreilla pyörimässä ja illalla naatiskeltiin aussien kanssa parhaat pihvit. Kuumottavimmasta kokeesta tuli pienen jännityksen jälkeen selvittyä toisiksi parhain arvosanoin. Perjantaina avattiin aamu lempitorilla hörppimällä omenapiirakan makuista punchia ja illalla grillailtiin korealaiseen tapaan. Iida lähti kohti Suomea lauantai-iltapäivänä, mutta sain vielä sunnuntaina ilokseni heittää torikierroksen kauniissa kelissä Ainolle ja Hansulle, jotka tulivat piipahtamaan Wienissä.

Vajaa kaksi viikkoa jäljellä tätä riemua. Koulu laitetaan pakettiin tulevalla viikolla. Kaupasta haen pullon Almdudleria, mutta muuten aion järjestelmällisesti ravita itseni suosikki paikoissani. Viikonlopulla tänne saapuu sellainen ryhmä, että kokenut kaupunkiopas laitetaan varmasti koetukselle. Onkohan Wien valmis näihin kokoontumisajoihin? Se selvinnee viimeisellä viikolla.