Saavuimme tänään Brisbaneen ja elämä hymyilee jälleen. Tämä vaikuttaa mukavalta kaupungilta ja löysimme yöpaikankin neljäksi yöksi CouchSurfingin kautta erään Peterin luota. Sillä on täällä kaupungin laitamilla iso talo, jossa saamme rentoutua kaikessa rauhassa. Pyykkiäkin on kertynyt pestäväksi aikamoinen läjä tässä reissatessa.

Lähdimme ajelemaan Sydneystä kohti Brisbanea perjantaiaamuna. Matka kaupungista ulos sujui ongelmitta ja löysimme helposti Pacific Highwaylle. Ensimmäisen päivän matkalle ei sattunut mitään sellaista, jota olisimme halunneet pysähtyä katsomaan, joten ajelimme iltaan saakka. Pimeän tultua pysähdyimme Kempseyyn, jossa yövyimme motellissa. Saimme sieltä kolmen hengen huoneen samalla hinnalla, minkä maksoimme Sydneyn crackhuorahostellista. Motellihuone vain oli neljä kertaa isompi ja siinä oli oma kylpyhuone vessalla. Maisematkin olivat vaihtuneet metrotunnelista kauniisiin laaksomaisemiin.

Lauantaina ajoimme keskellä ei mitään sijaitsevaan hippikylä Nimbiniin. Sinne osaaminen oli kyllä kiven takana, sillä kartanlukijat eivät olleet oikein asialla. Niinpä ajoimme ensin yhden tärkeän risteyksen ohi ja jouduimme lopulta ajaa Nimbiniin monen mutkan kautta. Hippikylään viimein päästyämme etsimme itsellemme ensin yöpaikan. Sellainen löytyi Rainbow Retreat -hostellista. Paikka oli aika erikoinen ja luonnonläheinen. Tarjolla oli nimittäin vain telttapaikkoja ja erilaisia majoja, vankkureita sekä pikkumökkejä, joissa sai nukkua. Dormit olivat täysin avoimia sänkyjä, jotka olivat yhden rakennuksen ulkoterassilla. Mun ja Jaakon parihuonekaan ei ollut mikään varsinainen huone, sillä katto oli puoliksi avoin. Kaikenmoiset ötökät ja yöperhoset pääsivät siis vapaasti liikkumaan huoneeseen.

Yöpaikan löydyttyä käväisimme kiertelemässä pienen keskustan kauppoja. Myytävänä oli kaikenlaista hippikamaa vaatteista kirjoihin, erilaisiin yrtteihin ja hippikrääsään. Kaduilla kaupattiin avoimesti myöskin kannabista ja keksejä. Kylässä oli rento ja letkeä tunnelma. Katuetiketti ohjeisti, että kylässä ei saa tapella, varastaa tai olla ahne, vaan on kunnioitettava kaikkia ihmisiä ja oltava ystävällinen ja reilu. Päätimme tutustua kylään seuraavana aamuna tarkemmin, sillä suurin osa liikkeistä oli jo kiinni. Haimme vain kulmakuppilasta herkulliset pizzat ja menimme takaisin hostelliimme. Illalla meinasi mennä hermot, sillä yöperhoset lensivät huoneeseen valon takia sankoin joukoin. Hämähäkkikammoa poteva Henkka joutui nukkua yönsä autossa.

Eilen menimme heti aamusta Nimbinin sunnuntaimarkkinoille. Siellä oli myytävänä paljon värikkäitä vaatteita, taidetta, koruja, herkullista ruokaa ja jopa tajuntaan vaikuttavia yrttejä. Myös elävää musiikkia oli tarjolla, sillä alueella esiintyi muusikko jos toinenkin. Ostin markkinoilta mukaan pari vanhaa cd-levyä automatkaa piristämään. Ennen matkan jatkamista kävimme vielä keskustan liikkeissä, jotka eivät olleet eilen auki. Sieltä löytyi putiikkia jos toista aina hamppulähetystöä myöten.

Nimbinistä ajoimme Byron Baylle, jossa ajattelimme nukkua seuraavan yön. Paikka oli kuitenkin järjettömän turistisoitunut ja hinnat olivat sen mukaiset, joten päätimme yöpyä jossain muualla. Kävimme kuitenkin Byron Bayn majakalla, josta aukesi mahtavat näkymät vieressä oleville pitkille hiekkarannoille. Tuuli oli niin kova, että kamera oli lentää käsistä. Alhaalla loiskuva aallokko oli varmasti surffaajien mieleen. Byron Bayn majakan vieressä oli muuten koko Australian mantereen itäisin piste, joten tulipa nyt käytyä sielläkin.

Ennen Byron Baylta lähtöä päätimme parkkeerata auton vielä keskustaan ja hakea vähän evästä Subwaysta. Niistä tulivat kalliit eväät, sillä autolle palattuamme meitä odotti sakko tuulilasissa. Kun näin lapun, tulin todella vihaiseksi. Saimme nimittäin 80 dollarin sakon siitä, että auto oli parkkeerattu muka väärään kulmaan. Pahinta oli, että kadussa ei ollut edes merkkejä siitä. Parkkeerasin auton siis vain ottaen mallia muista autoista. Myöhemmin kuulin, että Byron Bay on kiero paikka outojen parkkeeraussääntöjensä takia ja sieltä on moni lähtenyt vihaisena parkkisakko kainalossaan.

Vietimme Byron Baylla vain pienen hetken, mutta kaupunki ehti jo leimaantua mieleeni kalliina turistirysänä, jossa ihmisiä rahastetaan parkkisakoilla. Olihan se ehkä kaunis paikka meren rannalla, mutta sellaisia riittää Australiassa muutenkin. Jouduimme maksamaan parkkisakon, sillä soittaessani asiasta viranomaisille he sanoivat, että toinen vaihtoehto olisi mennä oikeuteen. Siitä voisi tulla kuitenkin kallis juttu ja aikaakin menisi hukkaan. Helpompi oli siis vain maksaa sakko pois.

Seuraavan yön vietimme Tweed Headsin tuntumassa motellissa. Itse motelli oli ihan mukava, mutta aamulla olin todella ärtynyt. Naamani oli nimittäin täynnä punaisia laikkuja, jotka olivat selvästi bed bugien eli lutikoiden puremia. En ole törmännyt niihin reissuillani edes halvimmissa yöpaikoissa, mutta toisin kävi hieman kalliimmassa motellissa. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa naama laikkuja täynnä. Olisivat kyllä lutikat voineet herkutella muualla kuin naamassa.

Tänään saavuimme aamupäivällä Brisbaneen. Jouduimme viettämään lähes koko päivän keskustassa rinkkojen kanssa, sillä Peter oli töissä iltaan asti. Kävimme syömässä ja suuntasimme sen jälkeen kasvitieteelliseen puutarhaan istuskelemaan. Istuimme siellä pelaten korttia, kunnes Peter ilmoitti päässeensä töistä. Hyppäsimme Kenmore Hillsiin menevään bussiin ja jäimme pois pienellä pysäkillä, josta Peter haki meidät autolla. Saamme olla hänen luonaan perjantaihin saakka. Silloin Peter lähtee Thaimaahan ja meidän on aika vaihtaa majapaikkaa.