Rangitotoa Island - Orakei Wharf - NZ

Viimeiset päivät onkin olleet aika tylsähköjä. Päänsärky jatkuu edelleen ja piti käydä ns. lataamassa Panadoli varastoa uusiksi... Paras löytö ollut paikallinen tee huone, jossa onkin tullut vierailtua joka päivä - paras lääke tuohon päänsärkyyn, kun lääkkeet eivät pure. Ruoka ei maistu, tosin aamupalalla mysli on päivän ehdoton suosikki!! Kunnollista ruokakauppaa en tosin vieläkään ole löytänyt, taitaa olla kaupungin ulkopuolella ja todella kaukana... pitänee mennä autolla maanantaina tsekkaamaan. Tosin ruuan kulutus ei juuri tällä hetkellä ole kovin suuri, paitsi myslin suhteen, joten en pahemmin kanna tuosta huolta :)

Perjantain kohokohta tee hetken jälkeen oli noin 4h erittäin mielenkiintoinen keskustelu paikallisen tatuoitsijan kanssa. Poika on erittäin hyvä tekemään Maori tatuointeja ja kyseli jopa töitä Euroopasta. Joten jos joku tietää jonkun tatuoitsijan, joka haluaisi esim. suomessa uutta verta joukkoihinsa niin sähköpostiosoite löytyy, ei tarvitse kuin vain pyytää niin laitan tulemaan =D Pakko myöntää, että kyseiset tatuoinnit lyö täysin laudalta kaikki maailman tribaalit!!! Jokaiseen tatuointiin liittyy jollain tavalla henkilön oma elämä ja siinä mukana olevat ihmiset, perhe, ystävät tai muuten vain kyseiselle ihmiselle tärkeät asiat. Joten jokainen tatuointi on täysin erilainen ja omalaatuinen ja suunniteltu juuri kyseiselle ihmiselle - näitä tatuointeja ei kannata kopioida, paikallisten mukaan se tuottaa erittäin huonoa onnea! JA toisekseen nämä nuoret maori miehet on kyllä todella ns. kauniita... paras jättää tämäkin aihe tähän ;) Saisi niin uskomattomia kuvia kuin vain ajatella saattaa - pitää yrittää metsästää matkalta parisen kuvaa, kunhan tienpäälle pääsen ;)

Sitten jälleen ne ikävämmät asiat. Pankin kanssa jälleen ongelmia - piti soittaa Suomeen ja hieman keskutella jälleen kerran asioista. Meni kyllä niin vaikeaksi keskusteluksi, kun ei tuo suomen kieli sujunut ollenkaan. OIKEASTI!! Miten voikaan olla niin vaikeaa puhua :) Taisi pankkitädillä olla hieman hämmentynytolo puhelimen toisessa päässä... Kuten nyt huomaa, kirjoittaminen sujuu, ja itsekseen puhuminen ok, mutta kun kuulee ja joutuu puhumaan suomea jollekin toiselle, ei hommasta tule yhtään mitään. Huomattu jo aikaisemmin - menin täysin sanattomaksi... ja minulta jopa kysyttiin, olenko varmasti suomesta =D HEh hee... hupaa kun joutuu kohta palaamaan takaisin suomeen, mitäköhän siitäkin tulee?! Vastaan todennäköisesti alkuun kaikkeen englanniksi... yrittäkee ymmärtää :) Onkohan sitä tullut oltua hieman liian kauan yksin?! ;)

Eilen sain illalla myös puhelun Ausseista!! =D Thank YOU so very much Joel!! You save my day... It was so good to speak with someone and hear a familiar voice. Well, at first I didin't realise who it was, but after a while, we were chatting nicely. And that Aussi acsent... I just love it!! ;D Can't help it...

Kielen vaihto :) Tänään päätin mennä katsastamaan paikallisia saaria. Vene ei ikävä kyllä pysähtynyt Devonportissa, en edelleenkään tiedä miksi, mutta pääsin sentään Ragitotolla käymään. Kiipeäminen ylös kesti jotain 40-50 min ja tietenkin satoi. Miksikäs ei!! Koko saari on muodostunut laavakivestä eli kyseessä on vanha tulivuori saari. Saaren keskellä on iso kraateri, missä kasvaa tällä hetkellä vain puita. Näkymät ylhäältä olivat mahtavat, mutta pakko myöntää, että kuvat eivät tee oikeutta ollenkaan näkymälle. Tosin tummat pilvet ja sadeharso tekivät kuvaamisen erittäin vaikeaksi. Tummia tummia kuvia... Viherässä metsässä kävely oli kyllä viristävää ja erittäin kaunista - nyt vain ei malttaisi odottaa, mitä tuee näkemään, kun lähtee ajamaan eteenpäin?! Saaren jälkeen menin tutustumaan Kelly Tarlton's Antartic Encounter näyttelyyn. Esittelyssä pääsi tutustumaan Antartiksella vierailleisiin retkikuntiin, varsinkin Kapteeni Scottin retkikuntaan, joka menehtyi matkallaan (1911). Erittäin mielenkiintoista ja varsinkin, kun pääsi näkemään oikeita ja aitoja valokuvia, mitä retkikunnan kuvaaja oli 1911 luvulla ottanut!! Ja mitä kaikkea näyttely herättikään mielessä.... niin monia asioita...

Pingviinit olivat mielenkiintoisia ja parisen hyvää kuvaa sai napattua :) Takaisin kaupunkiin pääseminen muodostuikin sitten jälleen ongelmaksi. Bussi, mikä olisi ollut ilmainen, ei sitten ilmeisesti viitsinyt odotella matkustajia, vaan lähti etuajassa. Seuraava menisi tunnin kuluttua. Noh, mikäs siinä sitten kuin odottelemaan... Siinä istuskellessa yksi toinen tyttö tuli kyselemään bussista ja huomattiin, että meillä oli yhteinen ongelma. Tosin ongelma ratkesi sillä, kun peukku pystyyn ja liftaamaan kohti kaupunkia. Kyyti saatiin, kiitos tämän Tsekkiläisen tytön, ja 10 minuutissa oltiin takaisin Aucklandin keskustassa. Mikäs sen mukavampaa :) Ja jälleen tee kupposelle, mikä piti ottaa mukaan, koska suurin osa kaupoista menee aika aikaisin kiinni. Päätin päivän kävelemällä hieman pidemmälle ja eksyinkin mukavaan puistoon, josta sai napsittua hyviä kuvia :)

Luonto ja varsinkin puistot ovat täällä aivan uskomattomia. En voi edes kuvitella mitä kaikkea tulee nähtyä, kunhan tien päälle pääsen ja selviydyn tästä vasemman puoleisesta liikenteestä :) Pitänee investoida vakuutukseen ;) Täällä on juuri nyt lauantai ilta, kello on juuri nyt 23.01 ja ulkona juhlitaan Halloweenia. Kaikki tv ohjelma ovat jotain todella "vanhoja" ja huonoja kauhuleffoja (ei siis mustavalkoisia vaan tyyliin Halloween 1 tai 2 jne.). Jeps, olen nähnyt tv:n pitkästä aikaa :)

Nyt päätän tähän ja katsotaan, jos huomena pääsen Devonportiin...

Terveisin maailman toiselta laidalta, Marika ;)

PS. 31.10.2010 lisätty!! Miten meninkin unohtamaan moisen ;) Kävin tässä parisen päivää sitten vaihtamassa rahaa Uuden Seelanin dollareiksi (kurjat eivät ota kolikoita :( ) ja virkailija siinä sitten kiinnostuneena kysyi, että mistä olen kotoisin, johon tietekin reippaana tyttönä vastaan että Suomesta... Herran jestas mikä kiljaisu kuului kopista -> Iiiiik, Him!! Ja MINÄ hieman hämmentyneenä tuijotan tätä 40-45 ikäistä naista, että mitä ihmettä. You know... Ville Valo... Oli kuulkaas naurussa pitelemistä =D And the Nightwish -> nyt sentään päästiin asiaan :) Oli niin ISO fani kummallekin bändille, että ei voinut kuin hymillä, tosin ei voisi huonomminkaan valita musiikki makuaan ;)