Franz Josef Glacier, 17.11.2010

Nyt ollaan jo jäätiköillä, siis minä ja camppari =) Sää ei ole ollut kovin suosiollinen, mutta kerronpa ensin, miten tänne päädyttiin...

14.11.2010 Sunnuntai Wellington

Innokkaana heräsin aamulla kello 6.00 ja pakkailin kamat ja lähdin kohti satamaa, josta lautta lähtisi klo. 9.00 kohti Pictonia ja etelä saarta. Ja hupi alkoi jo heti aamusta - auton vääntäminen ulos erittäin pieneltä ja kapealta parkkipaikalta oli kyllä jotain, suorastaan taidetta! Hämmentävää kyllä, yhtäkään naarmua ei autoon tullut, vaikka saikin vääntää oikein olan takaa, että ulos pääsi... Lopulta satamassa, järkyttävän tai noh erittäin pitkässä jonossa, josta sai juosta toiseen rakennukseen tekemään chek in:n, huomatakseen vain, että oli lukenut lappusta täysin väärin ja lähto olisi vasta illalla klo. 21.00. Alkoi jo naurattaa siinä tiskillä pahasti ja kolmella kympillä pääsin sisälle tähän aamu lähtöön - päivä alkoi siis todella lupaavasti ;)

Sisään ajo ei ollut mitenkään kummallista ja riviinkin pääsi oikein sujuvasti. Auto parkkiin ja kamat kantoon ja sisälle istuksimaan, odottelemaan lähtöä. Erittäin hyvää kahviakin sai, ja pääsi kuulkaas oikein elokuvaakin ihmettelemään. Tietenkin meikäläisen tuurilla kyseessä oli romanttinen hupikomedia... ihan hauska, tosin tuollaisia "täydellisiä" miehiä ei kyllä ole tullut sitten tällä reissulla turhan montaa vastaan - eli ei voi todeta kuin, että VAIN ELOKUVISSA tapahtuu moista.

Etelä saaren saaristo oli kyllä näkemisen arvoinen. Saaria tai voiko noita edes saariksi sanoa, kun näyttivät lähinnä vuorilta, oli silmän kantamattomiin. Pitänee tsekkailla vaikka joku "risteily" kun takaisin päin alan tulla... Meri elämää kuulema on todella paljon ja näkemistä riittää. Kaikista näkymistä innostuneena tietenkin piti ottaa kamat kantoon ja suunnata kohti keulaa ottamaan kuvia. Vallan mukava sää, aurinko paistoi ja tuuli oli niin kovaa, että hyvä että pystyssä pysyi. Kameran nostaminen tuulta vastaan oli kyllä jo haaste :) Nyt ei tullut sitten niitä kuvia tähän uuteen kansioon laitettua - huono muisti.

Pictonissa oltiin jo 12 aikaan ja siitä heti suunta kohti pohjoisinta osaa tästä saaresta. Ensimmäinen yö tuli vietettyä Collingwoodissa (jos nyt oikein muista, en jaksa tarkistaa... tai hetki, kartta taitaa löytyä tuosta läheltä...). Jep oikein meni. JA nyt kun muistaa, niin tuli kyllä napsittua aika hyviä kuvia ilta-auringosta rannalta... Noh, ehkä niitäkin sitten joskus toiste. Seuraavana päivänä matka jatkui alas etelään aina Westportiin asti. Mielestäni ei ollut kovin kummoinen matka, mutta täällä nämä etäisyydet ovatkin jotain muuta kuin pohjois saarella. Tie tuppaa menemään aika ylös ja tulemaan taas alas, joten matka ei taitu nopeasti mutkaisten teiden takia. Niin tosiaan, kävin muuten katsomassa paikallista hylje populaatiotakin, taisivat tosin olla juuri kalassa, kun ei näkynyt kuin vain pari hassua otusta. Oli muuten vaikea erottaa kivistä, kun eivät liikkuneet :) Tästä sitten jälleen rannan tuntumaan leirintä alueelle ja tuli kyllä nukuttua taas ihmeen hyvin... jälleen ollut niin väsynyt tähän ajamiseen ilmeisesti.

Westportista suunnistin edelleen kohti etelää ja matkaa ei kamalasti ollutkaan tänne Franz Josefin jäätikön tuntumaan. Sää kyllä muuttui todella huonoksi, joten vettä on tullut nyt 2 päivää putkeen ja loppua ei näy. Toivottavasti viikonlopuksi loppuu, muuten tulee Tasmania fiilikset. Majoitus autossa edelleen jatkuu, mutta kyllä tuosta aika viihtyisänkin on saanut, joten en valita... parempi autossa, kuin taivasalla vesisateessa!! =D

17.18.2010 eli tänään pääsin viimein kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa jäätiköllä kävelyä. Päivä ei alkanut ihan mukavasti, kun vettä tuli vaaka tasossa ja kamat oli litimärkiä, ennen kuin edes jäälle pääsi. Kurjaa, märkää ja kylmäkin melkein alkoi tulla - tosin ei näitä kyllä huomannut kun oli niin innoissaan menossa, että ei tuollainen "pieni" vesisade meikäläistä pysäytä! =D JA muuten, törmäsin kahteen suomalaiseen naiseen, he tosin eivät tainneet koko päivänä tajuta, että suomesta olin minäkin. Ensin ajattelin melkein jo kysellä kuulumisia, mutta kuunneltuani hetken, päätin, että antaa olla, ei jaksa kuunnella valitusta ;) Ja taasen pakko myöntää, että kaikki tuli niin sujuvalla englannilla paitti ajattelu, että mitkäköhän siitä puhumisesta olisi tullut... ei varmaan mitään.

Jää voi sitten olla todella sinistä!! Mielettömiä näkymiä, tosin isoa kameraa ei voinut juurikaan kaivaa laukusta, kun vettä tuli niin paljon ja paikoitellen joutui käyttämään käsiään. Pieni kamera oli niin kovassa käytössä, että kortti vallan täyttyi.. heh! Ihan ok kuvia sai viimein, kun ylemmäs päästiin ja aurinkokin pilkahti pilvien välistä ja jopa kuivatti takin ja housut. Nämä jäätikkö oppaamme tosin käyttelivät hakkujaan koko päivän siihen tahtiin, että ihan hävetti. Portaita, jäätiköllä?! Noh, kuulema takana tulevia vanhuksia varten, jäi kyllä epäselväksi, että tarkoittiko tuo meitä vai takana tulevaa seuraavaa ryhmää, jonka vetäjä oli nimeltään TURTLE...

Loppujen lopuksi ei edes tajunnut kuinka ylhäällä sitä tuli käytyä, ennen kuin näki viimein alas laaksoon asti, kun pilvet hieman väistyivät. Vielä kummallisempaa oli katsella näkymää alhaalta käsin, kun "maanpinnalle" palattiin. Päivä oli tullut vietetty pilvessä ja pilven yläpuolella =DD Ei mikään ihme, että fiilikset olivat ja ovat edelleen AIVAN MIELETTÖMÄT!! Edottomasti kannattaa kokeilla, jos ikinä onni suosii moisessa... varsinkin, kun jäätiköiden sulaminen on mitä on, joten onko niitä enään jossain vaiheessa?!

Jääkiipeily on täällä HUIPPU kallista, joten katotaan riittääkö varat tuohon... kurjempi homma jos ei. Nyt ilta on tullut vietettyä pyykinpesulla ja syömällä eilen keittämääni erittäin hyvää soppaa :) Kyllä ruoka maistuu todella hyvältä ulkona vietetyn reippailu päivän jälkeen. Huomena suuntaan matkani kohti Fox Glacieria ja katsotaan, jos pääsen takaisin jäälle ja kokeilemaan kiipeilyä - kumma juttu, miten toisiin asioihin vain jää koukkuun pienen hetken aikana (ette kyllä usko kuinka kauan mietin tuota viimeistä sanaa :D ).

Uusi Seelanti on ollut juuri sitä, mitä olen odottanutkin ja PALJON enemmän. Todella kaunis maa ja saaret ovat niin erilaisia. Pohjoinen oli vihreää kumpua ja kukkulaa, etelä on vuoria, jäätiköitä ja jyrkkiä teitä sekä erittäin upeita rantoja. Tämä maa on todella vastakohtien maa... ja näkemisen arvoinen. Kuvat eivät tee oikeutta ollenkaan, joten jätän sekin aihaan ammattikuvaajille ;)

JA sitten kotiporukoille: kiitos viesteistä ja toivottavasti saitte paluu postin ;) Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin, Jerry lihoo ja nukkuu, Fling saa tekohengitystä ja tyttönen ui voittoon ja poika selviää kokeistaan =) JA Jännetie, Come On, Keep on trying. It is not that hard!! Linnustajantie, jippii!! HEH!!!! Ja vielä yhdelle, jouluun on enemmän kuin kuukausi aikaa... ;) but yes, I miss you sweetie!! ;D

Cheers,

Marika, joka ei edes kompuroinut jääkenkiinsä