Mt Cook, Arthur's Pass (temple Basin and Castle Hill), Hanmer Spring and Kaikoura 24. - 28.11.2010

Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitteli... jos oikein muistan :)

Paljon on kerinnyt tapahtua ja monta uutta paikkaa on tullut nähtyä. Joten aloitetaan vaikka siitä ensimmäisestä ja ehkä mielenkiintoisimmasta paikasta, ja missä taisi tapahtuakin kaikkein eniten niin hyvää kuin hieman ikävääkin...

Mt Cook National Park

Nyt ei ole mukana taaskaan kalenteria, joten en suoraan sanottuna muista, mistä tänne Mt Cookille päädyin. Sää oli kerrankin kuitenkin erittäin suosiollinen, joten aurinko paistoi täydeltä terältä ja sen kyllä tulin huomaamaan päivän päätteeksi. Olkapäät meinaan paloivat, ei onneksi kovin pahoin, mutta tarpeeksi kuitenkin ;) Oudointa tässä kontrastissa on se, että olin kuvaamassa tosiaan lumihuippuisia vuoria ja Tasman Glacieria. Kuten kuvista näkyy, kyseisen järven vesissä uiskenteli jäävuoria. Ne eivät kyllä kuvissa näytä juurikaan miltään, mutta en päässyt rantaan asti, koska jättimäisen iso turistilauma oli lähtemässä kolmella venheellä kyseiselle järvelle keikkumaan ja kuvaamaan näitä jääkimpaleita. Omat kuvani on otettu todella ylhäältä ja isolla zoomilla, joten koko eroa ei tajua kunnolla.

Päivä tuli vietettyä kävelemällä polkuja ja katselemalla aivan mielettömiä maisemia. Ihanaa - mikään muu sana ei, toisaalta kyllä varmasti löytyy useita sanoja, kuten upea, mahtava, majesteettinen, riitä kuvaamaan sitä olotilaa, minkä kaikki tuo sai aikaan. Ainoa harmi oli, että ei ollut kuin yksi päivä aikaa tutkailla tätäkin paikkaa... tosin jos en olisi ollut yksin, niin varmasti jonkinlainen vaelluskin olisi ollut paikallaan. Yksin ei kyllä ole mitään mahdollisuutta tehdä juuri mitään muuta kuin päivän kävelyreissuja ympäristössä, koska turvallisuussyistä ei yksin voi kuulema tehdä useamman päivän vaelluksia... ja tosin siihen olisi tarvittu jääkiipeily kamppeitakin, joten....

Sitten se päivän pahin ja paras: kaikki meni erittäin hyvin kävellessä ja kiivetessä, mutta kun tasaiselle maalle pääsin ja olin menossa syömään, niin pitihän tuon toisen kengännauhan aueta ja takertua toiseen kenkään aiheuttaen isompi muotoisen kompuroinnin. Mielenkiintoisinta tässä oli se, että en edes kerinnyt tajuta, kuinka kaaduin ja samantien olin jo pystyssä, kiroten kengännauhaa ja yrittäen sitoa sitä kiinni. Tässä vaiheessa mielenkiinto kuitenkin kiinnittyi vasempaan käteen ja siihen, kuinka paljon verta siitä valui. Ei hajuakaan, kuinka kauan sitäkin siinä sitten ihmettelin ja olin lopulta yltäpäältä veressä, niin vaatteet kuin kengätkin ja koko vasen käsi. Lopulta pesulle pääsyn jälkeen tuli katseltua näitä kaatumisen vahinkoja, ja en edelleenkään ymmärrä, mistä se kaikki veri tuli, koska mitään isoja haavoja ei todellakaan ole!! Vasen pikkurilli on tosin musta ja sininen - sai ilmeisesti aikamoisen tällin - ja oikeasta käsivarresta kaivelin aika isoja kiviä ulos. Ei siis kannata mennä kaatumaan soratiellä!! :) Tätäkin tapahtumaa piti odotella näinkin kauan...

Mt Cookilta suunnistin seuraavana päivänä kohti Chrischurcia (mitenköhän sekin nimi kirjoitetaan), mutta kaupunki oli niin rakennustyömaata, että päätin ajaa suoraan Arthur's Passille asti - aikamoinen päivä kyllä oli!

Arthur's Pass

JA vuorimaisemat vain jatkuvat... Niin kaunista ja sääkin suosi oikein kunnolla. Viimein pääsi katselemaan näitä Uuden Seelanin Alppeja. Useita vaellusmahdollisuuksia jälleen, mutta ei taaskaan mahdollisuutta tehdä niitä yksin. Liian vaarallista ja joissakin paikoin kuulema tarvitsisi apua. Joten eipä jälleen auttanut, kuin tyytyä päivän kävelyreissuihin. Kea lintujakin pääsi ihailemaan, kun kaksi niistä miehitti hostellin pihan. Hauskoja lintuja, niin kauan kunnes tekevät pahojaan! Kuvia ei ole, kun en jaksanut kameraa käydä hakemassa... huvittavinta oli seurata näiden aika isojen papukaijojen vaappumista ja hyppimistä pitkin pihaa... ja mitä kaikkea ne keksivätkään =D

Yön yli nukuttuani, suuntasin heti aamusta aikaisin kohti Temple Basin trackia. JA jälleen kerran tietyö... ihme, että pääsin koko polulle tuon kaiken rekentelutyön läpi. Tapasin myös saksalaisen pariskunnan, jonka nainen kysyikin, että matkustanko yksin, johon tietenkin minä että juu, ja hän siihen että oletpa sinä rohkea! Siis mitä?! En varmasti ole ainoa, joka tätä tekee yksin... Tulipa hieman outo olo, mutta eipä siinäkään muuta voinut tehdä kuin vain nyökytellä :)

Kipuaminen ylös oli aika mielenkiintoista. Reitti ei ollut mikään kapea polku, lähinnä näytti tieltä tai kivivyöryltä. Sää oli upea, joten tuli kyllä kuvattuakin maisemia :) JA niiiiiiin kaunista!! Ja lunta ;) Tämä paikka on talvisin pienimuotoinen laskettelukeskus, joten huipulla oli rakennuksia. Parisen vesiputoustakin ryöppysi alas vuoren rinnettä - sitä vettä täällä sitten riittää. Huipulla tuuli senverran, että hetken lekottelun ja maisemien ihailun jälkeen oli aika mennä jo alas.

Seuraavaksi hieman helpompaa kävelyä metsässä ja lopulta katsomaan Devils Punchbowl putouksia. Ja sitä vettä riitti sielläkän. Loistopaikka tosin pitää lounastaukoa - erittäin myöhäistä sellaista. =D

Castle Hills and Hanmer Springs

Seuraavana päivänä, ennen kuin aloin ajamaan kohti Hanmer Springsiä, piti matkalla tietenkin pysähtyä ihailemaan Castle Hillsiä, missä on kuvattu LOTR otoksia ;) ja Narnia otoksia. Itse kyllä kiinnostuin paikasta kunnolla, kun pääsin lähemmäksi ja tajusin, kuinka mielittömän hyvä kiipeily paikka tämä oli!! Oikeasti!! Limestone - en tiedä suomenkielistä sanaa - kiveä ja niin hyvä boulderointi paikka kuin olla ja voi. Pääsin jopa ihailemaan nuorenmiehen boulderointia (ilman paitaa!!), että mikäs siinä aamua viettäessä. Viimein piti jo tehdä lähtöä eteenpäin, kuin paikalle alkoi tulla luokkakunnittain lapsia ja aikuisia - liikaa porukkaa!! Minna, sinä varmasti pitäisit tästä paikasta!!!! =D

Hanmere Springsissä olin jo kahden aikaan, joten aikaa oli käydä viimein rentoutumassa kunnolla paikallisessa spassa ja heidän kuumissa lähteissä. Kuumin vesi oli noin +41 astetta ja pakko myöntää, että alkoi melkein hiki tulla, kun vedessä istui ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Ilma täällä on alkanut lämmetä oikein kunnolla, joten voi sanoa, että täällä on kesä, kun päivän läpmpötila lähentelee +30 astetta. Rikin tuoksuista kylpemistä noin parisen tuntia ja oli kyllä niin lämmin olo, että tuli nukuttua kunnolla viimeinkin :)

Kaikoura

Hanmere Springsistä suuntasin tänään kohti Kaikouraa. Koko ajomatkan piti kyllä pitää sormia melkein ristissä, kun en saanut mistään bensaa ja tankki alkoi näyttää todella tyhjältä, varsinkin ylämäkin nousuissa. Pääsin kunnialla perille ja tankkikin tuli täytettyä! Sitten nokka kohti ruokalaa ja hieman ostoksia, ennen kuin suuntasin kohti valaskalojen katselua.

Odotellessani lähtöä, yllätyksekseni puhelin soi!! Siis mitä?! JA niin iloinen yllätys kuin olla ja voi - tosin koko puhelu taisi mennä siihen, kun TOISESTA päästä kuului vain, en voi uskoa kuinka huonoa suomea puhut!! Great, thanks!! So warming!! ;D Mutta niiiiin kiva kuulla tuttua ääntä ja päästä puhumaan suomea todella pitkästä aikaa... Ikäväkin melkein iski =D Olisitpa täällä, pitäisit varmasti näistä näkymistä!! Vuoria, jeps niitä riittää....

Puhelusta reipastuneena pääsin sitten viimein merelle - siis ei voi olla totta! - koko reissun ensimmäinen kerta, kuin melkein tulin merisairaaksi! Edelleen hieman hutera olo, muuten ok... joko päivän rasitukset alkaa tuntua, tai sitten se erittäin kova aallokko teki tehtävänsä ellei sitten se puhelu ;D

Nähtiin kaksi valasta, joista toisesta kukaan ei saanut pystö kuvia kovan aallokon takia, mutta toisen kanssa lykästi. Tosin tulipa jälleen huomattua, että kameran pirullinen tarkennusongelma jatkuu... pirskules!! Mutta oli niin upea kokemus jälleen, ja se iso lauma delfiinejä!! =D Pitivät oikein kunnollisen shown, hyppivät ja polskivat koko rahan edestä.... Hauskoja otuksia :)

Viimein kun rantaan päästiin niin oli aika suoriutua kiireen vilkkaa kohti majapaikkaa, eli autoa ja holiday parkia. Olo tosiaan niin kamala, että piti käydä matkalla hakemassa mehujäätä, jotta päivän ruoka pysyisi sisällä. Onni onnettomuudessa, nyt nautitaan teetä, vaikka tänään investoinkin jälleen hyvään valkoviiniin, mutta tässä olotilassa ei sitä kannata nauttia tai huomena se todellinen huono-olo jatkuu.

Huomena jälleen ennen ajoa jalkapatikalla katselemaan paikallista hylje kantaa... toivottavasti ovat tällä kertaa kotosalla eivätkä kalassa, jos vaikka saisi kuvia.

Etelä saari on ollut aivan mieletön!! Aikaa pitäisi olla paaaaljon enemmän ja tekemistä täällä riittää joka päivälle sekä koettavaa sitäkin enemmän. Ikävä kyllä auton palauttaminen on kohta edessä, mutta sitä ennen kerkiää tehdä kaikkea ja paljon ;)

Joten eiköhän tässä jälleen ole tietopläjäys sinne kotiin, eli hengissä ollaan, vaikka jonkun verran vertakin menetettiin, ja hymyä riittää.... =D Nyt taidan suunnata nukkumaan, huomena jälleen uusi päivä edessä ja uudet kujeet/seikkailut!!!

Ja se pikku tyyppi, kiiiiiiiits ihan hirveesti postista ;D Aina innolla odottanut onko jotain uutta tullut luettavaksi ja parane pian, ei ole kivaa olla kipeä. Ja sille toiselle pikku tyypillekin terkkuja, onko se vielä edes hengissä, kun ei ole mitään kuulunut?! JA Italia sekä Kiina kuullostaa AIVAN loistavilta!! =D Olen mukana ihan kybällä!!!! Kerro vain pävät niin laitan kalenteriin ;))))

Tyypittelyt ja sairaan isot kaipaukset/ikävät ;)

Marika