Still in Auckland, New Zealand

Ja mistäs sitä jälleen aloittaisi... Noh, miten olisi hieman kertausta siitä, kuinka selviydyin Tahitilta takaisin Aucklandiin - ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvitella saattaisi, eivät meinanneet päästää lähtemään. En sentään ollut tehnyt tai tuonut mitään laitonta, mutta tässä tippi kaikille, jotka IKINÄ aikovat matkustaa Uuteen Seelantiin: LENTOLIPPU SEELANNISTA POIS JONNEKIN TÄYTYY OLLA!! Eli mitään mahdollisuutta tulle Uuteen Seelantiin ilman lentolippua, takaisin kotimaahan tai jonnekin muualle, ei ole!! Joten oli aika mukava ylläri siinä tiskillä kuulla, että joko paluu lentoa pitää lykätä ainakin 3 päivällä tai sitten minun pitäisi ostaa uusi lentolippu jonnekin (EI todellakaan mikään halpa ratkaisu!). Toisaalta, jos olisin tiennyt, että jo varatun hostellin kanssa ei olisi ollut mitään ongelmia, niin olisin voinut viettää 3 päivää Tahitilla... Mutta päätinpä soittaa sitten Aucklandiin lentokentälle, jonne olin jättänyt rinkkani säilytykseen viikoksi - aika halpa ja helppo ratkaisu, ei tarvinnut kaikkea krääsää raahata Bora Boralle - ja pyysin henkilökuntaa ottamaan rinkan taskusta tämän VALMIIN paluu lipun ja faksaamaan sen Tahitille, ei tarvinnut odotella 3 päivää, vaan noin tunnissa olimme selvittäneet tämänkin sotkun.

Kummallisinta tässä oli se, että tämä julistus tästä tarvittavasta lentolipusta ei lähinnä pelästyttänyt, kuten virkailija luuli, vaan lähinnä ÄRSYTTI todella paljon. Alkuun teki mieli kyllä kertoa, että ei huolta, en jää asumaan, mutta ei olisi ollut kovin rakentavaa keskustelua, joten ei kun puhelimeen ja asiaa hoitamaan. Käsittämätöntä, missä paikassa hermot voi todella mennä... ;) ja eikä tässä tietenkään kaikki... tämä jälkeen sitten pitikin sattua ja tapahtua - vesipullo repussa, unohtui tullata yksi isoimmista ostoksista jne. jne. Ahhahhahhaa hhaaaa... MIKÄ PÄIVÄ!!

JA hupihan ei tähän sitten loppunut... viimein, kun saavuttiin Aucklandiin oli kello 22.00 joten oltiin sentään etuajassa ja reilusti. Homma hoitui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti - eli ei mitään Tahitin tapaista sotkua - rinkankin sain kaikkine kamoineen ja shutle bussilla kohti hostellia. Kuljettaja raukka ei vain kyllä tiennyt juurikaan, että missä kenenkin hotelli oli, joten ajelu kesti aika kauan :) Viimein perillä ja siinä sitä sitten odoteltiin ovella, että yövahti viimein tulisi avaamaan oven. Kuljettaja oli sentään niin ystävällinen, että tuli autosta vielä sanomaan, että soitti omalle keskukselle, joka oli soittanut hotellille, että tulisivat ovelle - hieman ihmetytti, mutta seuraava kommentti palautti maan pinnalle: I do not want to leave you alone here, ilmoitti kuljettaja!! W... a f...? Toisaalta nyt parin päivän jälkeen ymmärrän yskän - ei ole mikään mukavin paikka illalla myöhään tai varsinkaan yö aikaan. Mielenkiintoisin tapahtuma oli, kun olin tulossa pitkän päivän jälkeen painavan kauppakassin kanssa ylös katua ja kohti hostellia, niin poliisi auto pysäyttää hieman ylemmäs kadulle, samalle puolelle mitä kävelin, ja ryntäsivät pidättämään jonkun!! Nopeasti kävi kyllä mielessä, että pysähtyä vai kävellä vai vaihtaa kadunpuolta!! Että tällaista täällä.... jännitystä riittää ;)

Mutta nyt mentiin jälleen asioiden edelle. Viimein kun yövahti avasi oven ja päästi sisälle ja ilmoitti, että oli odotellut meikäläistä jo eilisestä asti saapuvaksi. Siis mitä?! Niinpä, eipä tullut jälleen kerran ajateltua tuota aikavyöhykettä. Tahitilta, kun lähdettiin, oli päivä sunnuntai 24.10 iltapäivä ja kun Aucklandiin saavuttiin oli päivä maanantai 25.10 ja ilta ja melkein tiistai aamu... eli menetetty noin yksi kokonainen päivä. Pakko kyllä myöntää, että ovivahtia hieman nauratti, kun seurasi meikäläisen ilmeitä - itseäkin kyllä alkoi jo siinä vaiheessa naurattaa, mitä muuta vielä voisikaan tähän yhteen päivään mahtua! :) Onneksi ei mitään erikoista, muuta kuin todella mukava sänky ja viimein toivottu uni =D

Tiistai menikin mukavasti tallustellessa kaupungilla ja katsellessa paikkoja ja löytäessä sataman - toisaalta sitä ei kyllä voi missatakaan, ellei halua tipahtaa mereen. Tiskillä kävin sitten kysäisemässä tästä meri reissusta katselemaan delfiinejä ja valaita. Juu, hyvä reissu oli, tarkoitus ei kyllä ollut mennä heti merelle saapumisesta seuraavana päivänä, mutta sää oli todella upea ja houkutus suuri, joten mikäs siinä :) Ja kyllä kannatti, valaita nähtiin paljon ja näitä delfiinejä vain yksi parvi - yleensä tämä on toisin päin eli valaita saa todella etsiä ja aina löytää delfiinejä. Nämä valaat eivät ikävä kyllä sukeltaessaan nostaneet pyrstöä vedestä, joten ei tullut näitä pakollisia upeita eväkuvia :( mutta pitänee mennä uudelleen tsekkailemaan valaat jossain muualla, koska nämä vedet saarien ympärillä ovat juuri valaita varten ja mikä sen ihanampaa kuin ottaa hyviä kuvia :)

Meri reissu teki kyllä sitten omat temppunsa. Olin ilmeisesti sairastanut jonkinmuotoisen flunssan Bora Boralla - olisi pitänyt tajuta siinä vaiheessa, kun vietin yhden päivän niistäen ihan hulluna, toisaalta snorklasin juuri kyseisen päivän, joten kuka olisi arvannut. Saavuimme mereltä takaisin vasta hieman ennen 19.00 ja kävellessä kaupasta hostellille alkoi olo olla todella kaamea. Viimein sisällä ja päätä särki siihen malliin, kuin olisi ollut rankkakin päivä. Nukahtamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta seuraava aamu oli todella jotain kamalaa... päänsärky 10 kertaa pahempi ja joka paikkaa särki. Ulos pääsin vasta 13 aikaan ja pakko mennä keskustaan asti hakemaan jotain flunssa lääkettä (omat panadolit alkaa olla vähissä) ja BY THE WAY jos RANTANEN luet tätä niin TÄSSÄ VAIHEESSA KANNATTAA ALKAA HUOLESTUA (jos muista mitä sanoit ennen kuin lähdin reissuun ;), siis ei mitään oikeasti huolestuttavaa -> tämä muille tiedoksi)!! Olo hieman parempi kaikkien lääkkeiden vaikutuksesta, joten tuli jälleen kerran tehtyä jotain mikä onkin sitten ihan oma tarinansa... ;D JA perjantaina jälleen kerran menossa katsomaan, jos jotain mielenkiintoista olisi saatu aikaiseksi, joten KALLE huolestu JO todenteolla :D

Tänään sain sentään aikaiseksi jotakin rakentavaakin -> camper van on nyt sitten vuokrattu ja maanantaina 1.11 matka jatkuu todenteolla eteenpäin. Tosin ensin pohjoiseen ja sitten takaisin etelään. Toivottavasti aika riittää todella tähän kaikkeen, meinaan etelä saari on aivan MUST nähtävä!! Vuoria, jäätiköitä jne. jne. kuten varmasti tiedätte luvassa on jotain todella hauskaa, kun sinne asti päästään =D Sormet ristiin ja toivomaan, että aika jäätikkökiipeilyyn riittää.... PAKKO tai olen todella pettynyt!!! Uusia kamppeitakin piti hommata, joten pakko keretä tai ainakin pistää sitten tuulemaan, jos sitä tarvitaan ;)

Tänään pyykkiä pestessä tajusi, kuinka kamalassa kunnossa osa kamoista on. Joten ei varmasti tarvitse huolehtia siitä, että onko rinkka liian painava, kun täältä kotiin lähdetään. Suurin osa mitä toinkaan mukanani, varsinkin vaatteista, lentää kyllä roskiin, kun aika koittaa. Kunnollisia patsaita en ole vielä löytänyt, mutta toivottavasti matkanvarrelta ja VARMASTI tarttuu kaikenlaista mukaan -> jos liikaa, niin aina on olemassa posti. Sisko kulta on varmasti jo todella rakastunut näihin paketteihin... puhumattakaan suomen tulli henkilöstö :)

Lentolippua olen jo muokannut, mutta vielä ei ole tullut vahvistusta, sainko päiviä muutettua. Ilmoittelen kyllä sitten, kun tiedän tarkat tiedot missä, milloin ja teidän hommaksi jääkin (kotijoukot) sopia keskenään, että kuka :)

Nyt iltateelle -> kävin tänään tee puodissa ja pakko myöntää, että oli niin hyvää teetä pitkästä aikaa, että helpotti jopa toista päivää jatkunutta päänsärkyä. Kyllä tämä nuha vielä selätetään.... Taidanpa käydä siellä huomennakin. Joten yllätävää kyllä terveisiä täältä jälleen sinne suomeen...

Seikkailumielellä Marika

ps. seisoin tänään varmaan parisen minuuttia ja tuijotin joulukoristeita kaupassa - ei mitään ajan tajua selvästikään, puhumattakaan että pitääkö joululahjoja ostaa? Apuva!!!