Auckland, NZ

Haukoitus... Taas ollaan takaisin kaupungissa. Viimeinen yö tuli vietettyä Mirandassa, noin puolentoista tunnin matkan päässä Aucklandista -> lintubongareiden paratiisi :) Kuumia lähteitä ja ns. suota, mitä muutakaan. Road tripin vika päivä kului mukavasti autoa pestessä , tein sen ihan itse ;), ja siivoillessa sisätiloja. Oudosti tuota roskaa vaan ilmestyy... pääsin eroon myös housuista :) Jesh, vähemmän kannettavaa... ei kyllä tuntunut missään, kun rinkan heitin selkään ja kannoin sen hostellille. Varmaan pikkukivä täynnä koko reppu, kun painaa kuin synti - tiedä tuosta synnistä sitten, riippuu varmaan sen koosta ja rakenteesta ;)

Väsyttää ihan kamalasti ja 6 päivää pitäisi vielä viettää täällä. Taitaa mennä parisen päivää helposti nukkumalla ja vain lonnimalla eli olemalla tekemättä yhtään mitään järkevää tai rakentavaa - voi vaikka ikkuna shoppailla... Yksi asia, minkä varmasti teen, riitti rahat tai ei, niin menen kyllä katsastamaan paikallisessa cinemassa uusimman Harry Potterin!! Pakko, on vielä sentään yksi pussillinen mikropoppareitakin jäljellä... =D Tosin yleensä keskittyminen leffaan vie ilon koko syömiseltä... ja noi popparit ei kyllä ole kovin suolaisia...

No niin, laitoin sitten parisen kuvaa tuonne kuvakansioon ja katsotaan milloin postiluukusta tipahtaa jotain ei niin mukavaa... Tosin nuo kuvat on niin tutunoloisia, että taitaa olla koko netti niitä täynnä, jos hiemankin viitsii etsiä.

14 päivä matka jatkuu kohti HongKongia ja uusia seikkailuja... Suomessa kuulema tulee lunta ihan kaikkien tarpeeseen, mutta täällä sää muuttuu vain kuumemmaksi. Alkaa jo hieman ahistaa... kaipaa sitä talvea todella pitkästä aikaa. Onhan tässä tullut nautittua kesäsäistä jo yli 6 kuukautta - ei taida sopia suomalaiseen luontoon tällainen lämpö.

Okei, muuta sanottavaa ei taida tällä hetkellä juurikaan olla, joten jään potemaan väsymystä ja päänkipuilua. Päivitystä luvassa, jos näen siihen tarvetta:)

Kotiporukat, terkkuja kaikille =D

Marika

Still in Auckland, 8.12.2010

Tänään ollaan sitten käyty sivistämässä itseämme ihan kunnollisessa paikallisessa taidegalleriassa. Reippaana tyttönä aamulla 6 jälkeen ylös - ei ilmeisesti vain osaa nukkua - aamiselle ja puuroa nassuun, alkaa jo tulla kohta korvista, hieman lonnimista, koska mikään paikka ei ole auki ennen klo 10... aika kului rattoisasti lukiessa löytö kirjaa: James Herbert, Once... Ihan mielenkiintoinen kirja, tosin välillä tuntuu että hieman pornografinen (?). Noh, ei parane valittaa, ellei halua lukea sitten manga kirjoja kiinaksi/japaniksi tai mitä kieltä tuo nyt onkaan, koska niitä kirjoja täällä riittää ja ne on kyllä jotain, mitä en tajua... Yksi suomalainenkin kirja löytyy, mutta en ole vielä NIIN epätoivoinen, joten vältän sitä niin kauan kuin mahdollista. Toivottavasti ainakin joitakin uusia englannin sanoja tarttuu mukaan... Toivossa on kuulema hyvä elää ;D

I-siten kautta, jossa kävin kahmaisemassa itselleni 2 kpl karttoja (niille löytyy käyttöä;) ja varmasti tyypin kanssa saadaa jotain luovaa aikaiseksi niistä!!), takaisin kadulle ja nokka kohti vanhaa taidegalleriaa, joka oli sitten kunnostuksen alla ja aukeaa vasta ensi vuoden syksyllä, näin raksa äijä heitti ja varmasti kuvitteli olevansa erittäin huvittava todetessaan, että en taida olla enään silloin täällä, ikävä kyllä en, joten enpä päässyt tutustumaan. Ei tainnut miekkonen olla Rembrantin ystävä ;D. Onneksi uudempi galleria löytyi toiselta puolelta katua, ja pääsin katselemaan sen näyttelyä. Mielenkiintoista ja aika kului mukavasti tutkaillessa jopa nykyaikaisempaa taidetta, jonka iso ystävä en kyllä ole, mutta näissä otoksissa oli vain sitä jotain. Ehkä saatoin jopa hieman innostuakin, joten ehkä se 6-7 vuotta sitten kuolleeksi luulemani taidepuoli itsessäni ei olekaan ihan kuollut, vaan on ollut jossakin horrostilassa odottamassa uutta heräämistä. Ehkäpä seuraavan kerran kynään tai pensseliin tarttuessani toivottavasti saan aikaiseksi jotain luovaa... ei sitä ikinä tiedä! Toisaalta, voihan sitä ajatella vaikka näin, että tuo valokuvaaminen on ollut jotain terapeuttista luomista omalla tavallaan, joten en heitä toivoa kankkulan kaivoon ihan vielä, vaan pitänee ponnistella edelleen saavuttaaksen jotain. Great, aika hyvä päätelmä näin ihan itse tuotettuna ;D

Nyt vain kulutan aikaa, koska jälleen kerran eli TAAS on vaikeuksia tuon maksukortti puolen kanssa. Vaikuttaakohan tuo lumen tuleminen jotenkin tuohon maksuliikenteeseen?! Pitää vain kärsivällisesti odotella, että pankki toimiston väki vääntäytyy työpaikalleen jossain välissä, että voin rimpauttaa suomeen ja alkaa valittaa!! Jonkun päivä tulee alkamaan varmasti todella hyvin... Naurattaa jo etukäteen, kun kuvittelenkin mamman tai papan ilmettä, kun alan vääntää tätä erittäin hyvää ja huonosti sujuvaa suomenkieltä luuriin!! Käsittämätöntä!! Suomen puhuminen kun menee samalla tyylillä (en muista kunnolista sanaa tälle) kuin englannin, joten kuullostaa kuulema todella kummalliselta (näin minulle kerrottiin!). Elävästi vielä muistan edellisen soiton, koska ensimmäistä kertaa melkein ääneen sanoin luuriin, että suomalaisia ei todellakaan ole luotu minkäänlaiseen palveluammattiin (pakko myöntää, että varmasti poikkeuksia löytyy!), koska suomalaiset osaavat olla todella tylyjä!! Joten en odota mitenkään innolla tuota puhelua, koska olen siinä mielentilassa, että saatan hieman hermostua ja loppu teksti tulee jollain muulla kielellä kuin suomella ja todella värikkäillä pliip pliip ilmauksilla... Äiti ja isä, niin se tempperamentti ei ole muuttunut sitten mihinkään, ikävä kyllä =D Toivottavasti jotain muuta kehittävää on tarttunut mukaan tai on ns. opittu tällä matkalla :)

Nyt kun olen runollisella päällä, niin siitä eilisestä vielä sen verran, että tosiaan ajoin kaupunkiin tuomaan kamat tänne hostellille, ei jaksa raahata niitä mukana bussissa tai junassa, painaa aika paljon ja ajoin auton sitten sinne depo... öööh varikolle (?) ja tulin junalla takaisin cityyn. Pyykin pesua ja lähes kaikki vaatteet koneeseen, mitä nyt on enään jäljellä, teki melkein mieli stripata ettei tarvitse toista koneellista pestä, mutta häveliäisyys syistä jätin tämän tekemättä. Kyllä on muuten vaatteet kamalassa kunnossa... melkein 5 kuukauden retuutuksen jälkeen hyvä että jotkut pysyvät edes kasassa :) Ei taida olla kauheasti tuomista täältä kotiin, ainakaan vaatepuolelta, tosin parit Kathmandun - jeps ei ole tällä kertaa Jack Wolfskinia - takit tulee mukana. Ensimmäistä kertaa olen matkailuni aikana oikeasti ommellut kasaan joitakin kuteita, kun en viitsi niitä poiskaan heittää ja käyttöä niille on löytynyt, eikä ole ollut mitään muuta rääsyä niitä korvaamaan enkä ole uusia viitsinyt ostaa. Kuten varmaan hyvin voitte kuvitella, en ole todellakaan ollut mikään retropukeutumis reissaaja - sain jopa kuulla siitä yhdeltä saksalaiselta naiselta, joka tosin ei sitä varmasti epäkohteliaisuudeksi tarkoittanut ;) Oikeasti, huppari on vain käytännöllinen =D ja meikä taitaa olla todella käytännöllinen ihminen, eikä osaa ainakaan reissussa kauheasti hienostella... Jalat maassa ja pää harteilla on hyvä olla =DDD Tässä vaiheessa voi hyvin kuvitta joidenkin ihmisten hymyt ja pään pyöritykset siellä kotomaassa ;) jotka tietävät meikäläisen tyylin. Tosin tässä vaiheessa vetoan edelleen erittäin hyvän ystäväni ilmaisuun, jonka kuulin pari kolme vuotta sitten: Marika, älä IKINÄ muutu!! =D Heh hee, tällä tuskin tarkoitettiin pukeutumista.... Hah!!

Launtaina olisi luvassa jonkinlainen "joulujuhla" paikallisessa puistossa, joka on aika kaukana täältä keskustasta. Ja tietenkin se alkaa n. klo 18 ja päättyy siinä puolen yön aikaan, joten kävely takaisin keskustaan taitaa olla pois vaihtoehdoista. Pitänee vielä kysellä hieman ja jos vaikka täältä olisi joitakin muita menossa sinne niin aina voi lyöttäytyä mukaan porukkaan niin ei välttis joudu ikävyyksiin yksin. Oikeasti, joulukoristeidan näkeminen kadulla on todella utopistista, missä on se kaikki lumi ja kylmä ilma?! Jaksaa hämmästyttää edelleen vaikka on näitä jo useamman päivän katsellut. Joulu on aika iso juhla täällä ja sen valmistelut on todella isommassa mittakaavassa kuin suomessa. Mutta mitäpä minä tuosta...

Nyt ilmeisesti alkaa kirjoittelu riittää, kun ei tule mieleen enään mitään uutta. Palailen asiaan jälleen, kun sitä riittää...

Tyypitellen sille pikku tyypille ja koko koti porukalle,

Marika

PS. Yllätävää, meni puhelu niin kivuttomasti, ettei tarvinnut edes "kiukutella"! Toivottavasti huomenna on sen verran hupia, että saa maksettua pari yötä lisää... jos vaikka sitten menisi kaupassakin käymään ja ostaisi jotain oikeata ruokaa :) Huono tapakin otti tänään osaa tähän päivään, tuli tarvetta tosiaan kaivaa rinkkaa ja etsiä käsiin se toisinaan päätään nostava tupakka aski... Toivottavasti löydän jostakin Sampoerna laatua, jota kaivataan jo todenteolla!! =D -> vanhemmat skipatkaa tämä osuus tästä kirjoituksesta ;)

9. - 10.12.2010 ARTs in Auckland

Voi pyhä sylvi ja syvä huokaus!! Eilen kirjoittelin piiiiitkän tarinan tänne ja tänään eli juuri nyt huomasin, että kappas vain sepä ei ole tallentunut, vaan on kadonnut kuin tuhka tuuleen :) Kiitos Kilroy blogs, toimit NIIN hyvin! Eipä ole ensimmäinen kerta....

Joten pitänee yrittää muistella, että kuinka nokkela taas olinkaan eilen illalla, kun tätä väänsin ja mitä sitten koko päivänä tapahtuikaan... Noh, sain sentään nukuttua jopa 6.20 asti, hip heijaa, mutta en viitsinyt nousta, joten tuli luettua 7 asti. Kerroin eilen jopa kirjan nimen ja tekijänkin, koska opus oli aika mielenkiintoinen, vaikka tosin hieman pornografinen toisinaan (?). Once... oli nimi, mutta kirjoittajaa nyt en sitten tietenkään muista.

Se mikä herätteli minua tuossa kirjassa oli tunne, että noin 6-7 vuotta sitten kuolleeksi luulemani taide puoli itsessäni olisi kuollut ja kuopattu, sai pientä toivonkipinää! Joten en vielä heitä Toivoa kankkulan kaivoon, vaan ehkä seuraavalla kerralla, kun tartun kynään tai siveltimeen, saan ehkä aikaiseksi jotain luovaakin. Heräsi meinaan suuri halu piirtää ja tehdä tosiaan väreillä jotain... minun tapauksessa kun tuo kuvaaminenkin on mustavalkoista, niin oli yleensä piirtämien kuvienikin laita, joten mielestäni toivoa vielä on, jos vallan haluan värejäkin kuvaan lisätä! =D Ehkä tosin tuo valokuvaaminen on ollut jotain terapeuttista luomista omalla tavallaan, vaikka kuvat ovat mitä ovat...

Aamupala oli syöty puolessa tunnissa ja en tosiaan viitsinyt/jaksanut lähteä kadulle ennen aikojani, vaan istuin alas ja luin koko kirjan siltä istumalta loppuun. Ulos pääsin viimein 11 aikaan ja päivän teemaksi otin valokuvaamisen, yllätys yllätys, ja nimenä, kun en muutakaan keksinyt, City Life. Tämä selitys oli kyllä jo eilen täällä, joten yritän nyt uudelleen muotoilla tai edes muistaa mitä tänne kirjoittelin, jotta kuvakansio tekee edes jotain järkeä katsojilleen. Tarkoituksenani on tosiaan ottaa kuvia, jotka on ns. irrotettu kontekstista. Lähikuvia yleisistä joka päivisistä asioista, jotka saavat täysin uuden muodon ja ehkä näkökulman, kun niitä lähestyy eri kulmista. Ainakin itselläni oli erittäin mielenkiintoinen päivä - herätin aika paljon jostain syystä huomiota kadulla, kun ihmiset uteliaina katselivat ja jopa tulivat juttelemaan toivotellen hyviä huomenia. Tosin iso kamera voi tehdä tämän, mutta olen tämän reissun aikana kyllä nähnyt isompia ja hulppeampia kameroita kuin omani, joten tiedä sitten tuosta.

Iltapäivä meni mukavasti puistossa makoillessa, koska sää oli todella kuuma. Jossain välissä saatiin pieni vesikuurokin, mutta liekö kukaan tuota huomannut. Korttikin alkoi toimia iltapäivästä, mutta olinpa niin laiska että jätin kaupassa käymisen seuraavaan päivään. Kuumuus alkaa olla rasittava ongelma, joka aiheuttaa miekäläiselle päänsärkyä. Eilinen ilta meni enemmänkin todellisen väsymyksen kanssa ja päänsärky tämän lisänä ei auttanut oloa yhtään - pitänee miettiä todella tuota hierojalle menoa.

Tänään olen jatkanut saman kuvaamisen merkeissä ja välissä kävin katsastamassa uusimman Harry Potterin. Lievä pettymys, mutta tosin eihän tuota koko kirjaa voi elokuvaksi laittaa, saattaisi kestää hieman liian kauan (tosin LOTR oli aivan loista, mutta ei näitä kahta voi verrata!). Valokuvaaminen elokuvateatterin aulassa herätti hilpeyttä yhdessä raksa äijässä, joka näytti kummastelevan meikäläisen valokuvaamisen makua... ainakin hihitteli siihen malliin, että liekö ollut ihan selvinpäin ;D Leffan jälkeen vaeltelin Aotea Squarelle, jossa oli valokuvanäyttely!! Yann Arthus-Bertrand, Earth from Above. Mielettömiä kuvia!! Valtava määrä isoja tauluja ja, kaiken huipuksi ne ovat valaistuja yöllä, kuinka hienoja otoksia. Suomikin oli päässyt näyttelyyn mukaan yhdellä kuvalla. Kuvassa on kasvihuone valaistuna iltahämärässä talvella (Salossa) - näyttelyn idea: Towards a sustainable development. Parisen tuntia sain helposti vierähtämään tutustuessani näihin kuviin sekä lukiessa kuvien selostuksia - aivan upeaa!! (www.earthfromabove.co.nz)

Tuosta sitten ruokaa laittamaan ja viimein jotain aika hyvääkin, lohikeittoa!! Tai no perunaa, porkkanaa, sipuli ja lohta kookoskermassa. Ei onneksi tarvitse nyt ainakaan 2 päivää kokata, joten helpottaa oloa. Huomenna olisi luvassa kävelyä ja paljon, katsotaan mitä tuo päänsärky, joka edelleen vain jatkuu, siitä pitää... saisi kyllä jäädä kylille omasta puolestani ;D

Toivotaan, että tämä päivitys nyt pysyy täällä, eikä tarvitse hampaita kiristellä enempää...

Tyypittelyt pikkuisille ja isommillekin kotiin ;)

Marika

11.12.2010 Edelleen täällä

Tänään aamulla tuli tehtyä ennätykset nukkumisen suhteen, 8.30!! Menin tosin nukkumaan kyllä puolen yön aikaan, joten siitä tuokin varmaan johtuu... itse asiassa heräsin kyllä 6.00 mutta käänsin kylkeä ja jatkoin unia :) Pitää todella säätää tuota sisäistä kelloa.

Päivä meni ihan ok. Kävelin tosiaan sinne puistoon, missä tänään oli sitten tämä "joulu juhla", joka oli coca colan sponsoroima tapahtuma. Matka ei tosiaan ollut pitkä, meni jopa 10-15 min kävellessä. Aamupäivän vietin tutkailemalla Aucklandin war museumia. Mielenkiintoinen näyttely, sain aikaa kulumaan siellä jopa 4 tuntia, enkä siinä ajassa edes kerinnyt katsoa koko näyttelyä. Alkoi tulla niin kova nälkä, että oli pakko hylätä kiertely ja suunnata hommaamaan jostain sapuskaa. Tuosta olikin hyvä mennä suoraan mäkeä alas kohti suurta ihmismassaa, joka oli alkanut jo kerääntyä puistoon. Tunnelma oli vähän kuin suomessa vappuna - ihmiset olivat selvästi piknikillä ja mukanaan kantoivat tosiaan jopa tuoleja, telttoja (?) ja mitä ikinä nyt keksivätkään. Taasen meni hetki ihmetellessä tonttulakkeja, mutta eipä tainnut kulua kuin hetki, kun tosiaan tajusin, että joulu on tulossa. Auringon paisteessa siinä lämpimässä istuessa ei kyllä tuntunut yhtään joululta. Tiedän, että suomessa tulee lunta tällä hetkellä ilmeisesti ihan mukavasti, joten siellä varmasti näyttää ja tuntuu ihan jouluiselta. Muuten ihan ok fiilis siinä katsellessa ihmisiä ja kuunnellessa musiikkia, mutta kun aurinko alkoi laskea ja tuuli nousta, nin alkoi tulla hieman kylmä. En jäänyt odottelemaan enään sormien hyytymisen jälkeen, vaan suuntasin matkani kohti keskustaa ja hostellia takin haku matkalle. Noh, täällä sitä edelleen ollaan ja konsertti on jo ohitse...

Olen sitten käyttänyt ajan hyvin tutustumalla Adam Hillsin tuotantoon... nyt tiedän jopa Aussilaisen viittomakielisen sanan, joka löytyy vain Aussi viittomista ;D Ihan mielenkiintoinen!! Voin jopa opettaa sen ainakin yhdelle henkilölle, jonka tiedän osaavan joitakin viittomia suomen kielestä ;D Alkaa jo poskilihaksia väsyttää tässä tirskuessa.. =D

Huomena sitten sunnuntai... aika ei tunnu kuluvan sitten millään... Yritän hoitaa yhden asian huomenissa, tosin en ole kyllä yhtään varma onnistuuko se. Noh, yrittänyttä ei laiteta :)

Jatkan tässä Adam Hillsin kuuntelua, tekee hyvää niin mielelle kuin sielulle =DDD

Marika -> tyypitellen edelleen ;D

12.12.2010 Mission Impossible -> this message will destroy it self in 10 secunds -> Well maybe NOT ;D

Nyt on kyllä pakko kertoa viime yöstä. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun oli niin kuuma. Viimein kun sain ehkä siitä unen päästä kiinni, heräsin siihen kun huoneen ovi vedetään auki ja valo "tulvii" sisälle ja oven suussa seisoo joku äijä. Hetken kuluttua alkoi todella ärsyttää, joten tulipa kysyttyä sitten: Bloody hell, Are you coming or going? Ovi menee kiinni... noin viiden minuutin kuluttua ovi aukee uudelleen ja äijä tulee sisälle ja menee nukkumaan yhteen tyhjistä sängyistä. Tässä vaiheessa meikäläisen mitta alkoi olla täynnä, joten miksi ihmeessä antaa muidenkaan nukkua, joten kello puoli kolmen aikaan on hyvä käydä vessassa ja paiskoa ovia, kuten ihmisllä on täällä tapana?!

En enään ole sentään yksin huoneessa, joten aamulla toinen huoneen asukeista alkoi ihmetellä tätä yöllistä liikennettä.. huone on tosiaan kuin yleinen vessa tai rautatieasema, ihmisiä menee ja tulee.... Kuten suomalaisilla on tapana, kukaan ei valita. Tämä toinen asukki onkin sitten tottunut valittaja. Hän kävi ainakain 3 tai 4 kertaa respassa vaatimassa selitystä tähän yölliseen liikenteeseen huoneessa. Kuulema ensimmäinen kerta oli, kun ns. yövartija tarkisti huoneen (?). Siis w... a f...?!! Aivan varmana kun puolen yön aikaan tulin huoneeseen, laitoin oven lukkoon, koska siitä on tullut tapa, kun ajeli tuolla autolla tuolla ja nukkui siinä. Ovi laitetaan aina lukkoon!! Oikeasti, en kyllä voi suositella tätä paikkaa kenellekään...!!

Sitten, päivän hyvä työkin on tullut tehtyä =D Eli paketti noudettu, hyvässä kunnossa ja herran hallussa.... ;D

Tänään on ollut aivan mielettömän kuuma! Suihkussa on tullu käytyä 2 kertaa jo tänä päivänä. Pyykkiä pesty TAAS... ja lisää tulee koko ajan. Iho kerkesi melkein 5 minuutissa palaa, oikeasti. Päivän paras oli kuitenkin italialainen jäätelö =D Nyt nukuttaa niin kamalasti ja kello on vasta 18... jos nyt menee nukkumaan niin sitä on kyllä jo 4 aikaan sitten hereillä, ei hyvä. Tosin jo ei ole nukkunut kuin 2 tuntia viime yönä, niin mitä muutakaan sitä voi odottaa....

Ty..zzztytyypit,

Marika