Wellington 12.11.2010

Täällä sitä ollaan pohjois-saaren eteläisimmässä kaupungissa. Tulinpa tänne aika nopeasti ja eilen tuli elettyä vielä siinä toivossa, että on perjantai, mutta sainpa yhden ekstra päivän lisää, kun kuulin, että on torstai. Kuitenkin kerron ensin hieman vanhempia kuulumisia, ennen kuin aloitan edes tästä kaupungista.

8. - 9.11.2010 Porukai Track

Kävin kuin kävinkin sitten kiertämässä tuon lenkin Mt. Egmontonilla eli ns. Mt. Taranakilla. Kesti tosiaan 2 päivää, vaikka olin siihen varannut 3, ihan vain kuvien takia. Tosin toinen tapahtuma, johon minulle ei ollut osaa eikä arpaa, muutti mieleni, joten tiistaina viimein päädyin autolleni erittäin väsyneenä.

Maanantai meni aamusta heti kiivetessä vuoren kuvetta ylös - rankkaa puuhaa, kun sitä tekee yksin ja kantaa tosiaan YKSIN kaikki kamat mukanaan! Voi h....... sentään, tuli kyllä kirottua matkan varrella ennen kuin tarpeeksi ylös pääsi ja nousu jäi taakse. Mutta maisemat, MITKÄ maisemat =D Ja sää suosi kyllä meikäläistä tosiaan, aurinko paistoi, hieman tuuli (onneksi sentään) ja taustalla lumen peittämä vuori, mitä nyt muutakaan olisi voinut enään toivoa, kuin hyvää seuraa, nauttiessa vesihörppyä leväten ja katsellen maisemia.

Polku kulki pitkin vuoren kuvetta, välillä metsässä ja välillä sitten hieman kivikkoisemmissa merkeissä. Yhdessä vaiheessa koko polku katosi, kun kivivyöry oli vienyt mennessää kaiken. Siinä sitä sitten ihmettelin hetken ja ei auttanut muuta kuin ylittää tuokin este, vaikka hieman epäilytti, josko päädyn rinkkani kanssa rotkon pohjalle kivien seuraksi. Noh, mutta ilmeisesti en, koska kirjoittelen tässä tätä muistoa... Ei ollut mikään helpoin eka päivä, vaikka pakko näin jälkikäteen myöntää, että helpoin koko reitistä. Kamerankin joutu laittamaan pois, koska muuten ei loppu reitin selviytymisestä olisi tullut mitään, kun joutui oikeasti jo käyttämään käsiään kiivetessään kivenlohkareiden ylitse - aika kummallinen "helppo" retkeilyreitti!!

Ensimmäinen yö meni Holly Hutilla ja seurana oli mukava saksalainen pariskunta, jonka kanssa päädyimme tekemään vaihtokauppaa. He kun olivat lähteneet matkaan siinä toivossa, et.tä pääsevät päivän aikana hieman eri reitin polkupyörilleen ja niillä takaisin autolleen, mutta toisin kävi... Joten päädyin vaihtamaan ekstra ruokaa kävelykeppiin ;) Oli muuten todella hyvä vaihtokauppa!!! Yö oli kylmä, vaikka tosin itse en kyllä mitään huomannut, kiitos hyvän makuupussin. Tosin 3 aikaan aamulla ulkona käydessäni huomasin, että koko maa oli täysin kuurassa, joten ihan mukava oli majailla tuvassa eikä teltassa. Vettä ei onneksi tarvinnut mukanaan kantaa ekstra painona, koska kylmää vettä oli tuvilla matkan varrella tarjolla. Oli muuten todella hyvää ja raikasta :)

Toisena päivänä heti aamusta matkaan ja ylittämään suota. Tässä tuli päivän ensimmäinen kävelykepin pelastama hetki. Muuten olisin ollut varmaan polviani myöten mudassa... Sää oli jälleen loistava, aruinko paistoi, tosin sillä hetkellä kun jälleen kerran kiipesi sitä ei kyllä kauheasti tullut arvostettua, tuulta ei juurikan tällä puolella vuorta ollut ja sitä olisin kaivannut. Kumma juttu, vaikka kuinka edellisena päivänä söi ja jakoi ruokaa toisteen kanssa, niin reppu ei vaan keventynyt?!

Matka jatkui seuraavalle tuvalle, jonne pääsin jo 10 aikaan aamulla. Ei kauheasti huvittanut jäädä hengaamaan koko päiväksi, joten jatkoin matkaa. Tästä takaisin autolle oli noin 7 tunnin matka! Ensimmäisenä pääsin kuvaamaan tätä hienoa pientä lampea, jota kuvataan lähes kaikissa postikorteissa... oli kyllä hieno kokemus. Sain useita kuvia, mutta jostain tuli tuo pienen pieni pilven hattara, joka tietenkin parkkeerasi suoraan vuorenhuipun eteen ja sehän kuvissa näkyy - no, tosin nyt kyllä tietää, etteivät ole mitään googlesta napattuja kuvia ;D Hmmm, pitänee laittaa kuvat tännekin, eivät taida olla ainakaan vielä täällä....

Tämän jälkeen jälleen rankka nousu ja vielä rankempi laskeutuminen metsään. PAkko myöntää, että jalat oli kyllä niin kovalla koetuksella, että ei muuten olisi varmaan selviytynyt, ellei suomalaista sisua olisi ollut mukana :) Kävely ei ollut kyllä mikään mukavan metsäkävely, sen kyllä teki harvinaisen selväksi heti alkuun tämä "metsä osuus". Mielenkiintoinen hetki tuli koettua, kun pidin ruokataukoa ja sen jälkeen heitin repun selkään ja lähdin kävelemään, kun polku katosi kokonaan ja edessä oli 10 metrin pudotus suoraan alas!! Siinä sitten ihmetellessä, että mitä hemmettiä, tuli huomattua, että reitti jatkui suoraan alhaalla... siis miten ihmeessä... Hetken kuluttua ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa reppu selästä ja pudottaa se suoraan alas siinä toivosse, ettei pomppisi ihan kamalan kauas. Noh, meni kyllä mukavaa tahtia alas ja päätyi sentään keskelle polkua - tässä vaiheessa oli sydän kurkussa kameran takia!! Jep, ei ihan kamalasti naurattanut, kun kiipesi itse alas tuota mutaista mäen kylkeä ja pelkäsi repun olevan täynnä lasinsirua. Onni onnettomuudessa, kaikki kamat hyvässä kunnossa ja kamera täysin ehjä!! Siinä sitä luojaa kiittämään, tosin ihan liian aikaisin. Seuraavaksi piti jo ylittää jokea ja kiivetä sitten repun kanssa suoraa rinnettä ylös... että sellaista mukavaa metsäkävelyä!! Helppoa, mukavaa, kevyttä... ihan kuin ruusuilla tanssimista!!

Oli kyllä niin rankka päivä, että viimein kun autolle pääsin, niin tuli vain istuttua ja juotua ja ihmeteltyä, että oli selvinnyt koko päivästä hengissä. Tässä vaiheessa en yhtään ihmetellyt, miksi kaikki naikkoset olivat raahanneet mukanaan äijän!! Kuten tuo saksalainen mies totesi, niin onhan se hyvä raahata mukanaan oma AASI!! HEH!!! Tosiaan, olisi varmasti ollut OIKEIN mukava reissu, jos joku toinen olisi kantanut kaikki kamat ja itse olisi vain kantanut itsensä ja nautiskellut kävelystä... Pitänee pistää harkintaan ;D

Koko päivässä parasta oli illalla, kun sai puhelun kotoolta =D Pelasti koko päivän ja teki kyllä hyvää niin mielelle kuin sielulle!! Kuuli koti uutisia ja muutakin...

10.11.2010 Keskiviikko

Keskiviikkona olin jo Tongariron kansallispuistossa. Jouduin ikävä kyllä siirtämään seuraavan vaelluksen, koska torstaiksi oli luvattu niin huonoa säätä, ettei vuorelle olisi päässyt. JA mielenkiintoisinta olisi ollut vielä se, että pelkän päiväreissun tekemiseen olisi ilmeisesti tarvinnut erikoisempia varusteita, joten toivotaan, että marraskuun lopulla sää on lämmennyt jo sen verran, että tavallisilla kengillä ja ilman jäähakkuja selviää...

Koko päivän tuli vain ajettua ja loppu päivästä "kerättyä kamojaan" edelleen. Pohkeet on kiveä, joten kävely on vallan mukavaa... ;D

11.11.2010 Torstai

Ja taas tien päällä. Ajamista ja ajamista... kappas, Wellington! Koska olin edellä aikaani, niin vietän nyt 3 yötä reppureissaajien hostellissa, auto on mukavasti ilmaisessa parkissa tuolla ulkona. Kävellen kun tässä kaupungissa selviää lähes joka paikkaan.

Tänään on jo perjantai ja käyty on tutustumassa jo Cable Carin kyytiin - matka oli tosi tylsän lyhyt! Kävelin takaisin kaupunkiin puutarhan kautta, ja näkemistä riitti. Goottilaista kirkkoakin kävin ihmettelemässä, on muuten hyvä paikka pitää taukoa. Lounas tuli syötyä katsellen merelle ja ihmetellen autolauttaa, jolle pitää itse mennä sunnuntaina, että selviää etelä-saarelle, Pictoniin. Iltapäivä vierähti mukavasti tutustuessa Te Papa museoon. Taasen taisin olla täysin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, koska esittelyssä oli Brian Braken valokuvia!! Mies on NZ:nen valokuvaaja ja erittäin hyvä!! Aika vierähti kuvia katsellessa ja ihmetellessä... WAU!!!

Nyt kirjottelen taas kokemuksista ja kiristelen hampaita, koska olen selvästi taasen paikallisten hyttysten tankkaus paikka! Huomena on vielä aikaa käydä katsomassa kaupunkia ja sunnuntaina aamulla lähden sitten kohti uusia seikkailuja, eli vuoria ja jäätiköitä luvassa =D

Terveisin täältä maailman laidalta,

Marika