Tasapuolinen tervehdys kaikille, puoli valin krouvissa mennaan matkan osalta. Viikonloppu Singaporessa oli silkkaa tykitysta. Se kaupunki ei lepaa, enka muuten levannyt minakaan.

Ennen super-hyper tykitysta viime aikojen tapahtumista, niin laitetaan faktat kuntoon taman perin merkillisen valtion kanssa. Singapore on Aasian vastine Amerikan sultatusuuni-kulttuurille. Saarivaltiossa on jengia Suomen verran ja kansan rakenne koostuu kiinalaisista, malesialaisista ja minulle jo niin tutuista intialaisista. Maata rakennetaan tyyliin kuin huomista ei olisi lainkaan. Jo nyt jyhkeaa katukuvaa hallitsee valtavat tyomaat. Kaupunki on periaatteessa putipuhdas, no sen ymmartaa kun nakee joka puolella varoitukset summista mita joutunee pulittamaan sorruttua roskaamiseen. Muutenkin valtio on sisaistanyt osuvasti sloganin '' pistetaan raha kiertamaan''. Sisapiirilta kuulin, etta Singassa tyoskentelevat vuolevat leveaa paalia. Hinnatkin on tosin monilta osin pilvissa, joten kierto toteutuu. Kaupungin sadoissa ostoskeskuksissa riittaa vakea. Singaporelainen nayttaa ilolla miten vahan paremman luokan marketeissa laitetaan haisemaan. Kaupungin kauneutta kuvaistaa hienosti laajenemassa oleva metroverkko ja sadat bussilinjat. Kaikki toimii kellon tarkasti ja vaikka elamankoulu ei olisikaan sisaltanyt laajaa oppimaaraa bussireiteista, niin homman sisaistaa nopeasti. Kaupunki on must-visit kaikille cosmo-henkisille matkaajille.

Infrastruktuurin lisaksi kaupunki taynna kulinaristista kauneutta. Useiden kymmenien ravintolakojujen ryppays Food Courteilla tuotti suurta valinnan vaikeutta pompolleni. Kun kerran sulatusuunissa ollaan niin kylla kaikki kulttuuriset naapurit aina Intiaa myoten olivat edustettuina. Yksi Singaporen perinne evaista on kuulemma kanaa ja riisia. Kuullosti se jotenkin tutulta. Mutta kastike, jonka kanssa popero tarjoiltiin, iski minut oikealla tavalla alas tuolilta. Varmaan loppuun asti mennaan aikalailla vuoropuhelua nuudeli- ja riisihassakoiden valilla. Eli jos kutsutte kesalla kylaan, niin kokkaussuunnitelmat helpottuu sen verran etta tiedatte ainakin mita en niin mielellaan syo. Ja kun nyt kerran ruuasta puhutaan, niin jutellaan nyt lyhyesti jalleen maistamisen riemusta, jonka Whopperin kanssa koin. Tarjolla Western Whopper, joka oli tuhti plajays tuttua nautintoa mehevan pihvin ja tuoreiden vihannesten kera. Uutena variaationa sain herkistella mainiota BBQ-kastia ja valtavan lajan pekonia. Lieko vatsani pienentyny ituillessani Intiassa, silla yllattavan haastavaa vanhalle tekijallekin oli ahtaa herkku kiduksiin. 11/73. (Wikipedian 95 mainittua BK-maata ovat potaskaa. Maita on 73 ja Intia ei ole yksi niista.)

Saavuin aikaisin perjantai aamuna Singaporen sykkeeseen. Olin vasynyt hyvin, mutta lyhyen (4h) lentokoneessa nukutun yon jalkeen. Oli helppo pistaa pitkakseen, kun kaksi viereista tyhjaa istuinta oikein kutsuivat vaakaan. En paassyt viela majoittumaan viela puoli yhdeksan aikaan. Lahdin tutustumaan heraileviin lahialueisiin. Kavelin pitkin Arab Streetia, jonka nimi paljastaa selvasti mika uskonryhma pitaa maajaansa kyseisessa korttelissa. Vierailin suuressa moskeijassa, jossa hiljaa seurasin uskovien kumartelua Mekan suuntaan. Puolen paivan jalkeen paasin kirjautumaan sisaan vierastaloon ja tinttasin sitten parin tunnin paikkarit. Puoli neljan maissa oli jalleen akut ladattu ja lahettiin yhdessa hollantilaisen matkaajan kanssa nauttimaan lampimasta illasta vilkkaaseen keskustaan. Pramodin intialaislahtoinen, vuosia Singaporessa opiskellut kaveri Aweek liittyi seuraan ja kumottiin muutamat torpot terdella. Kausi avattu. Tai siis hyvaksytaanko tata, kun kerran Singaporen historian alin mitattu lampotila 19,4 astetta? Taalla terassit siis aukeavat joka aamu. 365. Muutama oli tosiaan tasan kaksi, silla maassa on nahtavasti alkoholin verotus vedetty aika tappiin, silla tuopista saa pulittaa 10 euroa. Aweek osottautui mahtavaksi vesseliksi. Kavimme loistavia Intia-keskusteluja ja han kertoi myos Singaporesta asioita hyvalla otteella. Illan pimetessa lahdimme Clarke Quayhyn, eraalle Singaporen jokea ylittavalle sillalle, jossa paikallinen ja ei-paikallinen bilekansa nauttii viereisesta 7elevenista poistettuja huurteisia. Ihan top-pussisimamestoja, unohtakaa Koffarit ja Ruttikset, tuolla se tehdaan tyylilla fiilisten kohoten taivasta hipovia kattojakin korkeammalle. Paikalla oli jengia sitten joka kolkasta. Meidan porukkaan liittyi kaksi saksalaista, Chris ja Anna seka suomalainen Kati. Paatin sitten iloisissa tunnelmissa esittaytya Sodertaljesta tulevaksi Patrikiksi. Jalkikateen kysyttaessa, en oikeen tieda miksi, mutta halusin nahda taman kuuluisan Suomi-Ruotsi asetelman etenkin nain kotikisojen alla. Pramod ja Aweek tiesivat tietenkin asian todellisen laidan ja pistivat minut valilla koville kysymyksillaan. Status kuitenkin piti, ja kuulin kommentteja: "Sa naytat niin ruotsalaiselta ja puhut englantia hassulla Ruotsi-aksentilla." Selvisin myos tilanteesta, kun oikea ruotsalainen pariskunta liittyi pirskeisiin. ''Tjana, Patrik fran Sodertalje, trevligt att traffas'' Tapasin kyseisen pariskunnan seuraavana iltana ja esittelivat minut edelleen Patrikina jollekin maanmiehelleen. Taisi heilta menna loppu huipennus ohi. Valitettavasti minulla ei ole nayttaa kuvaa henkilosta joka tajuaa, etta keskustelu Pekka Rinteen ja Henrik Lunqvistin paremmuudesta on ollut minulle taytta sisaista huutonaurua. Seuraavana paivana vahan hapesin, kun olin turhan vuolaasti mennyt kehumaan Mats Sundinia. Auringon noustessa siirryttiin suoraan Chinatowniin aamupalalle.

Puolen paivan jalkeen olikin aika laittaa jalleen liiketta niveliin. Tapasin kaupungilla Juhon, vanhan koulukaverin joka on ollut taman kevaan vaihdossa Singaporessa. Syotiin dinneria ja kaveltiin pitkin business-keskustaa. Joku paikallinen orkesteri soitti j-poppia, kun istuskeltiin puistossa, jossa nurmikko on trimmattu millilleen kuntoon. Juho puhui vuolaasti Singaporen puolesta ja suurista mahdollisuuksista mita maalla on tarjota. Muutenkin Aasian potentiaali tulevaisuudessa tulee olemaan huikeata. Tai siis kunhan alkavat pelaamaan kiekkoa :D Illalla oli vuorossa ylistetty Singaporen elaintarhan yosafari Chrisin ja vihdoinkin leppyneen Katin kanssa. Kiersimme puiston kertaalleen kavelyreittia pitkin ja vaunun kyydissa, jossa nakee elaimia mita ei kavellen nae. Todistimme myos ihan viihdyttavaa elainshowta, jossa mm. saukot lajittelivat roskia ja pitkan pitka python luikerteli lavalle. Kokeneellekin biologille oli tarhalla tarjota uusia tuttavuuksia, kuten koiran kokoinen lepakko ja leopardin pentua muistuttava kalastava kissa. Kaikki elaimet olivat ihmeen kesyja, kukaan ei ollu hakissa, jotkut ilman aitaa kaden ojennuksen paassa. Ei sentaan tiikeri. Pohdimme keskenamme, minkalainen laakitys elamilla oli. Paata koko ajan hypnoottisesti kieputtuva elefantti ristittiin silta istumalta ''ekstaasi-elefantiksi''. Punakynaa voi antaa, oikeastaan vain itselleen, kun paattaa menna puistoon lauantai-iltana. Paikalla nyt sattui olemaan muutama muukin kuin niin sanottu kiintio-kiinalainen. FOTO FOTO FOTO. Heille oli aivan selkeasti omin merkein raapustettu huomio salaman kaytosta. Pimeassa valke teki minustakin pahaa, mutta mieti sitten elefantti parkaa, jolla oli muuten makeet hampaat. Niin ja taytynee muistaa mainita, etta salaman vaarinkayttoon saattoi sortua myos muutama japanilainen, ettei nyt sitten leimata miksikaan.

Good morning Vietnam! Sai suuni leveaan hymyyn, kun ex-kapteenin, nyk. turistioppaan aani kaikui kovaaanisessa. Oli ajankohtaista olla pelipaikoilla ymmartamassa taman perinteikkaan maan raskasta taakkaa. 30.4, meidan kaivarikannit on Vietnamilaisten itsenaisyyspaiva. 37 vuotta sitten eraan maailman historian synkimman murheenkryynin jalkeen Etela- ja Pohjois-Vietnam yhdistaytyivat. Oli aika ymmartaa, mita tama kansakunta kohtasi ennenkuin maan paalle saatiin rauha. Vietnamiin tultaessa olin luonut uuden allianssin kahden juutin kanssa. Heidan kanssa liityimme paivaretkelle Chu Chi tunneleille, jotka olivat Pohjois-Vietnamin joukkojen, Vietkong, operointialuetta etelassa. Oppaamme kantaa en oikein ikina saanut selville. Han sanoi olevansa kommunismin toiselta puolen, mutta puheesta valittyi viesti etta han ei pitanyt amerikkalaisista. Tai ainakaan heidan ruuasta. Han kuitenkin operoi amerikkalaisten komentokeskuksessa ja soti omia maanmiehia vastaan. Tunneleilla naimme monta aitoa ''rambo-ansaa'' ja muutaman sadan kilometrin verkostosta patkia. Kavin ryomimassa noin 50 metria ja taju meinasi lahtea siina kuumudessa. Oli ahdasta ja pimeaa. Vietkong oli suunnitellut kaiken tiptop: Minne savu johdetaan verkostosta ja missa kaydaan tarpeilla. Pippuria ja chilia leviteltiin ilmaaukkojen laheisyyteen. Koirien kuonot olivat muutamien partioretkien jalkeen huonossa hapessa. Myos kaikki leveasti elaneiden amerikkalaisten romu hyotykaytettiin: Vanhoista renkaista tehtiin sandaalit ja pommien metalli taottiin teraviksi piikeiksi erilaisiin ilkeisiin ansoihin. Opas puhui antaumuksella toisesta mahdollisuudesta. Han istui sodan jalkeen kuusi vuotta kommunistisessa vankilassa. Han menetti yhteyden kaikkiin sukulaisiin. Amerikkalaisia han halusi kiittaa internetista, joka palautti myohemmin yhteyden hanen ja sukulaistensa valille. He olivat paenneet Filippiineille. Hanen uusi elamansa alkoi, kun sai perheensa takaisin. Ehka jo 62-vuotiaana han osasi hieman veistellakin synkasta aiheesta. Han kertoi tarinan ihmeellisesta turistista, joka halusi yksityiskierroksen jokaiselle tunnelikilometrille. Kesken kierroksen turisti katosi. Viikon paasta han tunnisti sanomalehdesta naaman: Osama Bin Laden.

Raskain oli viela edessa. Vierailu Vietanamin sodan museossa. Ajattelin ennen, kiitos Amerikka, kun autatte kaikkia jotka apua tarvitsee. Muutaman minuutin ymparilleni katsellessa tajusin, etta taman keikan olisitte voinut jattaa tekematta. Kuva kahdesta veljeksesta leikkimassa tiella. Toista on ammuttu. Toinen veli menee makaamaan toisen paalle suojellakseen toista. Kuvan alla teksti kertoo, etta kameramies kuuli toisen laukauksen kaannyttyaan poispain. Kuvia ja tarinoita siiviliperheista, jota kaytiin lopettamassa ''huvikseen'' yolla. Ehka kaikista raukin teko, kun ei oikein parjatty sissisodan kaynnissa, oli ruiskuttaa ''Agent Orangea'', kaiken maailman myrkkyja lentokoneista. Heikkohermoinen ei pysty katsomaan kuvia lapsista, joita on syntynyt viela 2000-luvulla taysin epareiluilla lahtokohdilla elamaan.

Sisallani kiehui. Halusin huutaa. Itketti. Kun astuin ulos sade lakkasi kuin kertoakseen, etta kaikki on hyvin.

Ei voi kun nostaa hattua Vietnamin kansalle. Heilla on elamanasenne kohdallaan. Eivat tunnu kantavan kaunaa kenellekaan. Heidan paakaupunkinsa kukoistaa ja houkuttelee hurjan maaran lankkareita. Olisi ollut mahtava lahtea pohjoisempaan rauhallisimmille seuduille aistimaan tosi Vietnamia. Vaikka kaupungissa ei ole hirveasti nahtavaa, niin hyvin viihtyy, silla vilkkailla kavelykaduilla on loistavia ruokaloita ja chilleja baareja. Paikallinen hiiva tottelee yllattaen nimea Saigon :)

Hurautin aamusella bussilla Kambodzaa. Hups hei, noin vain, bussi kuskille ja rajamiehille vahan kahisevaa ja 7 tuntia bussissa. Paakaupunki Phnom Penh on Mekongin varrella. Milloin Helsinkiin rakennetaan pilvenpiirtajia? Kylla taalla on 25 kerroksisia taloja ja lisaa tulee. Intian jalkeen kaikki poikeuksellisuus ei oikein tunnu miltaan. Jos tanne tulisi suoraan Suomesta, niin varmasti olisi helpompaa olla muutama paiva peiton alla, mutta ei enaan. Se, etta kadulla nyt sattuu olemaan kakkavaippa tai liikennevaloissa on tuhat mopoa, ei ole enaan mitenkaan valokuvauksellisen oho-elamyksen tuottavaa tavaraa. Huomenna onkin jalleen aika lahtee historian tunnille. Ihmishenki on ollut taalla vuosien mittaan naurettavan halpa. Parin paivan paassa odottaa myos yksi matkan kohokohdista, vierailu Angkor Watissa. Tai no jokainen paivahan on kohokohta, kun saa syoda herkkusapuskaa. Taidan matkata hieronnan kautta kohti seuraavaa riisihassakkaa.

Ja te siella kaukana. Olette tarkeita.

There has been lot of going on since last writings. I spent an amazing weekend in Singapore. For sure it is a bit expensive after traveling in India, but still worth visiting. ''The Asia's melting pot'' is full of different cultures and of course great food. I has couple good parties and visited the cool night in Singapore Zoo.

Next stop was in Ho Chi Minh City. The capital of Vietnam is really effected by the western flavours. During my stay there it was the 37th anniversary of Vietnam. I traveled through the history of Vietnam to understand how proud they can be about their independence.

Today I arrived in Phnom Penh, Cambodia. This is still a third-world-country but I would say quite well organized if you compare it to India. Once again, great food by the Mekong river.

...and the journey continues.