Puhuin tuossa taannoin ystäväni kanssa puhelimessa ja hän kysyi mitä teen Melbournessa. Vastasin, että perusarkee töitä, koulua ja tanssitunteja. Luurista alkoi raikua nauru ja hän sanoi: Reetta, siis ihan samaa mitä kotona. Pitäskö sun tehdä muutakin?

No kappas, onneksi työarki on vaan about 9h päivässä ja sitten alkaa oikea elämä. Työ on työtä ja vapaa-ajan saa pyhittää nauttimiselle. Menot ovat olleet pitkälti fiilispohjaisia; mennäänpäs-tonne-eikun-hei-tässähän-onkin-hyvä.
Oon ollut vaikka missä tapahtumissa ja mennyt kamujen kanssa. Ja joskus on vaan kiva kuljeksia kaduilla, etsien uusia kujia, kuunnella katusoittajia ja syödä hinta-laatu-suhteeltaan parasta sushia, tossa meidän alakerrassa. Oon myös yrittänyt panostaa nukkumiseen. En ole vieläkään tullut vanhaksi, mutta yllättäen kroppa on tykännyt pidemmistä yöunista. Vielä kolme vuotta takaperin olisin paahtanut menoissa yöt ja ollut töissä vähintään 10 tuntia joka päivä. Ja kuvitellut nukkuvani seisaallaan jossain bussissa. Höpöhöpöjuttuja sellaiset. Onneksi en ole käyttänyt kalenteria Taiwaniin lähdön jälkeen (2013).

Viime sunnuntaina oli esim Piknic Elektronik. Aidatulla ulkoalueella soitettiin aavistuksen rytmisempää elektroa ja väärinpäin oleva kuunsirppi hymyily taivaalla. Olin huudeilla kahden kämppikseni kanssa, niistä on tullut vähän kun mun veljiä. Oikeestaan oon aina halunnut veljen ja nyt mullon yhtä-äkkiä viisi. Ollaankin niin samannäköisiä, että meitä voisi melkein luulla biologisiksi sisaruksiksi - haha jos siis ei lasketa kahden aasialaisia syntyjuuria. Juurista puheenollen;

Monikulttuurisuus on hirveän hauskaa. Viime viikonloppuna käytiin poikien kanssa vähän lauantai-illan kalijalla Ja lähtö sujui seuraavasti. Minä olin valmis kello 22. Mulla oli toppi ja farkkushortsit, tennarit ja pitkähihainen. Ranskalainen Vincent vielä suunnitteli siinä vaihteessa liikkumista sohvalta. Brassijäbät oli lähtökuopissa omissa sängyissään ja Thaimaajuurinen Kim veti päälleen tykit, farkut, kauluspaidan, maiharit, lippiksen ja villakangastakin. Sillä on menossa talvisiisoni ja ulkona oli kuulemma saaterin kylmä ja mentiin kuitenkin tohon 200m päähän.
Loppujen lopuksi päästiin kuin päästiinkin lähtöön ja tekee muuten ihan hyvää suomalaiseen säntillisyyteen tämä tälläinen.

Kuvassa poseeraamme yhdessä Brassi Broidien kanssa.