Leirin jälkeisenä aamuna olin päässyt täysin uudelle levelille liikunnan reimun kanssa. Yksikään kohta kehosta ei ollut kipeä. Olin täydellistä muusia koko nainen. Päivän sisältö rajoittui siihen, että mietin miten pystyisin olemaan mahdollisimman liikkumatta. Puhuminen millä tahansa kielellä tuntui mandariinikiinan opettelulta ja kaikki oksetti. Joku kaupassa käyntikin oli super-projekti. Silti sain hoideltua joitain asioita ja kävin moikkaamassa Melbournen kautta koukkaavaa Idaa.

Siinäpä illalla hengastelin hostellilla ja vähän kokkasin, kun joku tyttö innokkaasti pamautti vesikattilan mun kyynärvarteen. Välittömästi siitä sitten kuoriutui kahden euron kolikon kokoinen alue ihoa. Toisen asteen palovamma siis. Palohaavan paras asia on tietenkin se, että ko. läntti ei tule ruskettumaa noin vuoteen. Oli todellakin aika pistää pää tyynyyn kolmeksitoista tunniksi.

Viikossa ehtii tapahtua verrattain paljon. Viime tiistaina heräsin klo 7 täydelliseen hermoromahdukseen. Jouduin käyttämään ne tehokkaimmat coping keinot säästääkseni omat ja muiden pelihousut silppuamiselta! Siispä hyppäsin suoraan sängystä pitkäksi aikaa lenkkipolulle ja aamupalaksi nautin tonkkaviintä kirkkaan vihreästä Walt Disney-mukista. 9:30 jälkeen käytin koko päivän aurinkolaseja, koska en halunnut nähdä yhtään ketään. Kaikesta kuitenkin selviää.

Nyt mulla on kämppä ja työ Melbournessa, joten voin helposti jäädä tänne hieman pidemmäksi aikaa. Ehtiipä kunnolla asettua ja puuhata kaikkea. Tästä päätöksestä johtuen reissuun tuli juuri se tatsi, minkä halusinkin. On mulla jo hieman suunnitelmia seuraavasta suunnasta, mutta niitä ei kannata edes mainita. Vaihtuvat kuitenkin pariin otteeseen. Työn kunniaksi piti lähteä tiistaiyönä bongailemaan opossumeita keskustan puistosta. Ne on vähän kun suomen siilejä, piilottelivat mokomat puskissa ja näyttäytyivät vaan jos itse hoksaat ne. Paitsi, että niillä on pitkä häntä ja nopeat kintut. Opossumit myös nukkuvat ylös alaisin, joten jokunen tuli huomattua myös oksalta. Oli hupsua seurata niiden tepsuttelua. Ja kerta ei jäänyt vain yhteen. Kurkin puistossa toisenkin yön. Ihme eläinintoilua tämä tällainen elämä.