Yhdessä viikossa ehtii tapahtua vaikka mitä. Sunnuntaisin tuntuu siltä, että on sukeltanut loputtomaan seikkailujen putkeen. Mun ajantaju on myös kadonnut. Päivillä tai kellon ajalla ei ole juurikaan väliä, kunhan huolehtii heräämisestä, mikäli se on tarpeellista syystä tai toisesta (esim työt tai menot).

Viime tiistaina käytiin ranskalaisen Laurenin kanssa kokeilemassa roof-top-cinemaa eli toisin sanoen oltiin leffassa täysikuun valossa, pilvenpiirtäjän katolla. Puitteissa ei juurikaan ollut valittamista ja leffa oli hupsu, partio-pojasta kertova pätkä. Siinä oli ihan uskomattomia partiostereotypioita, en edes muistanut, että niitä voi olla niin paljon.

Niin joo, en ole koskaan aikaisemmin asunut kämppiksen kanssa. Nyt mullon niitä vaikka kuinka monta ja olen viihtynyt. Ainoana 'miinuspuolena' on se, että kommuuniasuminen yllyttää sosiaalistumaan ja kekkereitähän riittää. Esim torstaina raahauduin rikki-poikkinaisena kotiin ilta kymmeneltä, kolmen tunnin treenien päätteeksi. Avasin oven ja padam, olkkarissa oli vähän niinkun party-on. Viiniä oli mennyt about 12 litraa (ehkä 0,75l/hlö). Eikä siinä sitten auttanut muu kuin vetää salamana suihkuun ja hypätä kuteisiin.

Lauantaina luxusteltiin ranskalaisten, 25. kerroksen pool ja bbq-partyissa. Aurinko lämmitti mieltä ja kehoa, parin tunnin päästä joku ampui ilotulitteita kohti täysikuuta. Paikalla oli kolmekymmentä ranskista ja minä. Esittelin kaikille itseni sujuvalla ranskalla ja läpi meni. Tästä eteenpäin keskustelu jatkui yllättäen englanniksi. Kaiken kaikkiaan kyseisen kansakunnan edustajat ovat oikein mieluista seuraa. Meillä kotona asuu tosiaan 3 ranskalaista ja joka kerta kun skypetän kotiin, pojista on hauska matkia suomenkieltä. On ne ihan oppinutkin sanomaan "kyllä/joo". Se vaan aina unohtuu ja lopputuloksena ne hokee "jolla, jolla.."

Jep, no omasta puolestani he tulevat ymmärretyksi.