Kaikki rullaa täällä tosi kivasti. Välillä työpäivät on niin kiireisiä, että iltaisin kun sitä navigoi suurkaupungin vilskeessä kotiin päin, muistaa miksi nauttii täydellisestä hiljaisuudesta ja koskemattomasta luonnosta yksikseen.

Ja nyt se uskomaton juttu: Mullon ihania kämppäkavereita, mutta BILETTÄMINEN ALKAA TULLA KORVISTA. (Okei, kaksi iltaa viikossa vielä menee) Kun sitä on paahtanut radalla 10h ja hymyillyt jokaiselle asiakkaalle, kotona tekee mieli relata. Tiistaina oli lähellä, etten paistanut Maxia elävältä. Jäbä päätti pitää bileet ja kutsua 15 ranskalaista meille. Okei, Vieraat on ihania, ranskalaiset mukavia ja viini hyvää. Mutta jos ne kaikki huutaa keskenään pelkkää ranskaa, kaataa punaviinit vaalealle kokolattiamatolle ja juhlii puoleen yöhön tiistaina (Mun ja Vincentin piti herätä aamulla klo 6), kärsivällisyys ja ymmärrys joutuvat koetukselle. Olin joustava ja silleen - vielä siinäkin vaiheessa kun ne pudotti viinilasit keittiön lattialle kello_kaksitoista_kolmekymmentä. Onneksi meillä on imuri ja mulla ensiapulaukku, jonka avulla sain kursittua jalkapohjani kuntoon.

Oon töissä kahvilassa ja samalla omistajalla on huostattavana useampi mesta. Siksipä työtehtävät vaihtelee päivän mukaan. Mun suosikki paikka on sellainen piskuinen take-away-kahvila, jossa mun työkamuina on kaunis saksalainen, 20-vuotias Laura ja ihana kolmekymppinen Beatrix Italiasta. Meillä on aina hirmuisen hauskaa ja päivät menee tosi nopsaan. Vaihtoehto kaksi on sitten isompi kahvila, jossa ollessani aina ihmettelen, miten ihmiset jaksavatkin vihata niin paljon kaikkea. Hymy ja sana 'kiitos' ei voi olla niin vaikea yhdistelmä. Mutta valitettavasti, työkamuni eivät ilmeisestikään nauti työskennellä seitsemänä päivänä viikossa 12 tunnin vuoroissa. Onneksi saan itse valita toisin.

Kahvilassa kaksi tulee kepsutettua vuoron aikana varmaan puolimarathonin verran ja vessassa käynti on kirjaimellisesti juosten kustu. Paras juttu on, että meillä jää aina hirmuisesti ruokaa yli, joten kotona saa sitten herkutella pastaa, pizzaa, salaattia, muffinseja, foccasiaa ja sen sellaista. Kämppisjäbät odottaa aina vesi kielellä mua kotiin ,koska mullon ostoskassillinen ruokaa! "Oooo, taas me saadaan syödä täällä 30. kerroksen ravintolassa". Niinpä, ei ollenkaan huono diili!

(Ajattelin kysyä ottaisiko ne tästä hyvästä mun siivousvuoron..)