Muut tytöt lähti Melbournesta toiseen suuntaan. Itse jäin odottelemaan DANCEHALL LEIRIÄ!!! Heti ensin piti ostaa uudet leggarit ja paita, koska tyylitön dancehall-muju on yhtä kuin ei mitään. (Ja Sisaret, ette ala kommentoimaan. Tiedän jo, etten osaa pukeutua arjessa!!)

No siis sohvasurffailin yhden yön erittäin mukavasti. Sain hyvästellä Melbournen 30. kerroksesta. Todentotta, koko kaupunki on huikee. Illalla, kun kävelin kohti majapaikkaa pysähdyin H&M:n kulmalle. Kadulla oli taidokas trubaduuri, joka soitti ja lauloi hittejä. Istuin tunnin ja kuuntelin, samalla kun pyörittelin päässä silmieni lisäksi monia ajatuksia. Tämän ilmaisen, viihdyttävän ja koskettavan ulkoilmakonsertin jälkeen, olin taas täysin myyty.

Kahdelta se alkoi. Matka leirille!! Pian istuin autossa Italialaisen jäbän ja alunperin Sri Lankasta kotoisin olevan naisen kanssa ja luukutettiin Mavadoa ja RDXää.
Excuse me please, tästä eteenpäin termistö muuttuu ja päänne saattaa olla pyörällä, kuten kunnon Duty Winen jäljiltä.

Ensimmäisenä iltana Latonya ja Craig Black piti meille kolmen tunnin opetuksen DH-kulttuurista. Miten kaikki on saanut alkunsa? Kulttuurin keskeiset ilmiöt, Jne. Sitten Latonya kysy (yllättäen se muisti mut esittelyn jäljiltä, koska oon vähän kauempaa kotoisin) "Reetta, what does dancehall mean for you?" No ootas. Kangerlellen vastasin: "It's friends, joy and celebration." Ja nyt kun jälkikäteen mietin, osuin täysin oikeaan omasta puolestani. Ne oli tuonut mukanaan Jamaicalaisia herkkuja ja saatiin maistaa ginger bullan lisäksi vaikka mitä - jopa Daggerointia buustaavaa lientä. 63% rommin kohdalla syljetti niin maan pirusti, palautin kuuliaisesti kupin tyhjänä.

Herätys ensimmäiselle tunnille oli 7 aamulla ja reippaasti avasin puolikkaan silmän. Oli oikeen hyvä setti ja osasin kaiken täydellisesti. Kello 8 heräsin uudestaan ja ihmettelin missä kaikki on!!? Olin nähnyt unia tanssimisesta, joten ne aamujumpat meni ammattimaisesti mentaalivalmennuksen piikkiin.

Okei, no sitten tehtiin ragga fusionia, seuraavaksi Queen stylea Australian viime vuoden Queenin johdolla. Kolmas tunti oli Latonyaa! Käytiin läpi osa aakkosista. Puolet moovseista oli mulle ennastaan tuttuja, joten oli ihana hioa niitä stepsejä paremmaksi ja oppia uusia. Latonya oli täydellisesti läsnä opetuksessaan ja sai jokaisen loistamaan, ihan kun olisi joraillut video lightissä koko ajan. Craig Black oli kanssa ihan omaa luokkaansa. Se yritti vaan esittää kovaa jäbää, mutta heti kun silmä vältti, hän hymyili koko naaman leveydeltä. Craigin stepsit oli ihan yyber vaikeita ja tehty todellakin miehille. Mun polvet ei ainakaan kestäisi sellaista menoa loputtomasti.

Illalla bailattiin rannalla ja pidettiin queen ja daggerin kisat. Ja kun ne bileet loppui, pidetiin uudet autotallissa. Selector soitti parhaita biisejä ja näytin Craigille meidän tanssiryhmän koreot. Sen kommentti oli vaan, "että miten osaat noin paljon stepsejä?" Sanoin, että oon saanut ensiluokkaista opetusta ja ollut motivoitunut.

Seuraavana päivänä pääsi ihmeen kaupalla sängystä ylös. Ja oikeestaan tanssi alkoi samantien. Unihiekat ampaisi pois silmistä, kun Latonya piti Stylis Movesia. Olin vaan ihan liekeissä koko ajan. Ja sain Latonyan patua-englanti sanakirjan, johon se kirjoitti kaikki moovsit, jotka tein priimasti. Aijai!!

Leirin päätteeksi oltiin tanssittu kahden päivän aikana 14 tuntia, joten hurautettiin autolla suoraan ensimmäiseen kauppaan. Teki mieli syödä mm. kaikki ja itseasiassa hankittu ruokalasti olikin sen mukainen. Keho vaan kiljui nälästä. Koska Suunnitelmat oli muuttuneet sangen nopealla aikataululla, palasin Melbourneen kodittomana ja työttömänä. Kävelin siis Pipin kanssa (tyttö cämpiltä) suoraan hostelliin ja yksi nainen tuli mun luokse: "hei, tässois sulle ilmainen yö, en tartte sitä."

Joinain hienoina hetkinä sitä ehtii luulla, ettei karma enää potki joka nurkalla päähän. Teinpä siinä hirveässä tohinassa lähtöä suihkuun ja lopputulos oli, että seisoin pelkässä pyyhkeessä hostellin käytävässä. Onneksi ko. suojus oli lähes pyllyn peittävä ja viimeisen päälle oikein NHL-liiga pyyhe. Kaikki hostellin ovet toimi vain avainkortilla, jota mulla ei nyt yllättäen ollut mukana. Kuinka hienoa olisikaan kävellä puolialasti respaan hakemaan avain. Keräilin rohkeutta julkiseen itsensä paljasteluun, mutta onneksi joku tuli ja sillä sattui olla sama huone mun kanssa. En jaksanut selitellä sille mitään vaan painoin avaimen kanssa pesulle.
Meillä oli tottakai DH afterpartyt ja sain bileissä random numerosta puhelun. "Miss Reetta? Tota teidän luottokortti on jäänyt tänne hostellin respaan."
Juuri sillä hetkellä koin ylitsepääsemättömiä ylpeyden tunteita itseäni kohtaan.

Bileet oli luonnollisesti parhaat. Battletettiin kaikkien muiden kanssa ja vaan fiilisteltiin. Latonya ja Craig bailasi meidän kanssa ja jutusteltiin tanssin lomassa ties mistä - Musta oli ihanaa, kun koko leirin ajan ne oli läsnä ja vastaanottavaisia kaikelle. Ne oli tullut Jamaicalta asti opettamaan oikeaa DHkulttuuria, eikä vaan olemaan muiden yläpuolella. Ne halusi antaa meille stepsien ohella intoa, motivaatiota, hymyä ja kykyä viedä dancehallia eteenpäin. Tosi kovat kunnioitukset lähti molemmille - Vaikka mun koko kroppa oli kuin katujyrällä muussattu, hyvin irtosi vielä parit back-it-upit ja wine&kotchit korokkeella, kerta sinne vetäistiin.

Pitäisi varmaan kirjoittaa joku fiksu loppulaini, mutta
Tranquillo Bubbler