Puolilta päivin ulos aurinkoon ja askeleet kohti pikku putiikkien ryhmittymää, missä sai laukustaan pitää kaksin käsin kiinni ihmispaljoudessa. Kenties lauantai ei ollut paras päivä suorittaa kiertelyä kyseisessä massan suosimassa mestassa. Matkalla törmäsimme jonkinlaiseen "Frei presidentiksi" -tempaukseen. Liput liehuivat ja melua riittii; "Frei presidente!"

Ennen suunnistusta artesaanikylään pistäydyimme Providenciassa täyttämässä masujamme. Ravintolan tuoleissa oli hirmuisen kätevät narut lukituksineen, joiden kuvittelin olevan laukkuja varten.. Pitihän se laukku siihen heti tunkea ja napsauttaa lukitus kiinni. Tuli todettua, että ei sitä siitä ainakaan kukaan varastaisi.. Seuraavaksi mietin jo miten onnistuisin raahaamaan kyseistä tuolia mukanani metrossa, sillä laukkuani en ravintolaan jättäisi! :D Joskus voisi ehkä harkita ajattelevansa ennen kuin toimii! Kyllä se siitä tovin taistelun jälkeen aukesi ja ravintola sai pitää tuolinsa naruineen. Päivä siis sen kuin jatkui aurinkoisena, myös sään puolesta. Hellerajakin taisi rikkoutua, bussissa se ainakin ylittyi. Matkasimme Los Dominicosin käsityömaailmaan, jossa oli jos jonkinlaista tavaraa. Olisiko pitänyt ostaa uuteen kämppään lemmikiksi undulaatti? Se ei ehkä ihan kuulu luokitukseen käsityö, mutta kaupan niitä silti oli. Artesaanikylän kahvilan vieressä cueca-tanssija viihdytti meitä esityksillään ja häiriköimällä ohikulkijoita. Eksyipä kahvilan nurkille myös reissun ensimmäinen mopsi (ja taas kävi kamera kuumana, onneksi ei ole filmikamera käytössä enää nykyisin..)!

Neuvoa-antavat kämpillä, joiden jälkeen kohti Bellavistan terasseja. Keskustelut kuplassa elämisestä saivat jatkoa, ja tulipa siinä kuultua jos jonkinlaista mielipidettä asioista illan/yön tuntien kuluessa kuin siivillä, jälleen kerran.