Kivisten ja Sorasten maailmasta takaisin todellisuuteen. Bussi meni, Iina jäi. Hupsista keikkaa. Seuraavan lähtöajasta ei minkäänlaista tietoa, sillä ainoastaan yhden bussiyhtiön nettisivut sisältävät aikataulut, muiden eivät. Pakko se oli lähteä metrolla asemalle asti niitä katsomaan, tosin vasta kellon ollessa ohi kolmen. Sitä ennen oli El Coloradon kuvat naurettu moneen kertaan (jep, niitä suurinta huvia aiheuttavia en aio julkaista!). Huomenna aamulla olisi tentti ja bussimatka La Sereninskiin kestäisi pienen ikuisuuden.. Huipuinta ja huvittavinta oli, että olin perjantaina jalkapäät sauhuten juostessa ja pakatessa jättänyt tenttimateriaalit/muistiinpanot kotiin olohuoneen pöydälle! Hehe, tulisipa ainakin bussimatkan aikana levättyä kunnolla, jotta jaksaisi yön sitten taistella kieliopin parissa.

Bussi lähti eri asemalta, kuin aiemmin, mutta paikan löytämiseen oli hyvin aikaa. Kaksi sunnuntaipeikkoa täytti mahansa jokseenkin mauttomalla completo-aterialla ja jatkoi kohti St. Borjan asemaa metroa hyväksi käyttäen. Kohti pohjoista lähteminen ei kiinnostanut, ei sitten tippaakaan. Varsinkaan kun niin hauskaa oli jälleen Urpolla ja Turpolla maailmaa valloittaessa ollut. Mokoma tentti, pakko se olisi tekemään mennä.

Bussissa vierestäni myyty paikka pysyi tyhjänä. Luksusta. Tosin luksusta ei ollut se, että valitsemani bussiyhtiön bussilla meni La Serenaan 8 tuntia! Herrijee. Kello oli yhden paikkeilla saapuessani hiljaiseen asuntoomme (Ida ja Heikki jäivät vielä Santiagoon, ja heistä jälkimmäinen palaisi alkavalla viikolla Suomeen). Sain kuin sainkin vielä otettua käteeni kieliopin muistiinpanot. Neljään asti niitä tuli pyöriteltyä, turhaan tai ei, onpahan yritetty edes.