Onpahan ollut lepposia lomapäiviä! Olen heräillyt kymmenen maissa ja raahautunut hiljalleen aamupalalle. Sortsit jalkaan, aurinkotuoli kainaloon ja mars rannalle. Ennen aloilleen asettumista on täytynyt sipaista paksusti aurinkorasvaa. Rannalla on koko ajan mukavan eloisa meininki päällä. Ihmiset pelaavat jalkapalloa ja lentopalloa, lenkkeilevät ja tanssivat. Itse olen visusti pönöttänyt tuolissani, muutaman kerran kirmannut mereen, kun hien erittyminen on käynyt sietämättömäksi. Taktiikkani ''joka päivä hieman pidempää'' tarkoittaa aikaa, mitä pysyin auringossa ennen varjon alle siirtymistä. Eilen sitten istuin koko kaksi tuntia arnoldia palvoessa. Ja kyllä rasva on ollut luokkaa haarniska: paksua koostumukseltaan ja kertoimeltaan. Tuntuu uskomattoman epäreilulta vähän niinkun myöntää, että kaikki eivät sovellu näihin keleihin aurinkoa ottamaan. Muistan kuinka nuorena olin aina ilkosillani ilman aurinkorasvoja rannalla eristyksissä kuukauden saaden todella kauniin rusketuksen. Missä ovat nuo ajat? En sentään palanut (vähän punottaa) eilen, joten todettakoon; Tän päivän puna on huomisen bruna

Rannan jälkeen on ollut vuorossa lounas. Joko ollaan syöty edellisillan ylijäämiä tai sitten käyty perus buffassa. Iltasin olen saanut maistaa brasilialaisia kotikokkauksia. Yksi ilta oli mielenkiintoista painekattilassa laitettua kanaa, johon sekoitettiin maissia, maniokkia ja kondensoitua maitoa. Kondensoitua maitoa käyttävät täällä paljon ja se tuo ruokiin jännää makeutta. Huippuhetkiin lukeutuu yhtenä iltana järjestetty lihangrillaus. Naudanlihan. Keittiössä on luukku, jonka tarkoitusta kerkisin tovin kummastella. Luukku avattiin, sinne lyötiin hiilet ja liekki perään. Kokonaiset lihat (reilut kilon palaset) seivästettiin pitkiin ohuisiin miekkoihin ja tuettiin hiilloksen päälle. Pappa niitä välillä käänteli ja tunnin kuluttua oli tarjolla sellaista herkkua. Mehevää, mureaa, you name it. Mahtavan lisän makuun toi savunaromi.

Yllättäen kronologinen päiväohjelman kertominen katkesi, kun aloin hersyillä ruuan kanssa :) Siis lounaan jälkeen olemme viettäneet siestaa, muut ovat painuneet päiväunille, itse olen lepäillyt, ei täällä päivisin unta saa. Ennen päivällistä, joka syödään täällä usein vasta kymmenen maissa, olemme käyneet kävelyllä rantaboulevardilla, hörppineet caipirinhoja ja naatistkelleet joutenolosta.

Papan kanssa edelleen kommunikoimme käsimerkein mikä huvittaa minua. Pappa on yrittänyt opettaa minulle brasiliaista kulttuuria. Yksi opetuksista on varmasti brasilialainen rentous. Hän ei tunnu mistään stressaavan vaikka mummo käskyttää häntä minkä kerkiää :) Aina vaan chillisti läpsöttimet jalassa ja ilman paitaa, ollaan sitten sohvalla tai ruokapöydässä. Minuakin neuvottiin olemaan kotona ilman paitaa jo heti alkuvaiheessa :)

En voi kylliksi kiittää tätä ihastuttavaa pariskuntaa, jotka ottivat minut perheenjäsenekseen täksi ajaksi. Minusta on todella pidetty hyvää huolta ja olen saanut tuntea oloni kodikkaaksi.

Nyt on aika pakata laukku. Pohjalle menee valitettavasti sortsit ja lyhyt hihaiset paidat ja päälle jää villaneuleet. Tänä iltana yölennon olisi tarkoitus viedä minut New Yorkiin. Toivottavasti kaupunki on selvinnyt myrskystä ja homma rullaisi Isossa Omenassa normisti. Minulla 12 tuntia Nykissä ja olisi tarkoitus käydä syömässä kolmessa etukäteen selvitetyssä ravintolassa. Eka aamupalaksi hotdog, lounaaksi burgeri ja välipalaksi sushia. Ei muutakuin metroverkko haltuun! Suunnitelmien mukaisesti torstai iltana on siirtyminen Seattleen, jossa yövyn yhden yön hostellissa. Perjantaina on vuorossa odotettu jälleennäkeminen Walkerien kanssa<3

Matka kohti Moseksen järveä alkakoon!