Aurinkoista iltapäivää! Ihan suosiolla vetäydyin lounaan jälkeen kammariini pötkölleen ja päivittämään blogia, sillä kun arska tuijottaa kohti suoraan ylhäältä, niin meikä pojalla on jopa vähän liian kuuma :) Paikkana tällä hetkellä Balneario Camboriu, jota voisi kutsua nykyään Brasilian mummolaksi.

Lähdimme tosiaan maanantaina kohti etelää Rion pätsistä. Käppäilimme keskustassa tovin kunnes totesimme että ei tämä ole sopivaa puhaa rinkat selässä, kun taivaalla ei ole pilven hattaraa. Keskustan lentokentällä ei tuntunut olevan minkään sortin ilmastointia, joten jossain vaiheessa tuntui että vitsit olivat aika vähissä. Meillä oli vaihto Sao Paolossa. Lähestyessä kenttää totesin katsoessani ikkunasta, että kyseinen kaupunki on levittäytynyt aika lailla. Tämäkin lentokenttä oli aivan ytimessä, joten mukavasti jännitti lasketua pilvenpiirtäjien keskelle. Googlasin sitten myöhemmin, että 20 miljoonan asukkaan Sao Paolon keskuskenttä on löytyy maailman top 10 harzardimman lentokentän joukosta. Määränpäänä oli kuitenkin Navehantes, josta Bahn isoisä tuli hakemaan meitä. Meillä ei löydy yhteistä kieltä papan kanssa, mikä hieman harmittaa sillä vaikuttaa lupsakalta veikkoselta ja todelliselta gentlemannilta. Ajoimme yhden kukkulan yli Balneario Camboriuun, jossa mummo Beatrix oli meitä vastassa. Beatrix on suloinen, kun yrittää puhua englantia minulle, on käynyt jonkun online-kurssin. Kyllä me aina jokunen ajatus onnistutaan vaihtamaan. Isovanhemmat siis nauttivat eläkepäivistään rantakaupungissa ja heille mahtuu sukulaisia aina vierailemaan ympäri Brasiliaa. Vastaanotto on ollut lämmin, ruokaa ja juomaa on, pyykkihuolto pelaa, pidetään huolta että Elmo muistaa laittaa aurinkorasvaa tasasin väliajoin ja niin edelleen. Jalat paloi silti. Miksköhän luulin, että ei jalat voisi palaa? Tuossa rannalla, kun täyttelen ristisanaa, niin kyllä aurinkovarjon alla on huomattavasti helpompaa :)

Keskiviikkona pappa lähti ajamaan meitä vajaan 100 km etelään kohti Florianopolista. Floripa näin tuttavallisimmin on ihan kookas metropoli, joka sijaitsee kumpuilevalla saarella. Toisella laidalla sykkii kaupunki ja Atlannin puoleinen alue on täynnä kauniita rantoja. Hostelli, missä majoituimme oli täydellinen valinta. Hostelli onkin rankattu Etelä-Amerikan kärkijoukkoon. Tilat olivat loistavat yhteisille illanvietoille ja rentoon oleskeluun. Eilen lähdettiin porukalla kiertämään rantoja, mutta epäonneksemme sateinen päivä vähän vesitti suunnitelmia. Saimme silti paljon hupia irti yhdessä olosta, kun reissasimme ties missä päin saarea. Olin ihan unohtanut miltä tuntuukaan luoda vahvoja reissukumppanuuksia lyhyessä ajassa. Kaikkien tiet lähtivät tänään hieman eri suuntaan. Joku matkasti sisämaahan Iguassun putouksille ja toinen taas kohti Argentiinaa. Meidän piti Bahn kanssa alunperin lähteä vajaan kymmenen tunnin bussisiirtymällä etelämpään, mutta päätimme skipata sen. Muutama päivä siellä ja takas ei houkutellut niin paljon kuin Mummola ja Camboriun lämmin rantahiekka. Eli nahan grillaus ja brasilialaisen buffetpöydän nauttimista tiedossa ensi keskiviikkoon saakka. Buffetpöydällä tarkotan täällä ravintolakulttuuria. Suurinosa rafloista toimii niin, että keräät eväät lautasellesi lukuisista vaihtoehdoista ja sitten kassalla se punnitaan. Minulla on aika vakiolautasmalli jo tuossa kantapaikassa. Puolet sushia ja salaattia ja toinen puoli riisiä, musta papuja ja lihaa grillistä. Kaveri paistaa ja minä kerron Bahlle minkä niistä haluan ja Bah kertoo lihamestarille :)

Näin siis täällä. Palataas kuulumisiin alkuviikosta ennen kuin reissu kohti Pohjoista alkaa!