Paine. Tuo käsite on taas ollut esillä näin olympialaisten aikaan. Me suomalaiset kun emme ole kovin tunnettuja paineiden sietokyvystämme. Toki päivänkunto on isossa roolissa Korean niemimaalla, mutta kyllä muutama nimeltä mainitsematon on tuhrinut suorituksensa, kun ei ole kestänyt ennakkosuosikin paineita. Minä taas sorruin paineen alla päivittämään blogia lyhyehköltä reissulta Tyynenmeren rannalta Panamassa. Täällä vallitsee korkea paine.

Olen hyvin tyylilleni epätyypillisellä reissulla, koska tässä on jopa lomaan viittaavia piirteitä. Kohteita on periaatteessa vain kaksi, siirtymät ovat lyhyitä ja nukkumiseen on tarjolla ihan kunnon vuoteet. Kohteita siis Florida ja Panama. Floridassa oltiin yksi yö matkalla Panamaan, mutta itse Floridan seikkailut sijoittuvat tämän viikon lopulle.

Itselleni iso osa matkustelua on juuri matkan taittaminen, siirtymät, eli miten ne toteutetaan ja kehittää jatkuvasti ymmärrystä miten isoa roolia eri tekijät vaikuttavat matkan onnistumiseen. Isoja tekijöitä kuten lentokentän valinta, lentoyhtiö, kohteeseen/-sta saapumisaika/lähtöaika, suora/välilasku. Näitä tekijöitä voi parantaa itselleen suotuisaksi, milläs muullakaan kuin rahalla. Sitten on myös pienempiä tekijöitä, jotka hiovat kokonaiskokemusta, kuten istuinpaikka koneessa, matkatavarasäädökset ja tarjoilu koneessa muutamia mainitakseni. Näitäkin saattaa joutua mahdollisesti kohentamaan rahalla, joissain tapauksissa. En pidä liian helpoista siirtymistä, nehän ovat tylsiä, mutta tärkeintä on, että siirtyminen toteutetaan suhteessa perillä odottavaan oleiluun. Elikkä opin, että jos on tarkoitus viettää perillä helppoa all inclusive lomaa, niin siihen ei sovellu yölennot 23-02 ja 03-06. Eikä varsinkaan olympialaisten aikaan. Kyllä siinä sahaa vain omaa jalkaa kun saapuu 0330 hotellille ja pitäisi siinä jaksaa sitten kannustaa naisten viestijoukkue mitaleille ja Kaisalle osumia tauluihin. No toisaalta jaksoin, mutta oliko siitä mitään hyötyä… Olisihan sitä muuten voinut matkustaa lähemmäksikin lämpimään helpottaakseen seurantaa. Lentoyhtiö, jolla tulimme, oli tyyppiä ultra low fare carrier, joka veloittaa 45$ per suunta perus käsimatkatavarasta ja 40$ check-in bagista. Normi tsekattu laukku on 23kg ja näiden 40:llä dollarilla saa maksimissaan 18kg laukun. 18-23kg on 30$ lisädollaria per suunta. Teoriassa tällaiset lentoyhtiöt eivät ole milloinkaan sopivia, jos jotain pitää mukana kuljettaa, ellei lentolippua ole saanut aivan pilkkahintaa. Toisaalta on hyvä, että tällaisia yhtiöitä on sillä kilpailutilanne pitää myös asiallisten yhtiöiden hinnat kilpailukykyisinä. Miamiin tullessa tällainen asiallinen yhtiö tarjosi jäätelöä välipalana koneessa mikä teki Atlantin ylityksestä oikean miellyttävän.

Panama on paikkana aika lailla jakautunut, Kanavasta tulevat fyrkat ei selvästi tavoita ihan kaikkia. Panama cityn downtownissa kaahaavat uuden karheat urheiluautot, modernit pilvenpiirtäjät määrittävät kaupungin horisontin ja dollareita on vuoltava tiskiin kauppatavarasta. Sitten on ränsistyneet taajamat, jossa talot näyttävät juuri pysyvän pystyssä, ja yhdellä-kahdella George Washingtonilla voi tehdä hankintoja. Nähtävää on vanhassa kaupungissa jonkin verran, eniten nautimme tunnelmasta siemailemalla rommia hienostuneesti colalla (ei mitään bulkki Libreä) ja tietysti myös mintun ja limen kera. Sijainniltaan kun ollaan kahden ison ruokakulttuuri alueen välissä, niin pääsee mukavasti nauttimaan molemmista. Perun kulttuuria edustava ceviche on aivan maagista. Puhutaan aina, että pitää olla suutuntumaa, happoa ja vähän potkua, aa että miten nätisti ne yhdistyvät tässä. Meksikon vaikutteet näkyvät vahvasti, ihan jopa buffet aamupalalla tarjoiltava salsa ja guacamole ovat todella kovan kaliiberin kamaa. Ruualtahan all inclusivet eivät ole normaalisti vahvimmillaan, mutta yllättävän hyvin täällä on onnistuttu. Ruokaa kompensoi monipuolinen open bar, joka hyvin vapauttaa lomafiilikseen suurimmilta työkiireiltä. Mikäs tässä merta tuijotellessa ja miettiä mihin nuo horisontissa siintävät laivat ovat matkalla, kun ovat pujahtaneet kanavan läpi.

Eli rentoa meininkiä tiedossa muutama päivä ja nostetaan sitten Floridassa vähän aktiivileveliä. Kaksi päivää riittää täyshoitolassa, ravintolat syöty läpi ja en keksi enää uusia tilattavia drinksuja. Ja sitten kun nykyään näyttää palavan vaikka olisi varjossa! Ehkä 9. leveysasteella paistava ei ole suunniteltu pohjolan väelle. Ja ei nyt jakseta oikein innostua bingosta, allasjumpasta tai karaokesta. Kyllä se on kivempaa keksiä itse omat aktiviteetit. Täällä vähän saatiin actionia tähän aamuun, kun kiskaistiin jonkun ranun tavarat pois aurinkotuolista, kun niitä ei kerran saa varata. 8:30 kun tultiin altaalle niin kaikki tuolit olivat ''käytössä'' ja säännöissä lukee että paikan menettää jos on yli 30 min käyttämättä. Henkilökunta ei ymmärtänyt asiaamme, joten otimme ohjat omiin käsiin. Huvittavaa oli sitten 1030 kun vanha ranu pariskunta käveli edes takaisin etsien heidän varaamaa paikkaa. Sitten bongasivat tavaransa ja alkoivat räyhäämään, tietenkin ranskaksi. Vedin sääntökirjasen takataskusta ja rauhallisesti selitin simple english mistä on kyse ja meuhkaaminen sen kun jatkui. Kävivät vielä jututtamassa henkilökuntaakin, mutta tuloksetta tietenkin, ei ne ranskaa ymmärrä sen paremmin kuin englantia. Ainoa englanninkielinen ilmaisu kuului rouvan suusta, kun olivaat lopettamassa meuhkaamista ja siirtymässä toisille tuoleille, kun neuvoimme että tehkää siitä tilaa itsellenne koska nuokin on olleet varatut yli 30min. Rouva painoi oikein makeasti murtaen kunnon herjan ''you stupid people'' joka sai meidät yhtymään hersyvään nauruun.

Kello tulee täällä kahdeksan, joten alkaa olla aika käydä levolle. Aamulla on aikaisin yhdistetyn suurmäen kilpailu, joten toivottavasti saan sanoa aamupalalla Juan Pablolle, että keitäs kunnon mitalikahvit. Lomalla kun pitäisi rentoutua, niin ei kestäisi todistaa enää yhtään neljättä sijaa.