Oi! Kello täällä hieman seitsemän jälkeen ja heräsin jo tähän päivään vaikka kuinka laitoin lakanaa silmille. Huoneessa on joku läpinäkyvä pleksikatto, joten ei täällä tähän aikaan enää saa nukuttua. Jetlaakista en ole mielestäni kärsinyt, ekat Rion yöunet olivat maukkaat ja hyvin on jaksanut päivisin temmeltää.

Saavuin tosiaan Rioon lauantai iltapäivänä Suomen aikaa. Maahantulotarkastus hoitui sujuvasti, mutta laukkua jouduin odottelemaan jonkin aikaa. Laukkua odotellessa avasin puhelinta ja olin saanut viestin Bahlta. Hän oli vasta saapunut itse kaupungin toiselle lentoasemalla, joka on aivan keskustan kupeessa. Minä taas olin kansainvälisellä asemalla aivan kaupungin laidalla tunnin päässä Bahsta. Siis ainoa järkevä ratkaisu oli löytää keskustan lentoasemalle jossa tapaisimme. Löysin bussin, joka veisi minut keskustan kentälle. Bussi kulki läpi erilaisten hökkelikylien ja kuski kaahasi jalka suorana. Valtavan kokoinen pitäjä. Muutama sellainen naapurusto näkyi bussin ikkunasta, että en menisi kylään vaikka kutsu kävisikin :) Bah oli minua vastassa, kun bussi saapui keskustan kentälle.

Otimme siitä taksin Copacabanalle, jossa majapaikkamme sijaitsee. Oli aika vaihtaa vaatetta mallia lyhyempi lahje ja hiha ja sitten tutustumaan tähän kuuluun rantaan. Noin viiden kilometrin mittainen pätkä on täynnä jengiä aurinkoa palvomassa ja pelailemassa eri pelejä hiekalla. Rantaboulevardi on täynnä kojuja, josta saa parasta janonsammuttajaa, Caipirinhaa. Tuli tuossa minulle vähän yllätyksenä tämän juoman suhteet. Drinkki tehdään 0,33 lasiin. Luulin, että siinä perus 4cl tiukkaa ja loput limemehua ja sokeria, mutta limemehua ja sokeria on juuri ehkä 4cl (mitä nyt muutamasta puristetusta limetistä tulee) ja loput on sitten jytyä sokeriruokoviunaa. Paikallinen jengi on hyvin ruskettunutta, joten kyllä ollaan Bahn kanssa aika kalkkiksia. Yritetään vähä saada väriä, kun suunnataan etelään. Mainittakoon tähän rantakertomuksen loppuun vielä paikallisten asusteista. Bikinit eivät täällä paljoa peitä. Miten sen nyt nätisti muotoilisi, mutta kaikki eivät ole niin nättejä kuin elokuvissa. Joillekin voisin jopa suositella uimapuvunkäyttöä.

Ekana iltana pääsin jo ensimmäiseen lihatranssiin, kun söimme pihviä hostellin lähellä olevassa raflassa. Riisiä täällä syödään paljon erimuodoissa. Pihvin kanssakin lisukkeena oli hyvin paljon riisipuuroa muistuttavaa settiä. Kuulemma lihailut paranevat, kun siirrymme etelään rillaamaan.

Eilen oli järjestetty citytour. Oli oikea valinta tehdä järkätty kaikkinen kuljetuksineen ja pääsylippuineen, koska ei oltais ikinä keritty kaikkea jos olisi lähdetty sompailemaan julkisissa. Ja ei julkisilla edes ihan jokapaikkan olisi päässyt. Esim. Jeesus-patsaalle. 700 metriä merenpinnasta korkeutta ja Jeesus tervehtii valmiina halaamaan. Kuulemma hän lyö kädet yhteen vasta kun näkee riolaisen lähtevän rannalta mennäkseen töihin. Hehhe. On tuosta nyt vähän roisimpiakin vitsejä kuullut ;) Mutta siis näkymä. Aivan uniikkia. Merta silmänkantamattomiin. Valtava metropoli erilaisine rakennuksiin. Ja siihen kun lisätään muodokas, terävästi kumpuileva rantaviiva, niin kyllä on hienoa. Maisemaa tuli ihannoitua aika keskittyneesti, niin ei edes häirinnyt aikamoinen turistikaaos mikä ympärillä pyöri. Toinen tourin kohokohta oli Sokeritoppavuori. James Bond fanit muistavat sen elokuvasta 007 ja Kuuraketti. Siinä Rautahammas ja Roger Moore leikkivät vähän gondolissa matkalla huipulle. Olen selvästi tiedostamatta erikoistunut nähtävyyksiin, jossa Roogeri on ollut kuvaamassa pätkiään. Muunmuassa Udaipurissa ja Golden Gatella SF:ssa. Sokeritoppavuorelle mennään kahdella gondolilla ja vaikka onkin parisataa metriä Christoa matalampi, niin näkymät myös sen päältä ovat luokkaa muikeat. Rion poukama aukeaa yhdellä puolen, yhteen suuntaan katsoessa näkyy keskusta ja toisessa suunnassa Cobacabana.

Illasta käytiin Bahn kaverin ja hänen italialaisen tyttöystävän kanssa olusilla. Jose, joka oli tämä kaveri, niin oli ollut opiskelemassa Irlannissa, tavannut italialaisen likan ja nyt päättivät muuttaa pysyvästi Brasiliaan. Aikovat asettua Salvadoriin. Aikamoista.

Hyvin on lähtenyt reissu käyntiin. Välillä hymyilyttänyt kovastikin, kun on hiffannut et ''Hei mä olen lomalla'' Tänään lennämme kohti etelää. Mennään Bahn isovanhemmille ja otetaan rantaa haltuun.

Kuulemiin Santa Catarinasta!