Ei saatu lammasta vaikka niin myyjä lupas, mutta ei kyllä ostettu lippistäkään

Karon beachilla ollaan oltu nyt viikko, saatiin neuvoteltua niin, että päästiin sopurahalla samaan huoneeseen äiteen kanssa. Täällä sitä nukutaan, kun siskonpetissä kun on 3 sänkyä vierekkäin. On ollu niin kiire maata rannalla ja kulkea bazaareissa ettei blogiakaan olla ehditty päivittään Äitee tekee ostoksia ja Elde katselee vierestä pitkin hampain, tekisi niin mieli ostaa tuliaiskrääsää, mutta tottahan se on, että ei vielä oikein kannata tukkia rinkkaansa, kun reissuakin on vielä 2,5 kk jäljellä. Ah!

Karon beachille tultiin Phuket townista kätevästi paikallisbussilla (hinta kokonaiset 0,70 cent. TKL voisi pyrkiä samaan) tosin vedettiin vähän pitkäksi tästä hotellista ja jouduttiin kävelelmään n. 3 km takaisin päin, onneksi kippoloita on riittämiin, niin nestetasapaino ei järkkynyt.

Aamuisin ollaan käyty tekemässä tunnin lenkki rannassa, vaikka lähtö hotellilta on tahmeaa niin olo paranee heti kun pääsee rannalle jolkottelemaan. Pekelle tuntuu kaikki toivottavan hyvät huomenet, erityisesti joku ruotsalainen sauvakävelijä ukko jolla on sama aikataulu kun meillä. Eldelle ei juurikaan kukaan huomenia toivottele, eivät ehkä uskalla, saattaa jonkun verran aamuärtyneisyys vielä kasvoilta näkyä.

Ensimmäiset auringonpistokset ja ruokamyrkytykset on koettu ja selätetty. Niistä ei juuri muuta sanottavaa, kun että ovat paholaisen keksintö ja syvältä. Yök.

Eka paikallisbussikokemus oli niin hyvä, että saatiin äiteekin suostuteltua bussiretkelle, suuntana Patong beach ja Jungseylor ostari. Respasta yritettiin kysellä aikatauluja, mutta bussi tulee kun tulee. Joten tien viereen ja lapa pystyyn kun tuo sininen sardiinipurkki tuli näkyviin. Patongille oli pari muutakin menijää ja loppumatka ei ollutkaan enään niin miellyttävä, siellä istuttiin kun sillit purkissa ja rahastaja nainen vaan viittelöi että tiivistäkää. Varsin miellyttävää noin 35 asteen helteessä. Vieraan ukon karvainen ja hikinen sääri hinkuttaa jalkaa vasten ja kiinalaiset turistit molottaa jatkuvalla syötöllä. Ovat muuten tosi kovaäänisiä, huomatiin se jo Hong kong-Phuket lennolla, miettikää mikä ääni lähtee kun Boeng koneellinen nipponeita naukuu moottorin äänen yli.

Tultiin sitten Patongilta taksilla takaisin, ei ollu äiteen eka bussikokemus ihan niin hyvä kuin meidän.

Muutama ns. pakollinen turistikohdekin on käyty katsomassa, tuk tuk vei meidät perhospuutarhaan, Big budda patsaalle ja orkidea puutarhaan, mm. noista paikoista löytyy kuviakin kuvaosastolla. Erilaisia ruokia ollaan maisteltu, hyvin ja huonoin tuloksin. Peke on ollut uskaliain ja tilannut ruokaa ravintolan ulkopuolella olevasta kalatiskistä, rapua ja kalaa on maistelu.

Tiistain markkinoilta makkarakulinaristi luuli ostavansa pyörägrillistä herkullisen makkaran, parin haukun jälkeen selvisi, että tämä olikin mummelin kiero juoni, kyseessä oli joku nuudelihässäkkä jonka oli ovelasti naamioitu grillimakkaraksi. Melkoinen taito sekin.

Meillä on jo yksi suosikki jossa ollaan useamman kerran käyty syömässä taivaallisen hyvää Pad Thai porkkia, nuudelia ja possua. Tämä kohtalaisen iso annos maksaa n. 2e.

Madaamit ovat käyneet ilusalongissa hoidattamassa kynsiään ja mälväämässä lihaansa, bazaareissa kipittämisen jälkeen jalkahieronta on jotakin täydellistä. Peke ei oo vielä lähtenyt hierontaan, ehkä parempi niin kun "kaikki ne ovat öljynlevittäjiä". Eldelle kyllä hierontateho riittää, erikoista miten niin pieni thaimaalainen nainen saa niin lujaa hierottua.

Pesulapalvelua ollaan käytetty kahdesti, tänään aamulenkillä tuli shokkiherätys kun omat kalsarit heilui tuulessa tien vieressä. Lenkin jälkeen olisi voinut napata puhtaat kalsongit narulta matkaansa.

Parina iltana on satanut, mutta onneksi täällä sateet kestävät max 20 min, vettä tukee kuin saavista mutta sitten taas kirkastuu. Se on nyt Baan Karon Resortin, huone 24:n happy hour, eli SangSom kolanaukut naamariin ja kaupungille katsomaan illallispaikkaa.