Profile
Blog
Photos
Videos
Vähiin käy, ennenkun loppuu...
Samuille meidät heitti Citydealin hotellitarjous, joka ostettiin jo kotoa käsin. Koh Taon-Phananganin ja Koh Samuin välillä kulkee ok speed ferry, joten sillä päästiin kätevästi. Näillä lautoillahan laivan henkilöstö liimaa tarran jokaisen rintapieleen josta selviää mihin oot menossa. Mutta ei kuitenkaan kannata hukata sitä ''oikean'' lipun kanta-osaa, nimim. melkein rannalle jänänyt. Ilmeisesti niillä tarroilla ei ole minkään maailman väliä. Me meinaan hukattiin (väliaikaisesti( omat ns. kunnon lippumme, eikä meinattu enää päästä takaisin lautalle vaikka kuinka osoteltiin rinnassa olevia tarroja.
Samuin lautalla oli hotelli- ja minibussibuukkareita, päätettiin kuitenkin odottaa rantaan asti ja tälläkin kertaa kannatti odottaa, sillä julkinen bussi tuli halvemmaksi, ja se lähti aivan laiturin päästä. Sanoimme vaan hotellin nimen, niin kuskit opastivat oikeaan autoon, meidän kanssa samaan kyytiin tuli myös saksalainen pariskunta. Paha juttu vaan, että kuski oli kuullut väärin heidän hotellinsa nimen. Ensin ajettiin ympyrää Lamai beachilla ja lopulta pysähdyttiin sen väärän hotellin viereen, saksalaiset yrittivät änkyttää, että tämä on väärä hotelli. Kuski vaan viittelöi väärää hotellia, sitten hiljaisuus ja lopulta viittelöi aivan toiseeen suuntaan ja potkaisi pariskunnan kyydistä. Juu, onnea vaan matkaan, todennäköisesti se oikea hotelli ei ollut lähimaillakaan. Vinkki, jos tiedät hotellisi, ota osoitteesta selvää ja kirjoita se ylös että voit näyttää kuskille.
Meidän Baan Hin Sai resort (siistit huoneet ja kiva kolmessa kerroksessa oleva uima-allas( oli päätien varressa Lamai ja Chaweng beachien välissä,
aikalailla keskellä ei mitään. Vuokrattiinkin skootteri että päästiin virvokekaupoille.
Skootteri on muutenkin aikalailla must vehje jos meinaa tutustua paikkoihin omatoimisesti. Siinä säästää aika pitkän pennin 3 kk reissussa, kun ei joka torppaa tarvitse mennä taksilla katsomaan. Mutta tosi varovainen saa liikenteessä olla, oman lisänsä tietysti tuo vasemmanpuoleinen liikenne, ja se, että paikallisilla ei ole mitään autokoulua tms, eli periaatteessa kuka vaan voi hypätä rattiin. Taksaritkin kuulemma ostaa oman ajokorttinsa. Meillä on ollut pari läheltä piti tilannetta, mutta onneksi ei mitään ole sattunut (kop, kop(. Eldekään ei ole saanut joka turistin ''pakollista'' tatuointia, eli polttomerkkiä skootterin kuumasta pakoputkesta.
Samuilla on lähes kaikki samat turistinähtävyydet kuin Phuketissa, on perhospuistoa, akvaariota, temppeleitä ja vesiputouksia... Alkaakohan tulla kiertueväsymystä, mutta me ei käyty akvaariossa. Apinashowta mainostivat ja kurvattiin pihaan, kun se matkan varrella oli, mutta käännyttiin myös aika nopeasti takaisin. ''Shöy'' oli 1 apina, joka kiipesi palmusta hakemaan kookospähkinän ja sen jälkeen sai ottaa kuvan apinan kanssa. Aikamoinen show, kyllähän sitä jo kannattaa mainostaa. Sama nähtiin jo omatoimisesti Khanomissa. 80 metristä vesiputousta käytiin katsomassa, hienohan se oli, ja täynnä turisteja.
Mutta kyllä reissun parhaat putoukset ovat olleet rauhallisessa Khanomissa.
Temppeleitä käytiin ihastelemassa ja taas filmiä paloi
Elde kävi myös hakemassa hyvää onnea munkilta. Munkki ripsutteli päälle pyhää vettä ja rukoillen toivoi onnea ja menestystä. Tai mistä sen tietää mitä se mutisi, mutta nyt on ranteessa uusi onnenranneke.
Näissä turistinähtävyyksissä ja myös ihan uimarannoilla, ollaan törmätty siihen, että aina on joku sälli muovituolinsa kanssa jossakin puskassa ja vaatii rahaa siitä, että pysäköit siihen ojan penkalle. No oh hoijaa, ''onko sun tie, onko'' sitten kun parkkeeraat siihen metrin päähän niin ei maksa mitään.
Secret garden vuorilla oli näkemisen arvoinen paikka. Metsän siimekseen oli rakennettu monia erilaisia kivipatsaita/veistoksia buddalaisesta mytologiasta.
Takaisin päätettiin tulla oikopolkua, se hommahan ei menny sitten ihan kuin elokuvissa. Aurinko porotti niskaan aikalailla ja matkalla nähtiin kyltti, että vesiputous, swimming and beer. Noni, sinne. Ihan kiva, aina tuli uusi kyltti, että vesiputous neljäsataa metriä, ja aina myös tuli entistä jyrkempi alamäki. No sitten jossakin vaiheessa ei enää viitsinyt kääntyä vaan ajateltiin, että käydään nyt katsomassa. Mäet kasvoi ja tie pieneni kärrypoluksi. Noin 5 km päästä sitten vihdoin päästiin perille, perillä odotti pieni liru jonka alle oli kyhätty jonkunlainen muovinen uima-allas. Jätettiin. Nice, ja pääsymaksukin vielä. Pah, kivakiittihei.
Takasin tullessa meinas loppua huumori, jonninverran jyrkkää ylämäkeä oli useampi kilometri. Naama punaisena kiipeämisestä, rystyset valkosena jarrun painamisesta ja pehva multaisena pyllähdyksistä, mutta ehjin nahoin kuitenkin selvittiin. Olis ehkä kannattanu jättää oikopolku testaamatta.
Kurvailtiin ekaan ravintolaan virvokkeille, Elde ajatteli herkutella tomaatti-mozzarrella salaatilla. Hetken päästä edessä oli lautanen josta kyllä löytyi tomaattia, mutta mozzarellaa esitti siivu cheddarin sulatejuustoa, joka oli revitty neljään osaan. Parasta.
Samuilla yhtenä nähtävyytenä on Grand mother ja Grand Father -kivet, no sinne mekin sitten mentiin katsomaan kivisiä fallossymboleita.
Kyllä ihminen on sitten tyhmä, siellä meitä turisteja oli rivissä kuvaamassa kiviä.
Hotelli oli tosiaan kiva ja siisti, kunnes karvas totuus selvisi. Tokana yönä Elde heräsi siihen, että jokin kävelee pitkin naamaa ja rintakehää. Salamana pystyyn, vähän ehti hännänpäätä näkyä, ensin luultiin, että se oli lisko, mutta vielä parempaa. Se oli hiiri, joka asusti meidän vaatekaapissa. Löydettiin kunnon kolo ja ammattitaitoiset ja kaikinpuolin pätevät huoltopojat tulivat sen korjaamaan.
Tunkivat reikään vessapaperia ja päälle silikonia. Meni ehkä se kaikki 5 min, kun hiiri oli syönyt itsensä siitä märästä silikonista läpi. Koitettiin selittää respassa, että hiirenloukku tarvitaan, mutta katsoivat meitä vaan kummissaan, että reikähän on jo paikattu. Joo, antaa olla, yritettiin itse metstästää hiirenloukkua, mutta ei näillä ole mitään sellaisia. On vaan ns. liimalautasia, joihin hiiri tai rotta sitten jää räpiköimään. Sellainen mekin sitten viritettiin, ja kyllä vaan, yöllä se sitten kiinni jäi. Sanotaanko vaikka niin, että enää se hiiri ei rapistele.
Samaisena iltana meitä tuli tervehtimäänmyös kämmenen kokoinen hämähäkki. Se taas juoksi sateenvarjoa päin niin että jalat irtosi.
Niljakas pieni lisko taas lähtee kun kuppa Töölöstä, kun se jää puristuksiin shampoopullon ja käden väliin. Sille annettiin uimakoulua.
Ei kai se mikään ihnm ole jos on pientä eläintarhaa kämpässä, kuin ikkunoissa on n. 3 cm kolot ympäriinsä, onneksi mukana on leveää urheiluteippiä jolla tehtiin tee-se-itse tiivistys.
Samuin viikko kuitenkin huipentuu perjantaiseen sukellukseen. Teimme kaksi sukellusta (max. syvyys n. 13 metriä( suomalaisen Live and let live sukellusfirman kautta. Kiitos divemasterillemme Stefanille. Eldekään ei enää pelännyt hukkuvansa vaan pystyi jopa katselemaan vedenalaisia maisemia. On se vaan hienoa, ei voi muuta sanoa.
Jälleen kerran upeita koralleja ja hienoja värikkäitää ja suuria kaloja, seuraavaksi hankintalistalla on vedenkestävä kamera, että pystytään ikuistamaan niitäkin maisemia.
Paluulento on jo viikon päästä... mihin se aika on mennyt, tuntuuko myös teistä, että kolme kuukautta on vilahtanu hetkessä.
Vielä on siis viikko aikaa selvittää mysteeri, että miksi kaikki thaikut kävelee pienillä kengillä. Lähes poikkeuksetta, jokaisella on noin kolme-neljä numeroa liian pienet kengät jalassa. Saako nää ne kengät 10 vuotislahjaksi ja niillä sitten kävellään hamaan tappiin vai mistä johtuu. Asia pitää selvittää Phuketissa, johon seuraavaksi suunnataan.
Nauttikaa kevätauringosta.
- comments
Tanja Voi kiesus mitä säpinää teilä on ollut noiden elukoiden kanssa siellä hotellishuoneessa! Äkkipikaisemmalla olis saattanut loppua jo huumori kesken. :) Käsittämätöntä, että tulette jo kohta takaisin, tosin odotan kyllä innolla liveversion kuulemista näistä kaikista seikkailuista. Nauttikaa viimeisestä viikosta ja selvittäkää se pienten kenkien mysteeri!