Thaikkuviisumin loppuessa matkasimme lautalla Malesiaan Langkawin saarelle. Heti aamusta marssimme Lipen Immigrationiin, joka on siis pieni kikkari rannalla. ''Turvallisin'' mielin jätimme passit kikkariin ja kassit rannalle samalla, kun itse hyppäsimme pitkähäntäveneeseen joka vei lautalle. Älkööt peljätkö, kassit ja passit tuli samaan veneeseen meidän kanssa.Passienjako tapahtuikin samalla tavalla kuin koulutodistuksia olisi jaettu, malesialainen jantteri eli ''mallu'' huuteli nimiä ja nakkeli passeja. Ihan vähän oli kylmä hiki otsalla, kun Peken passia ei meinannut kuulua... Lauttamatkalla nautittiin luksuksesta, siellä näytettiin leffa, mikä oli jees. Ensimmäistä kertaa matkalla jouduttiin kaivamaan huivia kaulaan, sillä lautan ilmastointi oli todella viileä.

Meidän reissun yhdeksi tahattomaksi ominaispiirteeksi on muodostunut se, että aika vähän on tullut tutustuttua etukäteen näihin meidän kohteisiin. Eli tälläkään kertaa ei tietoakaan esim. rahayksiköstä, tai siitä, että mihin päin saarta saavutaan ja mihin päin olisi järkevää majoittautua. Mutta onneksi nämä paikalliset haistaa rahan ja avuttomat turistit, jotkut auttaa ystävällisyyttään ja sitten on tietysti nämä huijarit. Mites se sanonta meneekään ''nipponit on kuin suklaarasia, ikinä et tiedä mitä saat''

Onneksi tällä kertaa terminaalista meidät bongasi ystävällinen ja huomattavan hyvää englantia (verrattuna thaimaalaisiin) puhuva taksari joka ohjasi meidät infotiskille josta saatiin kartta, selvisi sentään että missä ollaan ja missä on ranta jne. Jännä fiilis nostaa rahaa automaatista, kun et yhtään tiedä että paljon nostat. 300 rm:ää taskussa hyppäsimme taksiin joka vei meidät ranta-alueelle.

Langkawin aurinko porotti ja rinkka panoi, onneksi ei kauaa tarvinnut tarpoa, kun jo guest housesta vilkuteltiin, että täällä on tilaa. Päädyimme majoittumaan Surin guest houseen kolmeksi yöksi. Meillä on lähes aina näissä majapaikoissa ollut oma klenkka, siis paikan oma jalkapuoli. Liekö sitten kaikki tunaroineet skootterilla, mutta aina se klenkka löytyy. Niin myös tällä kertaa, mutta mukaan tuli myös juoppo. Juoppo ja klenkka olivat meidän vuokrapari. Viinaan menevä japanilainen nainen ja lähi-idästä oleva klenkka mies, jotka tissuttelivat respassa pitkin päivää ja sättivät toisiaan... illalla sitten laitettiin nupit kaakkoon ja klenkka laittoi tanssiksi.

Meidän kämppä oli ns. family room, eli jaoimme suihkun, vessan, olohuoneen ja keittonurkkauksen ranskalaisen perheen kanssa. Ihan toimiva juttu, n.18 e yön hintaan kuului ilmastointi, lämmin vesi ja vetovessa, noista ylellisyyksistä ei saarilla tullutkaan nautittua.

Langkawilla vuokrasimme skootterin ja ajelimme 20 km päähän oriental villageen, joka oli kuin Särkänniemi, ilman laitteita. Hattaraa ja ais kriimiä

myytiin, mutta se miksi me sinne menimme oli vaijerihissi, jolla pääsi vuorille. Rautamuna kiidätti meidät aina 700 m korkeuteen, yllättävän tasainen ja hiljainen kyyti. Kaikenkaikkiaan hieno kokemus ja jälleen kerran saimme ihastella upeita maisemia.

Kävimme myös näköalasillalla, jonka hieno ominaisuus oli, että se huojui tuulessa! Pudotusta alas oli 100m ja Eldeä hirvitti. Asiaa ei auttanut se, että Peke manasi vaijereiden rispaantuvan.

Hengissä selvittiin ja paluumatkan varrella vaihtoehtoina oli vesiputous tai krokotiilifarmi. Vesiputoushommat ei oo oikein olleet kummosia, ja se olisi tietänyt taas samoilua viidakossa, joten valittiin krokotiilifarmi. Siellä krokotiilit pötkötti hyvissä ja ei niin hyvissä oloissa. Kai niilläkin kuuma on, kun jäpittivät varjossa. Mutta ovat ne isoja ja pelottavia möllyköitä. Oli oikein krokoshöy, siellä pari huimapäätä meni isoimman krokon karsinaan ja huipennukseksi laittoi kätensä krokon suuhun. Odotettiin kyllä että olisi laittanut päänsä, mutta ukko mamoili. Mutta kuten norsuhommassa, Elde on sitä mieltä, että ei kai ne krokot tykkää jos niitä napautellaan aina tasatunnein kepillä, että turistit saa ihmeteltävää... jos Elde olis ollu se kroko, niin olisi ainakin vähän näykkinyt sitä ukkoa.

Ajelimme myös keskustaan katsomaan satamaa ja sen nähtävyyttä, isoa kotkaa joka on Langkawin yksi tunnuspiirre. Elde uskaltautui myös kampaajalle, ja hyvä tuli. Kulmien värjäyskin tehtiin ''asianmukaisesti'' hiusvärillä... ilmeisesti Bresnev tyyppinen malli sopi kampaajan mielestä Eldelle. Onneksi värit haalistuu, haavat arpeutuu ja luut kasvaa yhteen. Niin uskalias Elde ei kuitenkaan ollut, että olisi meikkiä kysynyt.

Langkawi on pääosin muslimialuetta, joten useimmissa ravintoloissa alkoholia ei tarjoiltu, tai jos tarjottiin, niin se oli megakallista. Käytiin kyllä duty free ostarilla, jossa kassajonossa kaksi tummaa miestä uteliaina kysyi, että mistä päin ollaan. Ja pitäis varmaan huolestua sillä he kuulivat, että from Vietnam. Eivätkä yhtään sitä ihmetelleet, kyselivät vaan, että mistä päin Vietnamia. Alkaakohan meidänkin silmät vetää jo vinoon, kun mennään vietnamilaisesta.

Se ei ole vielä selvinnyt, että miksi intialaiset kyttää Eldeä. Sekä naiset ja miehet, jotkut jopa vilkuttelevat. Hiukan erikoinen fiilis olla ravintolassa, jossa joka ilmansuunnasta joku tuijottaa, ja ihan häpeilemättä. Ehkä ne miettii, että onpa siinä ihmeellisen isokokoinen vietnamilainen.

Meille osui vähän sateiset ilmat, joten yksi päivä vietettiin akvaariossa, ollaankin jo aika monessa käyty, mutta kun kyseessä oli Malesian suurin, niin pitihän se nähdä. Kivaksi yllätykseksi bonuksena oli myös liskoja, saukkoja ja pingviineitä. Ja ns. sademetsäkatu, jossa oli mm. flamingoja. Hienoja eläimiä.

Langkawissa nettiä puljattiin yhdessä erikoisemmista paikoista, kadulla marketin edessä. Yleensä ravintoloilla on ilmaiset wifit, mutta Langkawissa oli olut ja wifi kiven alla. Sinne on mentävä missä nettiin pääsee, skypetykset sujui hyvin samalla kun jengi lappasi selän takaa kaupoille.

Kolme yötä kohtalaisen sateisessa Langkawissa oli sopiva määrä ja päätettiinkin suunnata Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Vaihtehtoina oli 10 tunnin bussimatka tai 1 tunnin lento. Vaikka bussimatka olisi ollut kokemus sekin, niin päädyttiin kuitenkin AirAsian lentoihin.

Tällä kertaa poikettiin tutusta kaavasta ja hiukan jopa googletettiin, että mihin päin suunnataan, ja kyllä vaan Chinatown oli meidän kohde.

Kuala Lumpur

Vähän etukäteen jännitettiin, että miten sitä suurkaupungissa osaa matkata, kun eihän meillä kotomansessa ole kuin TKL, ei metroa eikä sitä spårååkaan... mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Lentokentällä heti kun koneesta pääsi oli bussitiskejä vieretysten, joista luonnollisesti ostettiin se halvin, 8rm, ( kaksi euroa) jolla ajeltiin tunnin verran keskusasemalle KL Sentraliin. (kyllä, kirjoitetaan ässällä)

Sentralista jatkoimme matkaa sky trainilla, hintaa huimat 1 rm (0,30 cent) ja matkaakin Chinatownin lähiasemalle, Pasar Senille oli vain 1 pysäkinväli. Chinatownissa oli vähän vaikeuksia paikallistaa itsemme kartalle, auttaisi kovasti jos vaikka tien nimet olisi merkattu talojen kylkiin. Pää pyörällä katselimme menoa, joka oli kuin parhaimmasta leffasta. Chinatown kaikkine ruoka- ja krääsäkojuineen oli kokemisen arvoinen.

Tälläkin kertaa hotellibuukkari bongasi meidät, ''I have room available, come to see'' Ja kohta jo huomasimme majoittuvamme AIVAN Chinatownin keskustaan, kuuluisalle Petaling Steetille. Huone oli ok, ilmastointi, tv ja kuuma vesi, kuusikymmentä rättylää yö. (15 e)

Chinatownissa käytiin kuuluisalla Sentral Marketilla ja ihmeteltiin Petaling streetin kojuja, joita oli neljässä rivissä n. 200 metrin matkalla. Täälläkin tinkiminen kuului asiaan. Peken katselema kellokin tiputti hintansa viidennekseen alkuperäisestä hinnasta.

Meidän hotellin nurkilla oli Sri Maha Mariamman hieno temppeli ja osuttiinkin paikalle juuri sopivasti, kun käynnissä oli jonkinmoinen rituaali/ehtoollis/palvomishomma. Lauloivat ja veivät ruokaa ja kukkia eri jumalille. Olo oli vähän kuin kuokkavieraalla, mutta eipä tuntuneet olevan meistä millänsäkään.

Sky trainilla menimme myös ostareille ja voi pojat, ostari sai aivan uuden merkityksen. On ostareita ja sitten on OSTAREITA ja sitten on Koskari. Keskimmäisiä on Kuala Lumpurissa. Suuruusluokka missä pyöritään on n.14 kerrosta ja yli tuhat kauppaa. Kävijämäärät 2,5 miljoonaa vuodessa.

Elde sai makeat naurut kun keskusaukion meikkauspisteeseen meni musliminainen, jolla nähtävissä oli ainoastaan silmät. Pienen pienen viirun raosta vähän valkuaista pilkotti. Mitäköhän myyjä kysyi, ''öööö laitetaanko vain silmät''. Mutta paljon kokonaan hunnutettuja naisia keskustassa näki, meille koko hunnuttamistouhu oikein mene jakeluun.

Yhdessä ostarissa oli sisällä huvipuisto jossa oli maailman suurin sisävuoristorata, 800 m, no ei varmaan tarvi kertoa, että sinnehän me mentiin. Pakkohan se vuoristorata oli kokea.

Lisäksi TAAS tuli vierailtua akvaariossa, kalat ovat vissiin lähellä meidän sydäntä, mutta jälleen kerran, oivaa sadepäivän viihdettä. Tällä kertaa mainoslauseena oli, että maailman suurin, mutta tätä mainoslausetta epäillään. Oli miten oli, Langkawin akvaario oli parempi.

Käytiin me ihan aikuistenkin nähtävyyksiä katsomassa, kuten two towereita. Hissillä ensin 41 kerrokseen, sky bridgelle. Tämä silta ei heilunut tuulessa, sillä pelkkä silta painoi 700 tonnia. Jo tässä korkeudessa näköalat olivat mahtavat.

Seuraavalla hissillä mentiin vielä ylemmäs, aina 86 kerrokseen asti, korkeutta tällä kertaa n.370m. Sateinenkin KL näytti ylhäältä upealta, voi vaan kuvitella, että mitäköhän näkymä olisi ollut pimeän tullen. Malesiassa kaikki tuntuu olevan aina jotenkin suurinta, tule tänne, tämä on Malesian suurin, maailman suurin, maailman pisin, maailman korkein jne. No toimivia markkinointikikkoja ainakin.

Iltaisin uskaltauduttiin syömään Chinatownin katuruokaloista, jälleen kerran, hyvin ja vähemmän hyvin tuloksin. Onneksi ei kuitenkaan mitään vatsapöpöjä tullut, mutta ilmeisesti kaksi kuukautta thaikuissa jättää jälkensä, kyllä sitä ruuassa chiliä olla pitää. (täällä muuten käytetään tosi vähän suolaa ja pippuria ruuissa)

Kolme yötä vietettiin KL:ssä ja heittämällä olisi mennyt toinenkin mokoma, mutta eihän siinä tuu kun pahalle tuulelle, kun rinkkaan ei kuitenkaan mahdu kaikki ne ihanat ostokset joita tekisi mieli ostaa, niin päätettiin jatkaa matkaa Balille. Kuala Lumpurista ei lennä Balille kuin 3 tuntia.

Joten taas on rinkat pakattu ja lennot ostettu Air Asialta, nokka kohti Balia.

Joko suomessa on kevään tuntua...