Koh Lantalle saavuttiin lautalla ja jo satama-alue näytti huomattavasti rauhallisemmalta kuin Phi Phi, jes! Lautalla oli hotellibuukkaajia, jotka kaupittelivat hotellihuoneita ja bungaloweja. Hinnat pyöri siellä 1700 b/yö. Käytimme lauttamatkan hyödyksi ja leikimme "buukkarin väsytystä", eli tinki-tinki. Ja lopulta sitten löytyi huone tuulettimella ok hintaan, 550b yö, (eli 10e kahdelta) ainoa pikkujuttu, että vessankatto vuotaa. Sovittiin buukkarin kanssa, että päästään hotellin satamakuljetuksella hotellille (matkaa satamasta 8 km) ja kun on nähty huone niin päätetään että otetaanko se vai ei. Sehän sopi, mielummin sitä rinkkojen kanssa matkustaa autokyydillä. No nää majoitukset ei oo ollu meillä ihan niin justiinsa,joten check in ja kamojen purku. Jo alunperin aateltiin, että Lanta vois olla kiva paikka viettää enemmän kuin pari yötä, niinhän siinä sitten kävi, että nautittiin Lantan rauhasta viikon verran.

Piskuinen (25 km pitkä) Koh Lanta koluttiin perin pohjaisesti. Vuokrattiin skootteri ja luonnollisesti se kaikista halvin ja ruotuisin sirittäjä, mittarit eivät oikein toimineet ja jostakin syystä hetken ajon jälkeen alkoi haista palanut kumi. Mutta mehän kesytettiin se, ketterästi (lue alle kävelyvauhtia) se kyyditsi meitä 17 asteen ylä-ja alamäkiä. Vierailtiin lähes kaikissa saaren nähtävyyksissä kuten näköalapaikalla, vanhassa kaupungissa, kalastajakylässä ja pitihän se vesiputouskin katsastaa.

Eihän me mitään opasta tietenkään tarvita, meneehän siellä viidakossa polku. Meni, ja vaan yhden harhapiston ja 40 min samoilun jälkeen se putous löytyi. Ja yllättääkö se nyt ketään että 2 km viidakkokirja seikkailun jälkeen, meitä odotti kallion seinämä josta tipeksi vettä. Ei ollut kyllä putous ihan samanlainen kuin brosyyreissä, ehkä tämä kuiva kausi vaikuttaa asiaan. Kun päästiin takaisin viidakosta, niin juurikin siinä samaisessa purossa jota pitkin kävelimme, nähtiin n. 1,5 m käärme!! Google kertoi että kyseessä oli lihansyöjä, joka pistää poskeensa mm. sammakoita. Onneksi nähtiin se vasta kun oltiin jo turvallisesti pois viidakosta, viidakon muissa äänissä ja rapinoissa oli ihan riittämiin jännittämistä.

Norsuratsastusta täällä on ollut lähes joka paikassa, itse ei haluta kavuta selkään eikä tukea moista toimintaa, sillä Elde on vakaasti sitä mieltä että norsuilla on huonot olot. Ajurit tökkivät rassukoita sellaisella hakun näköisellä vehkeellä sen mukaan mihin suuntaan haluavat kääntyvän. No katselimme kuitenkin vierestä kun nämä valtavat jättiläiset maistelivat välipalaksi kokonaisia ananaksia, kuorineen päivineen suuhun, haukku ja karan sylkäisy pois. Kuulemma syövät ruokaa n. 400 kg päivässä. Siinä ei parane olla takana jos fantilta tuleekin vaikka märkä pieru. On ne hurjan kokoisia ihan läheltä katsottuna. Koh Lantalla oli hienot maisemat ja turkoosit vedet. Pieniä rantoja oli pitkin saarta siellä täällä, niihin oli kiva pysähtyä ajelun välissä pulikoimaan. (ja antaa skootterin levätä) Poukamissa ei yleensä ollut kuin kourallinen ihmisiä ja tunnelma oli kuin autiolta saarelta.

Hotellimme oli Lanta Riviera, huoneesta kosteusmittari olisi voinut tehdä jännittäviä löytöjä. Vessankatto oli sen näköinen, että se romahtaa ihan kohta. Suihkussa kävimme oven lähellä, jos vaikka katto romahtaa niin voi heittäytyä ovesta makkarin puolelle turvaan. Jatkuva kosteus houkuttelikin kylppäriin liskoja ja hämähäkkejä. Tällä kertaa ei kuitenkaan vieraita naisia.

Reissussa ollaan törmätty heinäsirkkaan joka huutaa yhtä soittoa ja kovaa, ihan kuin joku puhaltaisi pilliin. Nyt törmättiin sammakkoon joka ammui kuin lehmä. Eihän siinä nukuttua saanut, joten mitä tehdä kun sammakko ammuu? Vastaus: heittele sitä minipäärynöillä ja nukut yösi hyvin.

Käytiin katsomassa myös muita majoitusvaihtoehtoja, löydettiinkin edullinen majoitus, 150 b/ yö. (n.3 e) Ihan ei kuitekaan vielä olla niin kovia reppureissaajia, että oltaisiin lähdetty tähän kolhoosimajoitukseen, Patjat olivat vierekkäin lattialla ja vessat ja suihkut yhteiskäytössä. Mutta kyllä sitä vaan edullisia majoitus ja ruokapaikkojakin löytyy, pitää vaan jaksaa vähän hakea.

Tipeksivästä katosta huolimatta, me oltiin koko Koh Lanta visiitti samassa hotellissa, parina ekana päivänä kyseltiin että olisko mahdollista vaihtaa huonetta, mutta täyttä oli.

Peke on jo pidemmän aikaa miettinyt suorittavansa sukelluskortin, mahtiskootterillamme ajeltiin Raya Diversien toimistolle kyselemään mitä, missä ja koska? Sille päivälle oli sopivasti allaskokeilu, jossa sai kokeilla sukelluskamoja ja hengittämistä veden alla uima-altaassa. Elde on sitä mieltä, että veden alla tulee ahdistus, eikä edes miettinyt veteen menoa. Juu, no nää on näitä kuuluisia viimeisiä sanoja, tietäähän sen miten siinä kävi: siellä sitä molemmat käytiin altaassa hengittelemässä. Ja yllättävän hyvin se ilma sieltä regulaattorista tuli, Eldeäkään ei ahdistanut yhtään.

Päivän verran sulateltiin ja päädyttiin molemmat kolmen päivän Open Water Diver -kurssille. Saatiin oikein oppikirjat, joista piti lukea kappaleet 1-3 ennen kurssia, ei kuullosta pahalta, joten tehtiin niin kuin ollaan aina koulussa tehty, eli kirja auki vikana päivänä. Ei muuten naurattanut, kun huomattiin, että edessä oli 175 sivua teoriaa ja tehtäviä alleviivauksineen. Yks kokonainen päivä siihen meni, mutta luettua saatiin. Sitten altaalle ja teoria käytäntöön. Meitä oli 3 hlöä kurssilla, me ja kotikylän poika mansesta. Allasharjoituksiin kuului mm. sukelluskamojen kasaus, hengittelyä veden alla, uinti ja kelluntaharjoituksia, regulaattorin suusta pois otto ja erilaisia hätätilanneharjoituksia, kuten ilma loppu ja maskin täyttö vedellä.

Siihen se Elden hymy sitten hyytyikin kun piti ottaa maski kokonaan pois naamalta, killittää veden alla ja hengittää suun kautta regulaattorista. Ei meinannut onnistua sitten millään. Eldellä on jotenkin kytketty silmät ja nenä niin, että kun silmät aukeaa niin on vaan pakko hengittää nenän kautta, jopa veden alla. Ei kovin viisasta, varsinkin kun tarkoitus olisi sukeltaa 10-18 metrissä. Muutaman kerran kun huuhtelee nenän ja poskiontelot kloorivedellä niin alkaa olla aikalailla täynnä koko sukeltamista. Jotenkin sitä sitten ämpyröitiin kaikki testit läpi ja seuraavana päivänä lähdettiin avovesille sukeltamaan.

Vatta ruikulilla ja tutisevin käsin puettiin sukelluskamat ja hypättiin eka kertaa mereen, pää täynnä infoa: muista hengittää koko ajan, älä tee niin, tee näin. Ja kokoajan miettii että mikäs nappula se tämä olikaan ja mitä tästä tapahtui jne.

Kouluttajalla oli vahva usko oppilaisiinsa ja täräytti meidät kerralla kuuteen metriin!! Hui! Sitten tuli se aika kun piti ruveta tekemään samoja asioita kuin altaassa eli mm. täyttämään maskia vedellä. Peke ja mansenmies suoritui hienosti, kun tuli Elden aika niin itsesuojeluvaisto iski päälle. Elde tihrusti pintaan ja puri regulaattoria lujempaa, ei vaan pysty, pään pudistus oli vastaus pyysipä kouluttaja tekemään mitä tahansa. Lähes tunti oltiin meren pohjassa, Elde katseli vierestä kun pojat teki tehtävät. Peke taisi jopa hieman nauttia touhusta, mutta Elde mietti kokoajan että koska täältä pääsee pois, Elde oli ihan varma että hukkuu siihen paikkaan.

Toka sukellus jäikin sitten Eldeltä väliin, muut hyppäsivät kamoineen mereen, Elde tyytyi snorklaamaan pinnalla. Siitä kun saa kupolin kohtalaisen helposti pinnalle jos tulee ahdistus. Pettyneenä päivään sitä laahustettiin satamaan ja kyllähän se luovuttaminen mielessä kävi, mutta Elden yksi "valloittavista" luonteenpiirteistä kun on oinasmainen kovapäisyys, niin sarvet tanassa sitä otettiin maski ja snorkkeli lainaan ja loppuilta harjoiteltiin hotellin altaalla.

Raya Diversiltä saatiin hyvää palvelua ja vikaksi päiväksi oli Eldellä oma yksityisope. Ilmeisesti allastreenit auttoivat sillä niinhän siinä lopuksi sitten kävi, että Elde suoritti kaikki samat testit ja taidot kuin Pekekin. Niin kulkaa tyhjeni maskit 6 metrin syvyydessä, että suolavesi vaan roiskui. Täällä sitä sitten kirjoittelee kaksi uunituoretta Open Water Diveria, eli saadaan sukeltaa max. 18 metriin. Wuhuuuu! Sukelluskortin ja avomerisukellukset kruunasi delfiinit, joita ihailimme paluumatkalla satamaan!

Pitää kyllä kiittää Raya Diversien Lantan porukkaa ja kouluttajia. Saatiin hyvää palvelua ja opetusta. Jos suoritatte sukelluskurssin niin suositellaan että menette omaa äidinkieltä puhuvaan sukelluskeskukseen, on meinaan kirjallisissakin sen verran nippelitietoa laitteista ja hapesta ym. että ne asiat on paras ymmärtää ihan oikeasti, kun kyseessä on oma ja sukelluskumppanin terveys, ja jopa henki.

Koh Lanta oli mukava paikka, taskulamppu ja hyttysmyrkyt olivat tarpeen. Suositellaan kohdetta rauhallista rantaelämää hakeville. Meidän hotelli oli aikalailla saaren keskellä, jossa tunnelma oli leppoisa ja rauhallinen, sataman päässä oli enemmän hulinaa kuten markkinoita ja pakolliset t-paita bazaarit. Eteläpäässä oli sitten enemmän sellaista boheemia menoa ja hassutupakkia oli kuulemamme mukaan tarjolla ravintoloiden ruokalistoilla.

Aurinko on paistanut joka päivä pilvettömältä taivaalta ja tuntuu että lämpötila vaan nousee. Reissumme on nyt puolessa välissä (nopeasti se aika vaan menee ) ja Thaimaan viisumikin loppuu kohta, joten meidän on pakko poistua maasta. Aloitammekin island hoppingin, eli pikkusaarien kautta tiputtelemme Malesiaan asti. Seuraava kohde Koh Ngan.

Suomessa pakkaset ovat ilmeisesti jo hellittäneet, lunta kai kuitenkin vielä on ihan omiin ja naapurinkin tarpeisiin?