Moikka, tässä tärähtää taas pitkästä aikaa kuulumisia, Krabin ja Phi phin jorinat omissa jorinoissaan...

Nakalaysta suuntasimme siis Krabille, tarkemmin Ao nangiin. Ja matkaa taitettiin tietysti mitenkäs muuten kuin bussilla. Ensin Nakalaysta täyteen ahdetulla paikallisbussilla Phuket towniin. Niin oli paikat piukassa, että Peke joutui matkustamaan ulkona jaluksilla roikkuen samalla kun paikallinen jantteri oli tuhkaluukussa kiinni kunnon tappimarssityyliin.

Phuket townin "viihtyisällä" bussiasemalla vaihdoimme Krabille vievään pikkubussiin. Matka kesti n. 3 h. Aika meni ihan kivasti nukkuessa ja jyhkeitä kallioita ihaillessa. Bussissa paikallinen nainen alkoi juttelemaan meille ja kyselemään, että mihinkäs sitä ollaan menossa. Hän sitten sanoi että Ao nang voisi olla kiva paikka, ja kun vielä heitti ässän hihasta että hänen työpaikallaan (yllättäen hierontapaikka) on jotakin edullisia bungaloweja vuokralla, niin mehän tietysti tartuimme syöttiin. Perätoukuria sitten paikallisbussiin joka vei meidät Ao nangiin. Hieman nauratti matkalla, kun siellä sitä mentiin, yhtään ei tiedetty että mihin. Mutta pääasia on, että menee, sesevväliä että mihi.

Ao nang vaihtoehtona tuntui muutenkin paremmalta, sillä itse Krabi town näytti aikalailla samanalaiselta harmaalta kaupungilta kuin Phuket town.

Mutta saatiinpa tuta jälleen kerran tämä paikallisten ystävällisyys, eli linssiin viilataan aina kun vaan voidaan. Tämä hieroja nainen laittoi meidät maksamaan oman bussimatkansa, pokkana hän väitti että meidän kahden matka oli 120 b, eli 60 b kpl..... vaikka kaikki paikallisbussit ovat olleet 30-50 max b. Juuno, tais liput olla sen 40 b kpl ja maksettiin hänenkin matka. Mitälie thaikuksi kuljettajan kanssa puhuivat. No yllättäen ei ollu vapaita huoneita siinä hierontalaitoksessa, liekö huoneita oli ollenkaan tuli vaan meidän jäniksenä Ao nangiin. Mitäs siinä sitten, pariin muuhun paikkaan tämä nainen meidät sitten johdatti, mutta huoneet olivat täysin ylihinnoiteltuja, joten rinkat selkään ja katsomaan muita kämppää.

Yllätykseksi koko Ao nang tuntui olevan täynnä, jokainen paikka myi ei oota ta jos joku luukku löytyi, niin se oli sellainen homeelta haiseva vinttikomero, että ei kiitos. 3 tuntia etsittiin majapaikkaa, vihdoin löydettiin ok hotla josta aluksi otettiin 2 yötä ja sitten vielä 1 yö lisää.

Krabin maisemat olivat vaikuttavia ja todella vihreitä, kivaa vaihtelua Phuketin rantoihin ja bazaareihin. Netistä ja opaskirjoista katselimme, että mitä tekemistä/ nähtävää paikalla on, Päädyttiin vuokraamaan skootteri, tällä kertaa onni suosi ja saatiin edellistä "sirkkaa" (kone siritti aikalailla) parempi ja oikein soiva peli.

Ekana päivänä lähdetiin käymään luonnonpuistossa kuumilla lähteillä ja laguunissa, sijaitsevat n. 50 km päässä Ao nanista. Ajokilometrejä kertyikin päivän aikana lähes 130 km!! (tosin osa tästä tuli kun ajettiin paluumatkalla hieman harhaan... kartturi ei oikein ollu kartalla ) Kuumat lähteet oli kiva kokemus, jännä fiilis pulahtaa +41 asteiseen veteen, kun ilma on lähes sama. Porukkaa oli kuin meren mutaa, mutta thaikkulaiseen tapaan kun sekaan hyppää niin tilaa löytyy. Lähteiden pitäisi poistaa 10 vuotta iästä, mutta ainakaan vielä ei peilistä katso parikymppinen. Kiva paikka, metsän/viidakon siimeksessä, sisään taisi olla 90 b/ lätty.

Seuraavaksi otimme suunnaksi hieman kauempana olevan luonnonpuiston ja laguunin. Siellä jälleen kerran törmättiin tähän rahat pois turistilta ilmiöön. Ulkomaalaiselta sisäänpääsy oli 200b ja paikalliselta 20b!!! siis mitä, 10 kertainen maksu?! Mitenköhän kotosuomessa suhtauduttaisiin siihen, että Esson baarissa kahvi laskutettais sen mukaan ootko nipponi, rättipää tai yön timo. Luonnonpuistossa käveltiin viidakon läpi noin kilsa, tulikin rotouslekurin sanat mieleen "käyttekö viidakoissa?" "Eeeei, ei me sellasiin paikkoihin mennä" Eipä. Viidakkokävely kannatti, sillä yhtäkkiä edessä oli turkoosi laguuuni, turkoosinsinistä lämmintä makeaa vettä. Tietysti päivä oli sunnuntai, joten paikallisia paikka täynnä. Nyt tiedetäänkin miten laguunillinen nippiksiä saadaan hihittämään. Se käy kätevästi niin, kun valkoihoinen nainen heittää lipat rantakivillä. Onneksi Eldellä on pehmustetta takalistossa, niin ei käynyt kuinkaan. Jukka Poikaa lainaten: "pitää olla jotain mistä kiinni saa"

Kävimme myös hiukan kauempana toisella laguunilla, ihan ei oltu loppuun asti jaksettu rakentaa/ korjata pitkospuita. Täytyi kävellä aika varoen ja ruoteiden päällä sillä lankut näyttivät siltä että ne pettää alta. (Voisivat käyttää ne turistien pääsylippurahat pitkospuihin) Mutta taas kannatti kävellä, vesi oli turkoosia kuin uima-altaassa! Wow! Harmi vaan, että vesi oli jotenkin myrkyllistä, joten uimaan ei päässyt. Paikalla pakolliset turistiposeerauksen ja sitten skootteri alle ja kotia kohti. Ilmeisesti nämä paikat sijaitsevat alueella jossa ei turisteja yleensä käy, sillä yhtään englanninkielistä kylttiä ei näkynyt, ja kaikilla oli kova tarve heilutella ja huudella meille. Eivät sentään käyneet hipelöimässä ihoa, mutta ei sekään kaukana varmaan ollut. Syömässä käytiin paikassa, jossa kukaan ei osannut yhtään englantia, mutta jotenkin sieltä vaan tuli paistettua riisiä ja kanaa.

Seuraavana päivänä suunnattiin Tiikeritemppeleille, Wat Tham Seua, ja sitä kohdetta suositellaan kaikille. Opasteita vaan on kovin niukasti, mutta paikkaa kannatti etsiä. Ensinnäkin heti paikalle saavuttaessa saattoi astia paikan arvokkaan tunnelman, sellaisen pysähtyneen ja seesteisen. Hassua, mutta totta.

Alue on aika iso temppelialue, vähän niinkuin nunnien ja munkkien armeija, siellä tehdään nunnista nunnia ja munkeista munkkeja. Siellä me ihasteltiin temppeleitä ja veistoksia, kovasti rakentavat ja korjaavat joten varmaa parin vuoden päästä olisi lisää nähtävää. Yhdessä temppelissä kaljupäinen valkoiseen lakanaan pukeutunut hampaaton nunna vittelöi meitä luokseen, soputti kovasti thaikkua ja sitoi meille käteen nyörit ja hymyssä suin toivotti "good luck". Hellyyttävä mummeli. Välikysymys: miksi nunnilla on virttyneen valkoisen lakanan värinen vaate ja munkeilla ihan jees orassi? Eikö munkit eivät hallitse niin hyvin valkopyykkiä vai mistä johtuu?

Toiseen temppeliin kun päästiin niin joku nunna siellä pakotti kaikki ottamaan rannekkeen ja "ihan vaan oman tunnon mukaan" vaati lahjoituksia. Kuka kehtaa olla antamatta rahaa kun arvokas nunna harmaassa lakanassaan sitä vaatii? Luultavasti, tämä nunna oli vaan keksinyt yhden keinon lisää millä turistilta saa rahat pois. Ehkä se taito on näillä thaikuilla veressä, olit nunna tai et.

Käytiin myös taas metsässä/ viidakossa samoilemassa ja katsomassa tippukiviluolia ja päivittelemässä nunnien ja muksien asumuksia. Aikamoisissa tönöissä ne siellä asuvat, siinä sitä hökkeliä oli rivissä ja munkkien keltaisia asuja narulla kuivamassa. Huijui.

Sitten kävimme kiinni koitokseen, ylhäällä vuoren huipulla oli googlen ja parin blogin mukaan ennen näkemättömät maisemat. Eikä rappusiakaan ollut kuin rontti 1200 kpl. Kuullostaa ihan palalta kakkua, mutta niinhän siinä sitten kävi, että usko meinasi loppua puolessa välissä. "Eikö nää jumankauta lopu ikinä!!?" Aina kulman takana oli uudet entistä jyrkemmät ja korkeammat rappuset, parhaimmillaan rappuset olivat välillä polven korkuisia... mutta suomalainen sisu ja perkele auttoi.

Lähes tunti siinä meni, mutta jalat tutisten huipulle päästiin. Ja kyllä, maisemat olivat huikeat! Pistää vaan mietityttämään, että miten ne kaikki patsaat ja systeemit on sinne ylös tuotu? Alas tullessa Elde koppasi vanhan miehen kiinni kun meinasi pyörtyä. Pappa oli aivan hiestä märkä (kuten mekin) ja tutisi pahasti. Onneksi ei sattunut pahemmin, Elde sai pään takaa kiinni, että kupoli ei kopsahtanut rappusiin. Kiipeämistä emme suosittele muuta kuin hulluille, oli aika rankka +35 helteessä. Mutta jos menette, niin suositellaan että venyttelette jalat reissun jälkeen, säästytte tältä kahden päivän jalkakivulta, pohkeet huutaa hoosiannaa.

Illalla rupesimme pohtimaan siirtymistä eteenpäin Phi phille, huomattiin että on täysikuun aika ja ystävämme google kertoi että myös phi phillä on kuuluisia full moon partyja ja tämän takia lähes kaikki hotellit ovat täynnä. No muistissa oli vielä 3 tunnin hotlanhaku, joten varattiin hotelli netistä kahdeksi yöksi etukäteen, virhe!