Phi phi.

Hotelli pariksi yöksi varattuna marssimme Phi phille, lauttamatka Ao nangista kesti n. 2 h ja maksoin 400 b/ naama. Siihen rahaan hakivat bussilla hotellista ja kuljettivat suoraan lautalle.

Vaikka luultiin, että Phi phillä olisi tiukkaa hotelleista, niin satamassa oli vaikka ja kuinka paljon hotellityyppejä kauppaamassa omia asumuksiaan. Phi philllä ei ole ollenkaan autoja (jos ei lasketa paria rakennuskonetta) eikä oikein kunnon teitäkään. Paikalliset ajelee pyörillä ja turistit koittavat väistellä. Rannasta kuljetus hotellille on sellainen, että kamat maitokärryyn ja jonossa kuljetaan "kuskin" takana. Eikä oo yhtään liiottelua mitä kaikissa opaskirjoissa sanotaan, että ole ihmisvilinässä tarkkana mihin kuski menee. Vikkelästi ja pitkin askelin kuskimme kuljetti viiden ihmisen tavarat, hyvä kun perässä pysyttiin.

Meidän Banana resort oli bungalow kylä mäen nyppylällä ylhäällä vuoren rinteessä, ja voin kertoa että jäätävässä pohjekivussa (temppelialueen kiipeilyn seurauksena ei kiinnosta kiivetä pystysuoraa rinnettä rinkka selässä. Mrrrrr.... Vihdoin kun perille päästiin, taisi molempien naama venähtää. Sen siitä saa kun ostaa sian säkissä. Meidän etukäteen varaama bungalow, oli umpinainen, normi leikkimökin kokoinen bambumaja, jonka oli vinossa alamäkeen. Nurkissa komeat 5-10 cm kolot ja"kylpyhuoneessa" oli isohko reikä, patjat lattialla ja ne olivat sellaiset että persus otti maahan kun siihen kävin makaamaan. Yeah. Vissiin ei oikein mielikuva ja totuus kohdanneet, pirun hyvin kyllä ovat osanneet ottaa kuvat siinä kopista, Ja kai siellä ihan ok kämppiäkin oli, meille vaan yllättäen sattui se mätä, varmaan joku varavaravara mökki.

Onneksi sentään oli hyttysverkko talon puolesta, ja jos vielä jotakin positiivista haetaan niin onneksi ei satanut. Oltais varmaan kastuttu. Muissa tönöissä näkyi olevan peltikatto, mutta meidän omassa K2 mökissä (tönön numero) oli pelkkää bambua. Aijai, matkailu avartaa.

Tokana iltana vessassa vastassa oli skorpioni tai joku ihan vastaavan näköinen pitkähäntäinen otus. Huuhdottiin se viemäriin, mutta pirulainen oli jo hetken päästä takaisin. Aamulla se kuitenkin oli kadonnut, mihin lie. Ainakaan vielä ei ole löytynyt kamojen seasta. Lisäksi Pekeä oli yön aikana nakertanut joku ötökkä aikalailla, sellaista ihottuman näköistä sormet ja käden selkä täynnä, epäillään kyllä että kyseessä on joku punkki tai satiainen siitä patjasta.

Phi phi oli aivan tukossa nuoria ja nuorehkoja turisteja, Full moon partyja odottelimme, mutta niitä ei näkynyt, rantabaarissa pötköttelimme ja katselimme tulishowta, sekin kyllä riitti meille. Hyvää ruokaa ja pari kepardia, niin jo maistui uni tönössä.

Saarella muuten hintataso vesissä ja kaljoissa on huomattavasti korkeampi kuin mantereella. Tylsää maksaa vedestäkin lähes tuplahinta.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta puolen päivän snorklausretkelle. Hinta 200 b, eli 5 e/ hlö. Hintaan sisältyi myös lounas ja hedelmiä. Pitkähäntä veneellä puksuteltiin Phi phin edustalla ja kävimme uimassa ja vihdoin pääsimme myös snorklaamaan. Jes! Se on kivaa puuhaa, veden alainen maailma on vaan niin kiehtova ja kaunis! Kävimme myös Maya baylla eli siellä rannalla jossa Di Caprionin the Beach leffa on kuvattu. Kiva ja kaunis poukama. Siellä olisi ollut kauemminkin.

Rannalla evästimme lounaan joka kuului hintaan, kysessä oli riisiä, jep, riisiä ei mitään muuta. No retki oli niin edullinen että mitään megabuffettia ei odotettukaan. Paluumatkalla kuski tarjoili meille retken hintaan kuuluvia hedelmiä, eli ananaksen paloja sellaisessa laakeassa vadissa, jossa kauneushoitoloissa liotetaan jalkoja. Astia näyttikin siltä, että siellä on muutamat jalat liotettu, tai säilötty jotakin remonttityökaluja... ei se oo kattokaas niin justiinsa. Bakteerikanta kohdilleen ja ananaksen naamariin.

Kävimme myös katsomassa view pointilla auringonlaskun ja Phi phin kuuluisan näkymän kahdelle lahdelle. Yllättäen me marssimme paikalle meidän hotellin respan ohjeiden mukaan, eli aivan pirunmoisia mäkiä ja kinttupolkuja metsän keskellä. Paikalle kun päästiin (nousua n. 30 min) niin ihmeteltiin että mistäs tämä kaikki porukka tänne on tullut. Selvisi pian, että rannasta tulee ihan rappusetkin joita pitkin muut turistit olivat tulleet. Rok. No nyt on kiivetty ja kavuttu, toivottavasti koko reissun edestä.... mutta tokkopa.

Iltaisin Phi phillä viihdytimme itseämme Thai boxing baarissa, siellä kuka tahansa sai nousta kehään, palkkiona tietysti viinaämpäri. Tuomari sitten esitteli ehdokasta ja haki tänne vastustajaa. Kun suurinpiirtein samaa kokoa oleva vastustaja löytyi lyötiin heille kamat niskaan. Kling-kling ja nyrkit pystyyn. Muutama matsi katseltiin, osa veti hyvin ja osa ei, Pekeäkin houkuteltiin kehään, mutta järki (lue Elde) oli mukana ja me vaan katseltiin matseja. Nähtiin yksi oikein thaikkujenkin ottelu, on ne sähäköitä kavereita, muuta ei voi sanoa. Videon pätkässä näkyy kuinka toinen ottaa osumaa.

Phi phi ei valitettavasti vienyt sydäntämme, pari päivää oli ihan sopiva aika. Nyt edessä taas lauttamatka ja suuntaa Koh Lanta.

Olkaahan ihmisiksi ja älkää syökö keltaista lunta!