Lautta lähti Lombokista aamupäivästä ja kyyti kesti viitisen tuntia. Päivä meni siis aika lailla matkustaessa. Pahoinvointi ei vieläkään hellittänyt Tiinalla, jonka tunnelmat olivat melko vaisut. Onneksi lautta oli siisti ja sisältä sai pientä korvausta vastaan istumapaikan. Balin päässä sai taas ajella muutaman tunnin, enne kuin pääsi vihdoin ja viimein omaan pikku huoneeseen lepäämään.

Tiistaina koulunpenkit taas kutsuivat. Iltapäivästä Kristiina kävi pitkästä aikaa vähän shoppauskierroksella, ja kävi samalla reissulla räätälillä. Hän oli nimittäin löytänyt lehdestä unelmiensa villakangastakin, jonka teettämiselle tulisi hintaa noin 40 euroa. Ei hullumpi hinta! Tiinalla meni edelleen lepäilyn merkeissä koko päivä.

Workshopin vuoro oli pitkästä aikaa keskiviikkona. Yläkerran salissa meitä odotti kolme perinneasuihin pukeutunutta miestä valmiina opettamaan meille traditionaalisia balilaisia lauluja. Tunnelma oli aika hilpeä, kun ryhmämme kortti parhaansa mukaan laulaa ohjeiden mukaisesti kolmiäänisesti. Kun soppaan vielä lisättiin muutamat tanssiliikkeet, ei naurunremakoilta voinut välttyä. Loppupäivä menikin aika hymyssä suin!

Viikonlopun alkamisen kunniaksi lähdimme Double Six beachille auringonottoon. Turistien määrä oli kyllä selvästi kasvanut alkuajoista, aurinkotuoleja oli vieri vieressä ja kovan kilpailun takia hinnat olivat jo valmiiksi alhaiset. Harmi vain allot olivat liian rikkonaisia surffailulle, joten haaveet liikunnasta sai jättää. Illalla kutsui pitkästä aikaa Sky Garden, missä tulikin vastaan suurin osa vaihtarikavereista. Tiina törmäsi myös vanhaan tuttuunsa, joka oli tullut lomailemaan Balille. Siinäpä olikin hyvä syy kiertää Legian Streetin nähtävyydet.

Loppuviikko menikin aika lailla Kutalla ja biitsillä pyörien. Perjantain suurin saavutus oli hierontapaikan löytäminen, joka rentoutti taas kovasti. Ehdimme myös juuri sopivasti rannalle katsastamaan värikkään auringonlaskun jäätelöiden kera. Lauantaina oli vuorossa nahkalaukkujen suunnittelu ja teettäminen, mihin upposikin aikaa yli pari tuntia. Ensin piti selailla monen monituisia kuvia lehdistä, sitten suuntaa-antavan mallin pohjalta piirtää oma versio ja päättää myös lopulliset mitat. Toisaalta oli hankala miettiä kaikki yksityiskohdat, mutta toisaalta oli hienoa saada juuri omannäköinen laukku. Lopputulosta sai vähän jännittää...

Taisi olla ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen pääsiäinen ilman suklaamunia. Hindut eivät kyseistä juhlaa vietä, eikä se näkynyt mitenkään kaupoissa tai muualla. Sunnuntaina kuitenkin söimme hyvin hinnoista niin välittämättä, ja jälkkäriksi nautittiin donitsi jos toinenkin. Bagus!