Jakartan ostoskeskukset kutsuivat jälleen maanantaina. Kävelykilometrejä kertyi varmasti useampi! Paikasta toiseen liikkuminen onnistuu jo sujuvasti Transjakartan täyteen ahdetuilla busseilla. Koska tiistai on hindujen uusi vuosi Nyepi day, löytyi yöelämästä kiitettävästi menoa. Viidennessä kerroksessa sijaitsevalle X2 klubille sai heittää ykköset päälle ja nauttia tunnelmasta.

Islamilaisella Javalla uusi vuosi ei kuitenkaan vaikuttanut aukioloakoihin, joten ehdimme vielä täyttää laukkujamme Mangga Duan Pasar Pagin shoppausparatiisissa. Illalla olikin lähtö seuraavaan kohteeseen, Bandungiin. Junamatka sujui joutuisasti hyvin ilmastoidussa junassa. Perille päästyämme yritimme turhaan etsiä opaskirjamme suosittelemaa hotellia, sillä se oli remontissa. Sormi meinasi vähän mennä suuhun, kun illalla yhdentoista aikaan ei ollut vielä hajuakaan majoituspaikasta... Onnea oli kuitenkin matkassa, sillä pian ohitsemme ajanut auto pysähtyi ja paikallinen tyttö huuteli tarvitsemmeko apua. Selitimme tilanteen ja pian hän jo lupautuikin viemään meidät tietämäänsä hotelliin. Vaihdoimme yhteystiedot Tizan ja hänen seurassa olleen Andren kanssa, ja näin meillä oli tiedossa myös oppaat seuraavalle päivälle. Miten ystävällistä!

Sikeästi nukutun yön jälkeen lähdimme jo itseksemme käveleskelemään kohti keskustaa. Javan saaren Pariisiksikin kutsuttu kaupunki näytti siistiltä ja melko modernilta. Se on tunnettu myös taiteista ja erityisesti musiikista, ja uusilla tuttavuuksillamme oli myös useampia bändejä. Yksi niistä on tulossa ensi talvena Euroopan kiertueelle ja jopa Suomeen asti! Täytynee mennä Helsinkiin fanittamaan. :) Bandung on täynnä eri liikkeiden outletteja ja iloksemme oppaamme veivät meidät yhteen suurimmista. Illalla kävimme myös porukalla syömässä, ja paikalliset osasivat suositella meille todella maukkaat ruuat. Tiza oli aiemmin kertonut asuvansa isossa talossa, jonne mahtuisi kyllä majoittautumaan. Otimme tämän avokätisen tarjouksen vastaan ja pääsimme mukavasti omaan huoneeseen.

Aamulla esittäydyimme koko perheelle, ja he toivotivat meidät kovasti tervetulleeksi ja olivat kuulemma tosi iloisia että tulimme kylään. Päivän aikana kävivät tutuksi Tizan ja Andren työpaikat, monta heidän kaveriaan, pari uutta outlettia ja ylipäätään näimme aika paljon kaupunkia. Aioimme jo jatkaa tänään matkaamme, mutta meidät ylipuhuttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi.

Perjantaina vuorossa oli retki tulivuorelle. Tie sinne oli mutkainen ja pikkuhiljaa ylöspäin mentäessä lämpötila alkoi selvästi viilentyä. Tulivuoren reunalta näki kraateriin, mistä nousi paljon höyryä. Eipä ole ennen päässyt näin läheltä katsomaan! Kiertelimme raittiissa vuoristoilmassa melko kauan, kunnes kylmä sade pääsi yllättämään. Onneksi pikkukojusta ostettu Bandrek-tee lämmitti kurkkua ja mieltä. Näiden muutaman päivän aikana tutustui kyllä todella hyvin, joten oli aika haikeaa sanoa hyvästit ja hypätä illalla yöjunaan...

Aamuyöstä olimme perillä Yogyakartassa. Siellä meitä vastassa oli Bandungissa tapaamamme Rudi ja hänen kaverinsa, joiden kyydillä pääsimme kätevästi hotellille. Meidän piti kuitenkin odotella ulkopuolella pari tuntia aamukuuteen asti, niin ei tarvinnut maksaa siitä yöstä. Oli ihan mukava katsoa kun aurinko nousi ja kaupunki heräsi uuteen päivään. Uni kuitenkin maittoi useamman tunnin ajan, ennen kuin olimme valmiita lähtemään kaupunkikierrokselle.

Yogya oli mukavan leppoisa kaupunki, josta ehdimme nähdä porukalla ostoskeskuksia, kampusaluetta, puistoja ja maukkaita gudeg-ravintoloita. Gudeg on paikallinen perinneruoka, jonka pääraaka-aine on kookos. Nam! Maailman suurin buddhatemppeli Borobudur oli vain noin tunnin ajomatkan päässä, joten se oli ehdoton must see. Olimme lukeneet siitä aika paljon ja odotukset olivat korkealla, mutta loppujen lopuksi tämä yli tuhatvuotinen raunio ei ollut aivan niin suuri kuin olime kuvitelleet. Oli kuitenkin hieno tunne päästä vihdoin sinne, ja saimme kiitettävästi kuvia todisteeksi. Can I take a photo with you? oli päivän yleisimpiä kysymyksiä, joten poseerasimme aika monen aasialaisen turistinn kameralle... Suunnilleen saman matkan päässä oli hindujen kuuluisa temppeli Prambanan. Muutaman vuoden takaiset maanjäristykset ollivat jonkin verran vahingoittaneet torneja, eikä kaikkiin päässyt enää sisälle, mutta näkymät olivat kauniit.

Kaiken kaikkiaan lomamme venähti päivää suunniteltua pidemmäksi, koska nähtävää ja koettavaa oli niin paljon. Maanantaiaamuna emme vielä tienneet matkustaisimmeko bussilla 16 tuntia Balille vai ottaisimeko äkkilähdön lentokoneella. Kyselimme neuvoa eräältä vastaantulevalta pariskunnalta mistä löytäisimme lentotoimiston. Sellainen oli kuulemma heidän matkan varrella, joten pääsimme kyydillä ovelle asti. Hinnat olivat kuitenkin hieman nousseet netistä aiemmin löytämiimme lippuihin verrattuina, joten kallistuimme jo pitkän mutta edullisen bussimatkan puoleen. Tämä pariskunta oli sitä mieltä, että lentokone olisi parempi vaiihtoehto, ja tarjoutui maksamaan halvemman ja kalliimman lippuluokan erotuksen. Kieltäyidyimme epäuskoisina, miksi kukaan tuntematon haluaisi maksaa lipuistamme! Pariskunta ja virkailijat juttelivat jotain indonesiaksi, ja yhtäkkiä halvemmille lennoille olikin tilaa. Olimme melko varmoja, että kyseessä on joku pariskunnan juoni, sillä kaikki vaikuttivat niin hilpeiltä. Loppujen lopuksi meillä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa virkailijoita. Ostimme halvat liput, ja samoin teki pariskunta. Illalla check innin aikaan nainen vielä soitti ja varmisti, että olemmehan jo päässeet kentälle. Kun koneessa tutkimme lippujamme tarkemmin, niissä oli pikku printillä kuitenkin korkeampi hinta kun mistä olimme itse maksaneet. Loppujen lopuksi pariskunta oli jossain vaiheessa onnistunut maksamaan osan, vaikka kuiteissamme oli halvemmat hinnat. Ei pysty kyllä kuin ihmettelemään paikallisten ystävällisyyttä ja toivoa, että jonain päivänä pääsee tekemään vastapalveluksen. Äitien ja isien ei tarvitse siis liikaa murehtia, meistä pidetään hyvää huolta täällä. :)