Uni olisi aamulla vielä maittanut, mutta halusimme ottaa kaikki irti viimeisestä reissupäivästämme ennen paluuta Balille. Tässä aussityylisessä hostellissa saimme itse paahtaa aamiaisleipämme ja paistaa munakkaamme, mikä tuntui kieltämättä hieman oudolta kun on tottunut vain istahtamaan valmiiseen pöytään. Saapa nähdä kuinka sitten Suomeen palatessa käy…

Ulkona oli harmaan sateista, joten ainoa järkevä vaihtoehto suojautua kastumiselta oli pysyä ostoskeskuksissa. Onneksi nähtävyyskierros oli tehty eilettäin auringon paistaessa. Matkustimme Little Indiasta ah niin siistillä ja modernilla metrolla Orchard Roadille, mikä on shoppailijan paratiisikatu tässä maassa. Kolusimme läpi edullisia liikkeitä, joiden hinnat olivat aika lailla Malesian tasoa, ja halusimme myös kurkistaa arvokkaisiin merkkiliikkeisiin. Lounas löytyi erään ostoskeskuksen valtavasta food courtista, jossa valinnanvaraa taisi olla hieman liikaakin.

Ilman kirkastuessa lähdimme katsastamaan Clarke Quaya ja kaunista joenrantaa - metrolla tietenkin. Singaporelaiset todella osaavat pitää ympäristöstään huolta ja panostaa silmäniloon. Indonesialaisilla olisi todella opittavaa tällä saralla. Käveleskelimme vain edestakaisin ja nautimme, ja välipalaksi maistui ihanan suomalaisesti kahvi ja pitkospulla.

Vaikka kuinka olimme vilkuilleet kelloa, meinasi taas tulla kiire ehtiä hostellille hakemaan kamppeet ennen lentokentälle lähtemistä. Onneksi sinne lähtee metroja muutaman minuutin välein ja matka kestää vajaa puoli tuntia. Lentokentällä tuhlasimme vielä viimeiset Singaporen dollarit keittoon ja sitten melkein juoksujalkaa check inniin ja hyvästit tälle maalle. Pakko päästä vielä joskus takaisin! Balilla taksissa oli taas tuttu ja turvallinen olo. Kyllä tästä paikasta on muodostunut melkeinpä koti huomaamatta.

Tiistaiaamuna oli kyllä niin rättipoikki-olo, mutta ei siinä auttanut kuin raahautua kouluun. Osaa koulukavereistamme emme olleet törmänneet reiluun kuukauteen muidenkin matkustellessa ympäri Aasiaa, joten oli tosi mukava nähdä taas. Saimme vinkkejä ensi viikon kokeisiin ja kävimme hakemassa poissaolomme ajalta kertyneitä monisteita. Yllättävän hyvin olimme onneksi kärryillä Bahasa Indonesiankin tunnille, vaikka opiskelut olivat jääneet vähän vähemmälle reissussa. Koulun jälkeen hurautimme taksilla Sastran luo hakemaan pulleat matkatavaramme ja otimme suunnaksi Kuta Beachin. Siellä pääsimme entisten kämppistemme naapuriin, sillä Sukabeach Inn -hotellista löytyi meillekin tilaa. Tätä hotellia voi suositella lämpimästi kaikille jotka haluavat hyvää halvalla. Ilta kuluikin kuulumisia vaihdellessa ja vanhoja katuja talsiessa.

Toiseksi viimeinen kouluviikkomme olikin jo keskiviikon jälkeen ohi, sillä torstain botanical garden - ekskursiomme oli peruttu. Niinpä meille jäi mukavasti aikaa parannella rusketusta rannalla, napata viimeisiä aaltoja surffilautojen kanssa ja ihan vain hengailla kavereiden kanssa.

Perjantaina vietimme suurinta opiskelijajuhlaa hieman perinteisestä poiketen. Seminyakissa kaverimme järkkäsivät villallaan allasbileet vapun kunniaksi. Baaritiski löytyi altaalta, suomimusiikki soi ja jopa Suomen lippu oli viritetty baaritiskin katolle. Kyllä kelpasi :) Tämän baarin sulkeuduttua matka jatkui tuttuun tapaan Kutalle Greenboxiin, Paddy'siin ja niin edelleen.

Itse vappupäivänä tarkotuksena oli lähteä vappupiknikille jollekin rannalle, mutta emmehän me sitten päässeetkään uima-allastamme edemmäs. Mikäs siinä toisaalta porukalla lekotellessa. Syömisen jälkeen aloimme pikku hiljaa valmistautua uuteen iltaan Seminyakin villassa, missä aika hujahti tällä kertaa korttipelien merkeissä.

Sunnuntaina oli pakko kohdata karu totuus. Koeviikko alkaisi seuraavana päivänä, eikä kokeisiin lukua ollut vielä aloitettukaan... Paniikkia vähensi onneksi tieto siitä, että Indonesian kielen tentti olisi 90 prosenttisesti sama kuin harjoituskoekin ja muissa aineissa opettajat eivät suuremmin välittäisi, vaikka omat muistiinpanot olisivat mukana. Opiskelun ohella ehti siis myös kierrellä vähän kauppoja ja rentoutua altaalla.