Tiistaina olo oli hieman haikea, koska olimme joutuneet sanomaan niin monet hyvästit uusille ystävillemme. Toivottavasti saamme vielä tilaisuuden tavata heidätuudelleen. Nyt oli kuitenkin keskityttävä arkeen, ja nauttia viimeisistä viikoista Balin saarella. Uudessa majapaikassamme jaoimme yhdessä siistin, mutta pienen huoneen. Kalustukseen kuului patjan ja minikokoisen pöydän lisäksi pöytätuuletin. Levitetyt matkalaukkumme ja pienen huoneen seinustaa ympäröivät vaatteläjät saivat sen kuitenkin tuntumaan kotoisalta.

Keskiviikkona aloimme päästä takaisin kiinni arkeen. Pakollisten askareiden jälkeen päätimme heittää aivot hetkeksi narikkaan. Hemmottelimme itseämme 4 euron jalkahieronnoilla, jonka päätteeksi päädyimme vielä elokuviin. Oli mukava olla taas takaisin Balilla!

Viikonloppuna tähtäimessä oli Lombokin saari, jonka kerrotaan olevan samanlainen kuin Bali ennen turistimassoja. Paikka on tunnettu hyvistä surffauspaikoista, kauniista luonnosta ja autioista rannoista. Huristelimme iltaa vasten skoottereilla satamaan, josta koko poppoon oli tarkoitus hypätä yölaivaan skoottereineen ja surffilautoineen. Reilun 4 euron lisämaksua vastaan saimme hytin, jonka jaoimme neljän hengen porukassa. Meidän lisäksi hytissä asusti torakka, joka ei antanut kaikille hytissä olijoille rauhaa. Siitä ja merenkäynnistä johtuen yö sujui levottomasti ja uni oli katkonaista.

Aamulla auringonnousun aikaan rantauduimme. Ympärillä avautui upeat vuoristoiset maisemat. Matkalla ohitimme markkinapaikan, jossa uniset kauppiaat valmistelivat jo myyntipaikkojaan. Ympäristöä maisemoivat valitettavasti osittain myös roskaläjät, joiden seassa paikalliset maleksivat lukuisten kanojen tepastellessa vapaana ympärinsä. Rakennukset näyttivät alkeellisilta, kun taas korkealle ilmaan kohoavat moskeijat minareetteineen olivat toinen toistaan upeampia ja uusia mahtavampia rakennettiin parhaillaan.

Määränpäänä oli Kuta Beach. Välttääkseen ruuhkaisimman ajan, kokeneimmat lähtivät joka aamu jo ennen auringonnousua etsimään aaltoja kauemmas rannan tuntumasta. Me vuokrasimme veneen, mutta tyydyimme ihastelemaan paratiisimaista luontoa veneestä.

Illat vietettiin porukalla hotellin viihtyisässä ravintolassa. Eräänä iltana paikalla pistäytyi mies, joka kertoi olevansa Kaliforniasta. Seuraavana päivänä vieraillimmekin jo hänen kodissaan hotelliamme vastapäätä. Uusi tuttavuutemme kertoi mielenkiintoisia asioista paikallisesta kulttuurista kodinhoitajien tarjoillessa sillä välin meille juotavaa. Suu taisi loksahtaa kaikilta auki, kun mies (60+) kertoi olevansa naimisissa 20-vuotiaan indonesialaisen tytön kanssa. Hämmästyneinä kuuntelimme tarinaa eteenpäin ja selvisikin, että edellisessä avioliitossa tyttö oli vasta 17-vuotias avioliittoa solmittaessa. Nuorempi siis kuin hänen oma tyttärensä Kaliforniassa.

Rauhoittaaksemme mieliämme, ostimme malarialääkkeet päivää ennen saarelle lähtöä. Apteekin henkilökunta vakuutteli kaikenlaista tietoa meille, mutta loppujen lopuksi henkilökunta ei tainnut tietää sen enempää kyseisestä lääkkeestä kuin mekään. Pillereitä oli tarkoitus syödä 6 kappaletta päivässä seitsemän päivän ajan, joka tuntui melko suurelta määrärältä. Parin päivän jälkeen Kristiinan epäilykset lääkkeestä heräsivät ja päättikin lopettaa niidensyömisen saman tien. Tiinalle alkoi tulla sivuoireita kuten pahoinvointia ja oksentelua kolmen ensimmäisen päivän jälkeen. Ei ollut vaikea päättää sen jälkeen lääkkeiden kohtalosta. Joka päivä ennen auringonlaskua aloitimme valmistelut malariahyttysiä vastaan. Myrkyillä ja pitkähihasilla vaaleilla vaatteilla koitimme pitää hyttyset loitolla. Lisäksi huoneessamme oli sänkyjen päälle laskettavat hyttysverkot. Niiden sisässä illalla nukkumaan mennessä tuli ihanprinsessamainen olo.

Saarella katosi ajantaju, ja päivät vierähtivät huomaamatta. Joka päivä päädyimme uudelle entistä upeammalle rannalle. Osa rannoista oli täysin autioita, joskus törmäsimme paikallisiin vedessä läträviin alastomiin pikkulapsiin, joiden vanhemmista ei näkynyt jälkeäkään. Toisinaan rannoille oli eksynyt myös muita turisteja. Rantojen hiekan väri vaihteli keltaisesta aivan lumen valkoiseen rannasta riippuen. Taustalla meri oli turkoosia ja taivas sininen. Edellisillä viikoilla olimme tottuneet hektiseen ja kiireiseen menoon, joten aluksi olo tuntui oudon levottomalta, kun kiire ei hätistellytkään meitä mihinkään. Viikonloppu saarella oli kuitenkin juuri sopivaa vastapainoa vilkkaalla Jaavan saarella vietetylle ajalle. Riippumatto ja mieluisa kirja kuuluvat tälläiselle matkalle ehdottomasti otettavien tavaroiden listaan :)