Lauantain vastaisena yönä tulikin sitten nukuttua 13h ja aamulla olo tuntui edelleen todella väsyneeltä. Viiteen mennessä olin saanut blogin päivitettyä ja pyykit pestyä, minkä jälkeen olo tuntui entistä heikommalta ja menin päiväunille. Aamiaisen jälkeen ei voinut ajatellakaan ruokaa ja pystyssä oleminen sai huimauksen yltymään. Kahden tunnin iltapäiväunet helpottivat oloa sen verran, että sain itseni kadun päähän ostamaan chapatin ja mehua. Tosin takaisin päästyäni en voinut kuvitellakaan syöväni, sillä olo oli entistä kurjempi. Lepäiltyäni hetken sain itseni pakotettua syömään ja iltaa kohden olo hieman helpottui. Muut olivat lähdössä ulos, mutta jouduin jättämään väliin tällä kertaa. Ennen nukkumaanmenoa mittasin lämmön vielä kertaalleen, mutta kuumetta ei ollut. Sinänsä positiivista, kun malarian sai sulkea pois, mutta toisaalta kuume olisi selvittänyt paljon. Hereillä tuli oltua alle 10h ja nukkumaan mennessä toivoin olon helpottavan huomiseksi. Sunnuntaiaamuksi olin laittanut herätyksen yhdeksältä, koska olimme Norikon kanssa suunnitelleet lähtevämme Entebbeen, jos oloni on parempi eikä vettä tule taivaan täydeltä. Kumpikin toive toteutui ja varovaisen aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Kampalaa matatulla. Kampalassa vaihdoimme Entebbeen menevään matatuun ja Entebben taksiparkista otimme bodan Botanical Gardeniin. Keli todellakin suosi tällä kertaa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sisäänpääsymaksu oli kolmisen euroa ja vapaaehtoisopas lähti opastamaan meitä. Puiston koko oli 47 eekkeriä ja siellä oli paljon erilaisia puita. 1930-luvulla puistossa oli kuvattu Tarzan elokuva, mutta niitä maisemia ei ollut paljoa jäljellä. Kierroksen aikana näkyi myös muutama apina, valtava yhdyskunta hämähäkkejä, isoja termiittikekoja sekä koiraa muistuttava lepakko.

Kierroksen loputtua oppaamme pyysi yllätys yllätys rahaa, koska hän oli vapaaehtoinen eikä puisto maksanut hänelle palkkaa. Annoimme pienen summan kiitokseksi antoisasta kierroksesta ja muistutimme, että olimme itsekin vapaaehtoisia. Puisto oli Viktoria järven rannalla ja siellä oli intialaisten pitämä pieni retkeily/ravintola yritys. Söimme lounasta ihaillessa kaunista maisemaa ja nauttien hiljaisuudesta. Otimme myös hetken aikaa aurinkoa rannalla, mutta kaksi valkoista bikineissä rannalla on liian iso nähtävyys. Lapset olivat jatkuvasti kysymässä rahaa tai kuulumisia emmekä jaksaneet kauaa rannalla olla, kun jo päätimme lähteä takaisin. Kävelimme päätien varrelle, josta otimme matatun Kampalaan. Kampalassa kävellessämme uudelle taksiparkille pistäydyimme supermarketissa, johon oli tähän asti tiukimmat turvatoimet. Laukkujen lisäksi kaupasta poistuessa vartija tarkasti kuitin ja teki siihen jonkinlaisen merkinnän. Pujoteltuamme ruuhkaisilla kaduilla ihmisten, autojen ja bodien seassa löysimme lopulta Nansanaan menevän matatun. Pääsimme ehjänä kotiin asti ja olokin oli edelleen hyvä. Toivottavasti eilinen huonovointisuus ei toistu. Huomenna olisikin aikanainen herätys, kun päivän teemana on vapaaehtoistyö eläintarhassa!