No niin! Eilen vietettiin lääkärissä melkein koko päivä. Ilmoittaumisen jälkeen kuumeen ja verenpaineen mittaukseen ja punnitukseen. Kaikki oli normaaleja arvoja, painokin oli viime kerrasta noussut 2 kiloa! :D Mitä kyllä ihmettelin, koska olo sunnuntain jälkeen tuntui varsin rimpulalta. Lääkärille pääsyä odoteltiin ja odoteltiin. Nimittäin, kun ensimmäisen kerran menet lääkärille täällä, saat kortin jossa on nimesi, paikka jossa asut sillä hetkellä ja potilasnumero sekä ensimmäinen lääkärissäkäynti päivämäärä. Tuon ilmoittautumisen jälkeen mennessäsi mittauksiin, annat kortin hoitajalle joka sitten vie ne edelleen lääkärille. Ja tällä kertaa hoitajan viedessä kortteja huoneeseen, lääkäri ei ollutkaan siellä. Noh, onneksi kukaan ei näyttänyt olevan hengenvaarassa. Vanhempi hoitajatar ohjasi meitä potilaita istumaan eri puolille odotustilaa sen mukaan, minne huoneeseen kukakin on menossa. Minun vuoroni tullessa, silmieni ohi huoneeseen kiidätettiin pieni poika isänsä kanssa. Poika näytti olevan huonossa kunnossa ja toki päästin heidät ensin sisään. Kiitosten jälkeen oli minun vuoroni ja selitin lääkärille oireeni ja että tämä oli nyt 3. kerta kun samat oireet tulevat ja että ne tulevat pahempana joka kerta. Lääkäri oli rento ja mukava nuori mies ja passitti minut verikokeeseen. Odottelimme vuoroani ja tuloksia luultavasti pari tuntia ja tulokset saatuamme melkein tunnin lääkärille pääsyä uudelleen. Huoneeseen mennessämme joku yritti kohteliaasti etuilla ja sai paheksuvia katseita niin minulta kuin muilta odotusaulassa olleilta. Lääkäri avasi tuloskuoren ja kertoi että minulla on typhoid/enteric fever. Kertoi että olen sen saanut ruuasta tai vedestä. Ja että voin tehdä töitä ja olla normaalisti mutta tarvitsen lepoa ja vettä. En tiennyt mikä minulla on, kunnes tulin kotiin ja etsin netistä sanakirjasta käännöksen. Suomeksi taudin nimi on lavantauti. Kyllä kieltämättä sydän hyppäsi kurkkuun ja pieni paniikinaalto alkoi levitä, mutta eipä se auta panikoidakaan liikoja. Mutta kummastuttaa kun minulla on rokotus voimassa ja olen ollut huolellinen käsi- ja ruokahygienian suhteen, mutta kaikkea ei näköjään voi välttää vaikka olisi kuinka varovainen. Kahessa viikossa lääkärin mukaan pitäis olla entiselläni ja kahen viikon päästä on myös kontrolli-labrakokeet että on Suomen tyttö varmasti kunnossa. Olo on kyllä aika väsyny ja heikohko, mutta lepoalepoa ja vettä.

Siitä puheenollen, menenkin Voltic-vesipullolaatikosta hakemaan vesipullon ja pistän pitkäkseni. Seuraavaan kertaan, Ashaley Botwe kuittaa.