2 yötä.

Tällä hetkellä olen vielä Suomen kamaralla ja Sotkamossa. Itseasiassa viimenen Sotkamo-päivä on menossa ja tänään ostan viimeset ostokset apteekista ja kaupasta. Viimenen Afrikka-laukun pakkaus ja huih! Huomenna Saloon Minna-ystäväisen luo ja perjantaina kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, jonne tulee halaamaan heipat ihana Vilmaliini myöskin. <3

Olen siis lähdössä Ghanaan, Länsi-Afrikkaan jo toista kertaa. Vuosi sitten olin Osu Children's Home -nimisessä paikassa työharjoittelussa 2.1.-31.3.2010, tällä kertaa reissu kestää 11.2.-27.6.2011 ja menen tekemään sosionomi-opintoihini liittyvää suuntaavaa harjoittelua The Gingerbread House International School -nimiseen kansainväliseen montessoripäiväkotiin. :)

Tämä 9 kuukautta on ollut täynnä odotusta, jännitystä, hymyjä, itkuja, koulukurssien järkkäilyä, opinnäytetyönaiheen keksimistä, viisumihakemuksia, kelahakemuksia ja paljon kaikkea hyvää! :) Päätin siis heti viime reissun lopulla, että Ghanaan palaan uudelleen. Asiaan vaikutti tietenkin hyvin paljon se, että Ghanasta löytyi rakkaus. Mutta myös siellä työskentely kiehtoo paljon, joten toiselle reissulle löytyy monia syitä. Vaikka lähtö onkin aina haikeaa, on se tällä kertaa myös ihanaa. Vaikka sanon heipat omalle perheelleni ja ystävilleni, pääsen Ghanassa halaamaan toista perhettäni ja ystäviäni. Eli edessä on ikäväitkut ja onnenitkut.

Minun sisällä menee tunteiden vuoristorata ja perhosten karuselli. Mutta on vain yksi elämä ja se täytyy elää niin, että on hyvä olla. Että ajattelee sekä järjellä mutta myös sillä tärkeimmällä, eli sydämellään. Ja minun sydämessä tuntuu hyvälle. Tuntuu, että lähden kodista mutta myös palaan kotiin. Life is good. :)