Miten voi aika mennä näin nopeasti!! Varsinkin menevä viikko on tuntunut menevän hurjan nopeaa. Töissä oli tosi mukava viikko! Lapset alkaa tuntemaan minua paremmin ja minä lapsia. Olen huomannut, että koulussa jossa olen töissä vallitsee jonkinlainen arvojärjestys. Koulussa toimii 2 luokkaa, Toddler Group ja Montessori Room. Lapsia koulussa on max. 40, jotka ovat iältään 18 kk - 6 vuotta. Minä työskentelen siis Toddler Groupissa, jossa tällä hetkellä on maksimissaan 13 lasta. Luokissa on opettaja, meidän luokassamme se on brittiläinen nuori nainen. Opettajan lisäksi luokassa toimii "avustajia", jotka keskittyvät vaippojen vaihtoon ja vessatukseen sekä ruokailun valvomiseen. Toisaalta se on hyvä systeemi, koska silloin opettajat saavat aikaa keskittyä lapsiin enemmän, mutta tuntuu hankalalta silti kun on tottunut siihen että kaikki työntekijät tekevät kaikkea. Tuossa koulussa kun lapset saavat tehdä melkein mitä haluavat. Jos on esimerkiksi evästauko, jotkut lapset syövät ja toiset touhuavat mitä touhuavat. Tekemistä siis riittää ja silmät täytyisi olla myös selässä. :D

Päivät kuluvat siten, että aloitan työt klo 7, jolloin pyyhin pölyt luokkamme hyllyistä. Klo 7.25 viimeistään pihalle ottamaan vastaan lapsia. Sisälle menemme noin klo 8.30, jolloin lapset syö eväitään ja leikkivät sekä tekevät montessori-aktiviteetteja. Takaisin ulos menemme noin klo 10-11 ja sisälle noin klo 11.30, eväät esille, leikkiä, aktiviteetteja ja kirjojen lukemista. Päivän päättää "circle time", jossa laulamme, luemme sadun ja kerromme lapsille erilaisista asioista. Montessori-koulussa on viikoittaiset teemat, esimerkiksi viime ja seuraavalla viikolla teeman on "Planets and Space" eli planeetat ja avaruus. Viime viikolla askartelimme mm. teleskoopit, maalasimme Mars-planeetan jne. Todella yksinkertaisia juttuja, pienten ryhmässä kun olemme. :) Myös pihalla on pöytä, jossa lapset saavat askarrella. Pihalla on kivilaatoista tehty autorata, kiipeilytelineitä 2, iso ja pieni, keinuja, palloja jne. Paljon kaikkea! Minä valvon lähinnä lapsia pienemmässä kiipeilytelineessä ja keinuilla sekä autoradalla. Yhtenä päivänä leikin mekaanikkoa pikku poikien kanssa, toisena päivänä jäätelönmyyjää. On se hauskaa kun työnteko on välillä leikkiä! ;)

Mutta tuosta arvojärjestyksestä. Nimittäin viime viikolla "avustajat" saivat essut. Ymmärtääkseni sen takia, että vanhemmat tietävät ketkä ovat opettajia ja ketkä eivät. Essun saaneet henkilöt eivät erityisemmin pitäneet tästä. Afrikkalaiseen tapaan kuitenkin vitsailivat ja naureskelivat. Mutta ymmärrän kyllä, että tuollainen erottelu aiheuttaa kitkaa. Voisi karkeasti verrata, että suomalaisessa päiväkodissa lastenhoitajilla olisi essut ja lastentarhanopettajat olisivat ilman essuja. Koska minusta tuntuu, että nämä "avustajat" ja minä teemme enemmän töitä ja pidämme lapsia enemmän silmällä kuin nämä opettajat. Minä en essua saanut, koska toimin "opettaja-harjoittelijana" luokassamme. Nämä "essulaiset" etenkin meidän luokassamme suhtautuvat minuun onneksi rennommin kuin opettajiin. Opettajat myös käskyttävät välillä liiankin käskevään sävyyn muita. Koulu ei ole perinteinen ghanalainen koulu/päiväkoti, vaan minusta tuntuu kuin olisin töissä Englannissa koska ilmeisesti koulunjohtajatar on englantilainen tai ainakin asunut pitkän aikaa Englannissa. Noh, joka tapauksessa työ tuntuu mukavalta ja tosiaan ainakin tämä työviikko meni nopeasti. 3 viikon päästä alkaa 2,5 viikon loma jonka voimalla jaksan kyllä ahertaa!

Viikonloput tuntuu todella mahtavilta työviikon jälkeen! Viikonloppuisin ei oikein edes tee mieli tehdä mitään erikoista, levätä vaan ja nauttia yhteisestä ajasta Kennedyn kanssa. Viime viikolla kyseinen miekkonen yllätti minut iloisesti. Väsyneenä töistä tullessa, koti oli siivottu, pyykit pesty ja sängyllä odotti muutama uusi paita. Töissäni kun on pukeutumiskoodi työntekijöille, tulisi olla mielellään nappeja paidassa (en osaa ymmärtää miksi..), hihat mielellään kyynärpäihin tai edes t-paita hihat jne. Paidat olivat siistejä t-paitojam, joita voin aivan hyvin käyttää töissä. Matkalaukkuun kun en pakannut kuin muutaman t-paidan ja yhden paidan missä on hihat hieman pidemmät. Mutta kyllä olin yhtä hymyä ja onnea täynnä yllätyksen jälkeen. Eilen vierailin pitkästä aikaa perheen luona. Martin ja Bibi tuli syliin ja Martinin kanssa lauleskeltiin ja leikittiin. Poika osaa samat laulut kuin mitä me laulamme työpaikallani. :) On täällä hyvä olla. Toki on myös koti-ikävä. Varsinkin nyt ajatukset on täysin kotikonnuilla, rakas kummityttöni täyttää huomenna 1-vuotta. <3 Onnenhalaukset ja pusimusit siis ihanalle rakkaalle Aino-mussukalle! :)