<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Maanantai 6.7, Tiistai 7.7, Keskiviikko 8.7, Torstai 9.7

Muutimme parin kadun kulman taakse uuteen hostelliin, joka oli huomattavasti rauhaisampi kuin edellinen päärautatieasemaa muistuttava liikennekeskus. Koska maailma on niin mahdottoman pieni nykyään, teknologian myötä, niin sovimme lounastreffit tiistaiksi vanhemman jenkki-pariskunnan kanssa, joiden naapureina asustelimme 9kk sitten Laosin Tadlossa. He saapuivat maahan lomailemaan ja mikäs sen mukavampaa kun vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

Turistinähtävyyksistä poikkesimme vielä suihkulähdepuistossa, joka oli parhaimmilaan vasta pimeyden saavuttua. Monessa paikassa kaupungissa on esiteltynä muutoksia valokuvin viimeisen kuuden vuoden aikana tehdyistä tie-, katuvekosto sekä puistouudistuksista. Rakentaminen on huimaa pääkaupungissa ja keskustaa uudistetaan tiukalla tahdilla. Samaan aikaan muutaman sadan kilometrin päässä, kahden vuoden takaisen maanjäristyksen jäljiltä ihmiset asustelevat edellen teltoissa kun ei ole varaa rakentaa taloja uudelleen.

Tostaiaamusta otimme varsinaisen matkapyrähdyksen ja suuntasimme 04.30 bussilla Paracasiin, josta vielä samana päivänä kohti Nazcaa. Nyt olemme matkustaneet ehkä elämämme hienoimmilla busseilla. Oli turvatarkastukset ja matkustajien valokuvamiset ja satelliittipaikannus koko matkan ajan. Nettikin piti olla, mutta juuri nyt ei toiminutkaan. Matkustimme halvimmassa luokassa, mutta penkit olivat kuin lentokoneen ykkösessä, aamiaistarjoilu ja bussiemännät ja -isännät huolehtimassa hyvinvoinnista. Verrattuna Liman paikallismicrobusseihin, jossa jalkoja ei hyvällä tahdollakaan saanut mahtumaan penkkien väliin..olemme aika otettuja.

Paracasissa hyppäsimme kahden tunnin luonnonpuisto veneilylle, jossa vihdoin ja viimein minun odottamani pingviinit livenä luonnossa. Matkaahan kutsutaan myös nimellä "köyhän miehen Galapagos", joten sekin tavoite on vähän niinkuin saavutettu. Maisemat koostuivat linnuista, luolista ja hylkeistä. Matka jatkui takaisin bussiaseman virkaa tekevälle hiekkaketälle ja läpi Andien arojen kohti Nazcaa.