Maanantai 13.7, Tiistai 14.7, Keskiviikko 15.7, Torstai 16.7

Maanantai ja muuttopäivä taas kerran. Edessä 9 tuntinen yöbussimatka kohti Arequipaa, maan toiseksi suurinta kaupunkia. Sen verran ehdimme kuitenkin vielä retkeillä, että kävimme muumiohautausmaalla reilun puolen tunnin matkan päässä Nascasta. Muinaiset asukkaat ovat muumioineet kaikki ihmiset, riippumatta yhteiskuntaluokasta, joten muumioita riittää seuraavillekin sukupolville katseltavaksi.

Suurta draamaa saatiin aikaan tällä matkalla, kun loistavasti palvellut kameramme lakkasi toimimasta. Ensimmäinen päivä Arequipassa menikin kameratohtoria etsiessä ja ei ollut ihan helppo rasti. Alotimme rehvakkaasti keskustasta, josta meidät ohjattiin bussimatkan päässä sijaisevaan suureen kauppakeskukseen, josta jatkoimme taksilla kohti seuraavaa kohdetta ja vihdoin päästiin perille. Potilas-Canon jouduttiin jättämään yön yli tarkkailuun ja seuraavana iltapäivänä saimme kuulla suru-uutisen, että koko Perussa ei olisi huoltoa, joka hiekat saisi pois moottorista. Tänään on siis suunnitelmissa uusi ostosretki kamerakauppoihin. Ja mikä mukavinta osa liikeistä avautuu vasta puolen päivän tienoilla, joten aikaiset linnut eivät tällä juuri matoja nappaa.

Emme siis ole vielä tehneet mitään "turistijuttuja", koska kameraa ei ole ollut. Viipymisemme Arequipassa saattaa siis pidentyä muutamalla päivällä, mikä sopii minulle oikein mainiosti. Jos Lima oli ihana, niin Arequipa on IIIIhana, hiukan pienempi ja sievempi ja niin kovin aurinkoinen. Olemme hahmotelleet retkeä Colca Canyonille ja koittaneet löytää junaa seuravaan kohteeseen, jota emme vielä kylläkään ole päättäneet. Mikäli olemme oikein ymmärtäneet, niin junat ovat "sairaana", joten matkamme taitaa jatkua taas bussille.

<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Perjantai 17.7, Lauantai 18.7

Onnellinen, uuden kameran omistaja koettaa epätoivoisesti saada säätöjä kohdalleen, jotta valokuvaaminen voisi jatkua. Ensimmäiset julkaistut kuvat taisivat olla laaja-kuvaformaatissa. En ole sentään ihan vielä itsestäni elokuvaohjaajaa tekemässä. Kikkaillaan vielä hetki, niin eiköhän matkakin voi taas jatkua.

Perjantaina suuntasimme turistibussiajelulle, joka keskusaukion lisäksi uloittui myös "maaseudulle". Vähän sama kun pellot alkaisivat Hakaniemen kohdalta helsinkiläisen mittakaavan mukaan. Uskoisin, että 4,5 tunnin kestoisella ajelulla tuli kartoitettua kaikki mahdollinen näkemisen arvoinen lähiympäristössä, ja hiukan vielä enemmän. Katsastettiin marsufarmit ja tutustuttiin alpakoiden villojen eroavaisuuksiin. Aika monta kirkkoa ja näköalatasannetta mahtui matkaan myös. Viimeisellä etapilla olisi päässyt vielä ratsastamaan tai mönkijäajelulle, mutta me olimme mielestämme saaneet rahoillemme jo vastinetta riittämiin.

Päivät Arequipassa ovat vierähtäneet siis vauhdilla. Merenpinta on taas vajaan 2,5km päässä alapuolellamme. Korkeudesta emme ole juurikaan kärsineet. Testattuna ovat koka-tee ja koka-karamellit, mutta a) maku ei juurikaan ollut miellyttävä ja b) kun ei ole ollut korkeusoireita, niin emme ole saaneet niihin helpotusta. Todennäköisesti joudun vielä perumaan tämän väitteen ainakin b-kohdan osalta, kunhan päästään korkeuksiin. Kokapensaan lehdet maistuvat suunilleen samalle mille hiusvärinä käytettävä henna tuoksuu. Kovin nostalginen, mutta ei niin miellyttävä yhdistelmä.

Ensimäistä kertaa matkallamme vaihoimme hostellia oma-aloitteisesti ensimmäisen yön jälkeen. Nettisivuille luvatusta fasiliteettitarjonnasta ei puuttunut kuin TV, internet, wifi ja keittiö osottautui kahdeksi kaasuliekiksi ja vesipannuksi. Katsoimme siis parhaaksi maksaa hiukan enemmän ja siirtää rinkkamme kadun toiselle puolelle. Keittiötä ei edelleenkään ole, mutta sen sijaan ravintolapalveluita olemme käyttäneet runsaasti. Mikäpä siinä kun lounas maksaa halvimmillaan 1,25€ sisältäen keiton, pääruuan, mehun ja jälkkärin. Kalleimmat ala carte annokset ovat kymmenen euron molemmin puolin. Alpakkaa olemme kokeilleet, mutta marsu antaa vielä odottaa itseään. Kaupungissa on kymmenittäin mukavia kattoterasseja ja edullisia paikallispontikasta Piscosta valmistettuja cocktaileja ja tietysti "inkakolaa", jonka neonkeltainen väri kuvastaa määrittelemättömän hapotetun sokeriliemen makua parhaiten.

Lauantain vietimme retriittiharjoituksissa Santa Catalinan luostarissa, joka sijaitsee keskellä kaupunkia. Ostimme maanantaiksi liput Colcalle ja keskiviikkosta suuntaame kohti eteläistä Tacnaa. Pohdimme vakavissamme vaihtoehtoa Bolivia ja La Paz, mutta kun yölämpötila näyttää olevan runsaasti miinuksella ja päivinsinkään ei niin hellettä, niin päätimme nauttia mielummin lämmöstä ennen matkamme vuoristoetappia.