<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Perjantai 10.7, lauantai 11.7, Sunnuntai 12.7

Nasca, tuo muinaisten omituisten viivojen kaupunki on kuin jättikokoinen hiekkalinnojen rakennustyömaa. Kaikkialla rakennetaan ja kadut ja keskustori mm. ovat revitty auki. Sadetta alueelle saadaan runsas 20mm vuodessa, eli käytännössä ei koskaan. Ilma on kuivaa ja kuumaa, mutta poikkeuksena Atacaman erämaahan, myös yöt ovat lämpöisiä.

Kaupunki on pikkuruinen ja helposti hallittavissa. Hostellimme, muutaman kortteli päässä keskustasta on siitä mukava, ettei sielä asu ketään muita meidän lisäksi. On tilaa temmeltää ja lueskella pihalla riippumatoissa. Omistaja rouvan kanssa rupatellaan kovasti espanjaksi: tai hän juttelee ja yritämme saada kiinni sanan sieltä, toisen täältä.

Ensimmäistä kertaa matkallamme olemme turistisesongin aikaan liikenteessä. Ja sen huomaa mm. hostellien- ja bussien paikkavarauksista. Maailmanlaajuinen taantuma ja pienet paikalliset levottomuudet ovat kuulemma kuitenkin hiljentäneet matkailua hiukan. Lauantaina ostimme bussiliput maanantaiksi ja saimme viimeiset paikat. Alkuviikosta oli bussilakko, joten osan turistien matkasuunnitelmat ovat vaatineet uudelleenjärjestelyjä.

Koska ravintolaruoka on suhteettoman halpaa, olemme luopuneet kokkaamisesta ja siirtyneet käyttämään paikallispalveluita. Nyt on pitkästä aikaa uusia, upeita makuelämyksiä, vaikkakin tutuista raaka-aineista. Peruna, avokado, maissi- siinäpä päivittäisen ruokaympyrämme perusta.

Lauantaina lähdimme katsastamaan Nasca Linjoja, jotka parhaiten kyllä näkyisivät lentokoneella, mutta saattoi niitä ihailla maanpinnaltakin. Oppaaksemme saimme innostuneen nuoren argeologin, joka kiitettävästi puhui myös englantia. Monia teorioita linjojen olemassaolosta on kehitetty, mutta vallitsevimmat ovat ilmeisesti jumalan ilostuttaminen, että saataisiin sadetta tai suuri astronominen kalenteri. Ufoteoriaan emme oikein jaksaneet uskoa. Niin tai näin, käsittämätöntä on se kuinka ne on saatu piirrettyä ja miten ihmeessä ne ovat säilyneet näihin päiviin asti. Joskin Panamerican valtatie halkaisee muutaman kuvion.

Maanantaina siis kohti Arequipaa ja seurailemme mielenkiinnolla kuinka El Niñon kehittyminen etenee ja että jääkö meidän rantalomailut kokonaan väliin.