Launantai 15.8, Sunnuntai 16.8, Maanatai 17.8

Matkasimme kohti korkeuksia ja muutimme keskustan toiselle puolelle, rustiikkiseen pikku hotelliin, josta avautuivat hulppeat näkymät yli kaupungin. Toisaalta jokainen käynti "kaupungilla" tiesi julmaa taistelua ylämäen kanssa, mutta muutaman päivän jaksaisimme. Cuscossa oli viikonloppuna pyhän neitsyeen juhlat, joten kadut täyttyivät tanssioista, soittajista ja kulkueista, joiden iloittelua meillä oli ilo seurata aitiopaikoilta. Laskeskelimme mielessämme, että jos katollisia pyhimyksiä on 14 ja kaikkia juhlitaan yhtä näyttävästi, niin sehän tietää hyviä bileitä kerran kuukauteen ja parhaimmillaan kahdesti.

Maanantaina 6.50 oli startti kauan odotetulle Machu Picchulle. Meille päivä oli henkisesti päätös upealle Perun seikkailulle, koska viimeiset pari päivää menisivät taas asioiden hoitoon ja latautumiseen. Olimme siis ostaneet aivan ylihintaisen pakettimatkan yli vuosi sitten kotimaasta. Tosin hintaan sisältyi aika henkilökohtainen palvelu, sitä ei voi kiistää. Yksityinen minibussi haki meidät juna-asemalle ja noin 3 tunnin junamatka oli edessä. Maisemat olivat hulppeat ja jalkatilaa puolet matkasta jopa kohtuullisesti. Ei ole Perun turistijunat meinaan mitoitettu länsimaalaisille sulosäärille. Saavuimme Aguas Calientesiin ja meitä oli vastassa yksityisopas, joka johdatteli meidät Hiram Binghamin jalanjäljille eli argeologisille nähtävyyksille. Maisemat olivat sykähdyttävät ja käynti ehdottomasti menee matkamme TOP 5 parhaimmistoon. Kärkikolmikkoon on sen verran tunkua jo nyt, että pitänee ottaa hiukan etäisyyttä ennenkuin ryhdytään lopullisesti kohteita pisteyttämään.

Saimme siis reilun tunnin opastetun käynnin raunioilla ja loppupäivä meillä oli vapaata hengailua ja omia tutkimusmatkoja. Portaat ottivat taas oman osuutensa voimavaroista, vaikka korkeutta ei ollut kuin vajaa 2500m. Kamera lauloi ja kuvat päivitän heti kun pääsen yhteisymmärrykseen blogin kanssa. Meille jäi aikaa vielä pikaiseen lounaaseen ennen paluujunan lähtöä. Sehän oli sitten show itsessään. Matkan hintaan sisältyvän sämpylä- ja kahvitarjoilun jälkeen alkoi kansantanssiesitys, jota seurasi junatarjoilijoiden esittämä muotinäytös. Matkaa oli noin 36km ja junalla siihen sai kulumaan 1,5 tuntia, joten nyt ei ollut mistään pendoliinosta kyse. Vappumista ja heilumista raiteilla oli, joten mannekiinit huojuivat penkkirivistöjen välissä kuin tiukemmassakin pisco-tuiskeessa. Esiteltävät laamakuteleet olivat tietysti myynnissä, mutta ei mihinkään taxfree- hintaan, joten jäi ostokset tekemättä. Emme ymmärrä mikä logikka oli siinä, että jäimme junasta puolessa välissä matkaa ja taas meitä tuli privaatti minibussi hakemaan. Ajoimme toiset 1,5 tuntia takaisin Cuscoon, joten nyt ei ainakaan ekomatkailusta voi puhua.

Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti tapaamme seuraavan kerran torstaina Equadorissa!