<!-- @page { size: 21cm 29.7cm; margin: 2cm } P { margin-bottom: 0.21cm } -->

Perjantai 3.7, Lauantai 4.7, Sunnuntai 5.7,

Voi Lima, Lima, Lima. Saavuttiin aamusta sutjakasti sujuneen lennon jälkeen Limaan. Tervetulotoivotuksina oli kaiken sorttisia sikainfluensa infoja, kaikilla hengitysmaskit ja muutenkin suuret negatiiviset ennakkoluuloni 8 miljoonaista pääkaupunkia kohtaan jatkoivat vahvistumistaan. Välttääksemme Cebu City kokemusta uudelleen, olimme varanneet hostellin turistien kansoittamasta Mirafloresista, emmekä suinkaan keskustasta. Vielä kun taksikuski ajoi meidät vahingossa väärän hostellin eteen, niin johan oli Perukokemus alkanut mukavasti... Lodge tai Lounge, samapa tuo.

Niinhän sitä ensi alkuun olisi luullut. Pienet päiväunet muuttivat kaiken. Lähdimme paikalliseen markettiin ostamaan lounastarpeita. Kauppa oli ruokaparatiisi ja eden samaan aikaan. Tuoretiskiltä löytyivät kaikki mahdolliset hedelmät ja vihannekset valmiiksi paloiteltuna, juustot, makkarat, uunituoreet leivät yms. Enkä viitsi edes mainita mihin hintaan. Väkisinkin alkoi mansikkatiskillä jo suu kääntyä hymyyn. Ja lähiseutuun tutustutuamme hymy leveni entisestään. Täällähän on mukavaa.

Asustelemme siis reilun 1,5 tunnin kävelymatkan päässä keskustasta. Ai mistäkö tiedämme, no siitä että aloitimme lauantaiaamun kävelemällä keskustaan. Osa Liman kaduista on rakennettu varsin väljästi ja nytkin melkein koko matkan kulki puistokatu teiden välissä, joten matka taittui varsin leppoisasti. Niin mukavaa se ei ollut, että uudestaan sen tekisimme. Vanha keskusta on hulppea, valtavinen rakennuksineen ja aukioineen. Ravintolatarjonta on laaja ja ruoka hyvää ja hyvin edullista. Kokonainen grillattu kana, vähintään kilo perunoita, salaattia ja pullo viiniä maksaa 10,-. Lauantaina oli kaupungissa muutakin ohjelmaa, sillä kaikki Perun maakunnat olivat esittelyssä ja tupsahdimme paikalle aivan sattumalta. Saimme kertaheitolla läpileikkauksen maan kulttuuri- ja ruokatarjonnasta. Tosin ihan kaikkea emme uskaltaneet maistaa.

Sunnuntaina seikkailimme bussiasemaa etsien, mutta päätimmekin jäädä vielä 3 yöksi lisää, sillä Lima on aivan mahtava paikka. Joukkoliikenne on tehokasta ja elämys itsessään, huutelevine rahastajineen ja päättömän tuntuisen torvienhuudatuksen ja ajokaistojen vaihteluiden parissa. Microbussien vuoroväli on noin 30 sekunttia ja hintaa 20min matkalle tulee 0,25€. Päästyämme takaisin keskustaan hankimme matkan ensimmäisen ponchon ja pipan. Herra gringo herätti huomattavaa hilpeyttä sunnuntaiseurueissa, varsinkin kun lämpötila oli +20 tienoilla. Ehdimme nähdä vielä sotilaitten vahdinvaihdon pääaukiolla ennen paluuta pakkaamaan. Hostellimme on täynnä, emmekä siis saaneet lisäöitä samasta paikasta.