Tiistai 18.8, keskiviikko 19.8, Torstai 20.8, Perjantai 21.8

Olimme viikko sitten varmistaneet lentomme Cuscosta Limaan ja sieltä Quitoon. Aamulento oli siirtynyt puolella tunnilla eteenpäin ja varmistimme vielä, että kerkeämmehän Limassa vaihtaa konetta. Asian piti olla kunnossa, mutta kaikkialla suositellaan varmistuksen-varmistusta, joten kävimme vielä kerran lentotoimistossa. Nyt meitä sattui palvelemaan ilmeisesti paikan päällikkö, joka ykskantaan ilmoitti, että 1,5 tuntia ei riitä koneen vaihtoon. Jep, jep alle 18 tuntia lähtöön ja nyt ruvettiin vaihtelemaan lentoja. Ei mitenkään yllättävää, että tuntia aikaisempi lento oli täynnä, joten meidän kohtaloksi tuli suorioutua kentälle jo ennen kukuonlaulua. Positiivista oli kuitenkin se, että 11 kuukautta vyötärölaukuissa muhineet vanhanajan paperilentoliput saatiin vaihdettua elektronisiin ilman kustannuksia. Sen verran olivat jo musteet haalistuneet kuumuudesta ja kosteudesta, että olisi saattanut viimeisillä lennoilla mennä numerot arvailuksi. Eikä enää ole pelkoa lippujen kadottamisestakaan.

Peru jää siis taakse ja on kokonaisuudessaan ollut aivan mahtava maa.Oikeastaan mitää pahaa sanottavaa ei löydy. Matkustaminen on helppoja ja mukavuustason voi määritellä rahalla aivan itse. Missään vaiheessa emme tunteneet oloamme turvattomaksi, vaikka perusvarovaisuus aina oli paikallaan. Ruoka on loistavaa ja edullista ja parasta kaikessa ovat ystävälliset ihmiset ja upeat maisemat. Shoppailijalle maa on paratiisi ja muutama (kymmenen) lisäkiloa ollaan painoa saatu myös matkatavaroihin. Historiaakin riittää tuhansia vuosia taaksepäin ihmeteltäväksi. Korkeus ja säätilat toivat hiukan haastetta matkaan, mutta kaikesta selviää, kun haluaa.

Lentomatkat sujuivat kommelluksitta ja saavuimme pilviseen Quitoon iltapäivästä. Pienessä jännityksessä pitivät meitä kentällä, kun laukkujemme tulo tuntui kestävän ikuisuuden ja vaikka olimme ensimmäisenä läpi maahantulotarkastuksista poistuimme lähes viimeisenä kentältä. Sikaflunssa on ilmeisesti ajanut kaikista taudeista ohi, sillä ruumiinlämpö mitattiin kyllä, mutta keltakuumerokotteet eivät tuntuneet ketään kiinostavan. Pientä vääntöä kävimme taksikuskin kanssa matkan hinnasta, joka sattui nousemaan 2 dollaria sovitusta, istuuduttuamme kyytiin, mutta pääsimme perille Hostal Chicagoon. Asustelemme pahamaineisen Mariscalin ja vanhan kaupungin puolessa välissä. Ei tämä mikään Bogota ole, mutta passit, luottokortit ja enimmät rahat on syytä jättää hotelliin, sillä varkauksia kuulemma tapahtuu. Tietysti täytyy muistaa, ettemme ole kaikkein pienimmästä päästä ja olen vakuuttunut, että meidät käännetään edes kerran matkalla, joten eikähän ala olla sen aika.Kolme hostellimme asukasta on jo rullattu, osa täysin omaa tyhmyyttä.Vahingossa meilläkin oli ensimmäisenä iltana koko omaisuus mukana kun olimme hajauttaneet passit ja luottokortit eri piiloihin.

Ensimmäiseen iltaan ei mahtunut juurikaan muuta kuin mukavan ravintolan etsintä, joka osoittautui yllättävän hankalaksi ja hyvän illallisen syöminen, mitä oli melkein fiasko. Perussa meillä oli niin hauskoja kuin surullullisiakin ravintolakokemuksia, mutta aina koimme saavamme rahoillemme vastinetta. Yksi uskomattomimmista oli kun ruoka tuntui kestävän ja kestävän ja viimein saimme sitä sun tätä. Tarjoilija, joka hänkin välillä katosi määrittelemättömäksi ajaksi, totesi, että ei heillä oikeastaan ole kokkia laisinkaan vaan joku harkkari yksin keittiössä. Me olimme kuitenkin tyytyväisiä, kuinkas muuten. Tänään tilanne oli toinen: mukava terassi keskustassa, oli myäs mukavan hintainen. Listahintojen päälle läiskäistiin 22% veroja ja kun ruoka oli vielä ala-arvoista, niin nyt ei pisteitä herunut. Täytyy varmaan siirtyä paikallisten kuppiloihin hakemaan makuelämyksiä. Ainakin näyttäisi siltä, että pavut tulevat näyttelemään suurta roolia seuraavan viiden viikon aikana.

Perjantain asuimme käytännössä matkatoimistoissa ja tiistaina lähdemme kolmeksi yöksi Amazonille. Koetimme hahmottaa hintahaitaria Galapagosille, mutta vain taivas on rajana, joten pohdimme vielä hetken, mutta eiköhän sinnekin matkamme vielä suuntaudu. Huomenna Otavaloon markkinoille ja pohjoisen maisemia katselemaan. Nyt taas etsimään uusia makuelämyksiä. Toivottavasti parempia kuin eilen.