Haaveiltiin, etta oltaisiin nyt jo Bolivian puolella Copacabanassa, mut ei olla vaan Punossa edelleen Perun puolella.

Viimeksi ollaan kirjoitettu Nazcassa, joten hieman ollaan sielta edetty. Eilen illalla Nea teki muistiinpanovihkoomme hienot muistiinpanotkin Canjonin retkestamme, mut jatti nyt vihon hotellihuoneeseen, joten nyt kirjoitetaan, mita muistetaan epaloogisessa jarjestyksessa 

Pahoinvoinnit ja muut hellitti ja aikakin kului lopulta siten, etta voitiin menna hakemaan kamat Nazcan hotellistamme sailosta ja vessassa vaihtaa vaatteet ja tehda "yo-pesut" bussimatkaa varten. Meilla oli paikat bussin alakerrasta ja penkit olivat leveat ja lahes totaalisesti makuuasentoon menevat. Illalla (bussi lahti kl.22) tarjoiltiin viela iltapalakin eli mehua ja kuiva leipa. Sen jalkeen kaikki kavivat nukkumaan ja valotkin sammutettiin, mutta telkkari oli paalla ja aani TAYSILLA. Aanta ei saanut irse saadeltya ja kun sita aikansa oli kuunnellut ja korvatulpista ja vasymyksesta ei saanut unta, niin Nea painoi palvelunappia ja bussiemanta tuli nopeasti paikalle ja lupasi laittaa aanta hiljemmalle. Ilmeisesti aani ei ollut haitannut aiemmin muita kuin meita kahta?!? Ei kukaan kylla valittanut siitakaan et se laitettiin hiljemmalle…

Matka meni nukkuessa, toiset nukkuivat enemman ja toiset vahemman… Nukkuessa valttyi toteamasta sita seikkaa, etta bussi heittelehti melkoisesti ja matkustajat penkeissa sen mukana, kun kuski ajoi melko lujaa melko mutkaisia teita. Onneksi ulkona oli pimeaa, jotta ei nahnyt miten lahella tien reunaa tai miten korkean rotkon reunalla oltiin. Paastiin kuitenkin turvallisesti Arequipaan perille. Jonkin verran siis oltiin taas noustu, koska Arequipa sijaitsee n.2000m:ssa. Mentiin suoraan taksilla netista valitsemaamme hotelliin ja otettiin tirsat.

Arequipan hotellimme/hostellimme oli Casa de Avila, jossa kahden hengen huoneessa, omalla kylpyhuoneella yksi yo maksoi 80 Sl./2hlo (n.20e) sis. aamupalan. Hotelli oli todella kiva. Iso sisapiha, jossa pidettiin mm. espanjan tunteja ja oppilaitakin naytti olevan. Huoneemme oli hieman kolkon ja kostean kylma, mutta muuten ok. Yolla ei palellut, kun hyvat huopa/villapeitot. "Paivaunilta" herattyamme kavimme syomassa aamupalan (kl.n.9.30) ja kavimme jutskaamassa hotellin vastaanottovirkailijan kanssa retkista. Ensimmainen ei oikein osannut neuvoa ja toinen esitti tietavansa, mut oli sekin hieman pihalla (netissa palautetta antaneet olivat kehunneet hotellia juuri sen osaavan ja retkien kanssa neuvovan henkilokunnan vuoksi). Paadyimme kuitenkin ostamaan retken hotellin kautta, kun ei niissa sitten kuitenkaan niin paljon eroja ja ainakin luotettava. Koska emme koe olevamme valmiit (kunto ja korkeus) kiipeilemaan ja vaeltamaan korkeuksissa paadyimme 2 paivan ja 1 yon bussiretkeen Cañon del Colcalle. Retki maksoi 131 Sl./2hlo (n.33e), johon ei sis. lounaat eika illallinen.

Loppupaivan ja illan Arequipassa vietimme kaupungilla kavellen ja evaita ostellen ja asioita netissa hoitaen seka tietysti syoden. Illalla sitten aikaisin nukkumaan, jotta valmiina retkeen. Lahto oli n. kl 8 ja sita ennen aamupala. Meidan hotellilta retkelle oli lahdossa myos jenkki-pariskunta, jotka osoittautuivatkin sisaruksiksi. Suhtauduimme ensin aika skeptisesti tallaiseen valmiiseen turistiretkeen, mutta bussi oli taynna (ainakin paaasiassa) ihan normaaleja reppureissaajia. Ihmisia oli Ruotsista, Ranskasta (ne oli aika omituisia), Australiasta, USAsta, Venajalta ja sitten taalta. Porukka oli siis melko sekalaista. MOnet heista olimme nahneet jo aiemmin reissun aikana. Viihdyttavin pari oli Jürgen ja Carmen, n. 50-vuotiaita. Meilla ei siis ole mitaan hajua, mitka heidan nimensa oikeasti oli. Keksittiin ite nimet, kun mies naytti ihan saksalaiselta pornotahdelta (ja kohteli naistaan melko huonosti) viiksineen ja tatuointeineen, tosin puhui englantia. Nainen taas oli takalaisen nakoinen, tosin vahvasti meikattu ja puhui ilmeisesti espanjaa aidinkielenaan, mutta Jürgenin kanssa todella huonoa englantia. Ne hieman erottui muusta porukasta…

Bussissa naisopas puhui kaiken espanjaksi ja englanniksi. Englannin lausumisesta ja bussin mikrofonin toiminnasta johtuen valilla oli helpompi ymmartaa se espanjan kielinen osuus ;). Matkalla kanjoniin ja sen kyliin pysahdyttiin juomassa kokateeta ja ottamaan kuvia erinaisista kohteista: Misti-vuori, uhanalaisia laaman sukuisia elaimia, joista saadaan hienoa villaa, flamingoja (olivat niin kaukana, etta meidan kamera ei kyennyt kuvaamaan), laamajo ja alpakoita (opittiin niiden erokin). Matkalla kaytiin valilla 4900m ja se kylla taas tuntui, mutta perilla Chivayssa oltiin enaa n.3200m ja olo tuntui ihan hyvalta. Hieman tietenkin hengastytti ja Sannan rinnan paalla istui valilla joku ;) Kaiken kaikkiaan siis huomattavasti helpompi olo kuin suoraan Cuzcoon lentaessamme. Chivayssa kaytiin ensin lounaalla. Seisova poyta 20 Sl./naama + juomat 5 Sl./naama (kerrankin kaikkea paikallista ruokaa, sai maistella vahan kaikkea). Ruoka oli todella hyvaa ja nalkakin jo tuossa vaiheessa kova, silla kl. oli jo n.15 ja koko paiva oli selvitty vain keksien avulla.

Lounaan jalkeen meidat vietiin bussilla hostelleihin/hotelleihin. Meidat kaksi jatettiin yksinaan yhteen hotlaan, joka ehka hieman syrjassa. Lahes kaikki muut olivat toisessa hotlassa. Ne muutkin ihmettelivat, miksi me muualla, johon sanottiin vaan, etta ihmetellaan itsekin, mutta ehka suomalaisia pidetaan epailyttavina.. Myohemmin selvisi, etta majoitus riippui siita, mista matkan oli varannut. Kun oli meidan vuoro jaada bussista, opas luki paperistaan erittain epaselvasti: Samma ja Meo. Sanna jotenkin tunnisti, etta kyse oli meista.. Hotlamme oli kuitenkin ihan siisti ja kiva (hinnasta ei tietoa, kun kuului retken kok.hintaan). Ensimmaisessa saamassamme huoneessa vaan vessan lattia lainehti. Nea meni siita sanomaan papalle, joka oli respatalossa, muotoili hienoja lauseita mahtavalla espanjan kielen taidollaan (eli naki todella vaivaa) ja pappa ei edes kuunnellut loppuun vaan alkoi heti kaivaa toisen huoneen avainta. Seuraavassa huoneessa olikin sitten 3 sankya, mutta toimiva vessa. Tai siis alkuun luultiin, et se oli toimiva, mutta illalla piti Nean sitten ryhtya putkimieheksi, kun veden valuminen ei ottanut loppuakseen vetamisen jalkeen. Onneksi takalaisen (samantapainen kuin USAssa) ponton vetosysteemi ei oo kovin monimutkaista, jotta sen korjaaminen onnistui helpolla ja kasia likaamatta ;).

Noin tunti hotellille jaton jalkeen meidat haettiin kuumille lahteille. Niissa vesi oli oikeasti melko kuumaa, mutta tuntui kivalta, kun ulkoilman lampotila oli n. alle +10 astetta ja sataa tihutti. Suihkuista tuli myos vain kuumaa vetta ja sita ei pystynyt saatamaan. Lillumisen jalkeen meidat vietiin bussilla takaisin hotellille ja luvattiin tulla hakemaan 20min kuluttua illlalliselle. Bussi saapuikin sovitusti hakemaan, mutta oli tyhja. Opas kysyi, etta halusimmeko menna keskusaukiolle katsomaan fiesta/karnevaalia, joka siella kaynnissa ja ottamaan kuvia. Vastasimme, etta kylla ja ajattelimme, etta muutkin on sitten siella. Keskusaukion reunalla meidan lahtiessa ulos bussista opas sanoi, etta nahdaan sitten aamulla kl.6. Taman jalkeen alkoikin pieni selvittaminen ja aikamme kyseltyamme selvisi, etta kaikki muut olivat paattaneet olla tulematta illalliselle ja lahteneet katsomaan karnevaalia ja syomaan itsenaisesti ja taten yhteinen illallinen siis peruttu. Meille ei vaan kerrottu aiemmin. Opas sitten selitti, etta miten loydamme itse takaisin hotlalle. Jos olisimme tienneet, olisimme laittaneet hieman enemman vaatetta paalle. Katsoimme karnevaaliahumua hetken ja sitten menimme syomaan. Ravintola hieman hinnakkaampi ja olimme jo tilaamassa, kun totesimme, etta meilla ei tod. nak. ole tarpeeksi rahaa. Rahat riittivat juuri ruokaan ja sitten pennosia laskien menimme viela viereisesta kaupasta ostamaan vetta seuraavaa paivaa varten. Sen jalkeen suuntasimme pimeassa pennittomina, ilman karttaa ja hieman kylmissamme hotelliamme kohti, jonka nimesta meilla ei ollut hajuakaan. Etenimme siis oppaalta saamiemme ohjeiden mukaan ja hyvin paastiin perille!

Opas oli ilmeisesti sopinut heratyksen kl.5 ja aamupala kl.5.30 ja lahto siis kl.6. Nea nukkui huonosti koko yon ja oli hereilla kun oveen koputettiin ja huudettiin huomenia. Nea vastasi siihen ja samalla Sannakin herasi. Taman jalkeen todettiin kuitenkin, etta kl. oli vasta 4 aamuyolla. Siina hetki mietittiin ja sitten Nea puki takin paalle ja juoksi pitkissa kalsareissa selvittamaan respan pojalta, etta mita nyt? Selvisi, etta poika oli heratellyt viereisen huoneen vakea, ei meita, joten takaisin nukkumaan tunniksi pienen kiroilun jalkeen… Heratysta ei ilmeisesti meille ollut sovittu lainkaan, aamupalaa saimme kylla sovittuna aikana.

Klo.6 retki sitten jatkui. Matkalla Cruz del condorille pysahdyimme pienessa kylassa pissalla ja kylaa (tai lahinna kirkkoa) katsomassa. Paikalla oli myos jalleen turisteja varten pikkulapsia juhlavaatteissa valmiina poseeraamaan kuvissa laaman kanssa. Talla kertaa oli myos pari kotkaa tms.petolintua jalastaan narulla sidottuna ja niista sai otattaa kuvan oman paansa paalla. Ei otettu.. Jürgen ja Carmen ottivat.. Vessa maksoi jalleen 50 sentimoa (reilu 10 senttia), eika meilla ollut sopivaa rahaa kuin yhteen vessakayntiin. Neuvottelun jalkeen paastiin 2 yhden hinnalla. Kaytiin kuitenkin myohemmin maksamassa toinenkin osa kun saatiin rahaa rikottua.

Ennen varsinaista kanjonia pysahdyttiin viela katselemaan laaksoa ja kalliossa olevia hautoja. Kuultiin paljon juttua inkoista. Samalla odotettiin, jos saa paranisi ja pilvet vaistyisivat ja condoritkin (ei tiedeta suomenkielista vastinetta, petolintuja kuitenkin..) paasisivat liitelemaan ilmavirtojen mukana (retkea mainostetaan nimenomaan condoreilla). No ei se saa selvinnyt. Pirusti pilvia, hetkittain nakyi vahan vuorenseinaa. Kyseessa on siis maailman syvin kanjoni (1200 m), 2 kertaa niin syva kuin Grand Canyon. Mutta paikanpaalla oltiin. Ei nakynyt niita lintujakaan, vaikka viela matkalla pysahdyttiin lahes tunniksi odottamaan. Me oltais kylla ennemmin nahty se kanjoni.. Ei niilla linnuilla niin valia. 

Takaisintulomatkalla oli tarkoitus pysahdella eri kylissa, mutta satoi ja ilmeisesti lintujen kyttays oli vienyt niin paljon aikaa, ettei pysahdyksille enaa sita jaanyt. Satoi vetta/rantaa ja ikkunat oli aika lailla huurussa (naissa busseissa ei lammitys/ilmastointi oikein toimi..). Meni matka pitkalti lukiessa ja nukkuessa. Pysahdyttiin retken korkeimmalla kohdalla (tulomatkalla ei pysahdytty kun oli niin huono keli), eli 4900m. Nytkin satoi rantaa, eli saa oli aika lailla sama. Kun opas kysyi, haluaako joku menna ottamaan kuvia, muut lahinna kaivautuivat penkeissaan syvemmalle. Me vedimme takit paalle ja kavimme ottamassa pari kuvaa. Perinteista suomalaista rantasadetta.  Tuli kotoinen olo..

Paasimme kuin paasimmekin takaisin Arequipaan ehjin nahoin (kuskin nakyvyys etuikkunasta oli huurun ja sumun vuoksi hieman huonohko..). Kavimme enaa vain noutamassa bussiliput asemalta (nailla on pirun kateva systeemi; liput saa kylla ostaa netista, mutta ne pitaa kayda etukateen vaihtamassa asemalla varsinaisiin lippuihin..), syomassa ja ostamassa evaita tata paivaa varten. Lipunmyyjatati kopioi Sannan passikopiosta lippuun nimeksi Huorati, mutta huomasi sitten itse virheensa. Tuli niin lapsuus mieleen.. Se ei jo riittanyt, etta meidan iaksi oli aiemmin merkitty 31 vuotta.. Bussi myos lahti eri asemalta kuin mista liput ostettiin. Hostellissa huoneemme oli talla kertaa ylakerrassa, jossa oli huomattavasti lampimampì kuin edellisessa alakerran huoneessa. Taalla kun on iltaisin/oisin aika kylma, varsinkin kun taloissa ei ole minkaanlaista lammitysta ja sita myota melko kostean kalseaa..

Tanaan lahdimme siis Arequipasta klo. 8.30 bussilla. Bussilipuissa ei koskaan mainita perilletuloaikaa, mutta matkan piti kestaa n.5.5-6 h. Oltiin perilla kuitenkin vasta lahempana klo.15, jolloin viimeiset bussit Copacabanaan oli jo lahteneet. Bolivian raja menee kiinni takalaista aikaa klo.18 joten myohempia busseja ei ole (matka kestaa lahemmas 3 tuntia). Ostimme liput huomisaamun klo.7.30 bussiin ja jumitamme nyt siis taman illan taalla Punossa. Nyt kauhea nalka, joten kuullaan taas..